Kulttuuri ja laivanrakennus ovat eri asioita - eläköön se ero!

AV-tuottajia edustavan Tuotoksen johtohahmo Kirsi Niittyinperä on seikkaillut blogissani aiemminkin. Pari vuotta sitten ihmettelin, miksi kirjoja saa lukea koulussa ilmaiseksi, mutta elokuvien katsominen maksaa. Nyt Kirsi meta-ihmettelee samaa Kulttuuriuutisten blogissa.

Jatkaakseni ketjua ihmettelen vuorostani seuraavaa: onko Niittyinperän puhe vain halpaa ja huonoa retoriikkaa vai uskooko hän siihen itse? Kumpikin vaihtoehto on huono. Poimin pari esimerkkiä: 

"Ihmettelen sitä, että elokuvat pitäisi saada ilmaiseksi opetuskäyttöön, koska niitä tuetaan veikkausvaroilla. Ihmettelen sitä, että kukaan ei vaadi ilmaisia opintomatkoja Ruotsinlaivoille, vaikka laivateollisuutta tuetaan miljardeilla veroeuroilla."

Tiedän mihin Niittyinperä tässä viittaa, koska itsekin esitin ensimmäisen ihmetyksen aiheen hänelle puhelimessa. Toiminnanjohtajan vasta-argumentti on tämä: samalla periaatteella kaiken muunkin julkisesti tuetun tuotannon pitäisi olla ilmaista - eikä se toimi.

Samalla Niittyinperä tulee rinnastaneeksi laivateollisuuden ja taiteen. Yksi ja sama - laivoja tai lauluja. Väitän kuitenkin, että tämä on tahallinen ajatusvirhe, johon Niittyinperä ei itsekään usko. Hän tietää, että laivanvarustusta ja kulttuuria tuetaan aivan eri syistä. 

Telakoita tuetaan, koska ne työllistävät. Poliitikot ovat laskeneet, että telakkateollisuuteen sijoitettu euro on järkevää työllisyyspolitiikkaa. Ehkäpä jopa hyväksi kansan- tai valtiontaloudelle. Mukana on tietysti myös aimo annos ammattiyhdistyspolitiikkaa, tiettyjen ryhmien etujen ajamista. 

Kulttuuria taas tuetaan, koska suomalainen yhteiskunta tarvitsee suomalaista kulttuuria. Jotta kulttuuri täyttäisi tehtävänsä yhteiskunnassa, sitä pitää syntyä myös lähellä, oman yhteisön sisällä. Kulttuuri ei kuitenkaan pärjää markkinoilla, ja silloinkin kun se pärjää, se usein menee pilalle. Siksi sitä pitää tukea.

Talouden ja työllisyyden edistämiseksi ei ole järkevää järjestää ilmaisia tutustumismatkoja ruotsinlaivoille. Lapset tutustuvat niihin joka tapauksessa ja samalla saadaan perheiltä rahat pois. Ja viime kädessä, jos laivailu ei enää kiinnosta, laivoista voidaan aivan hyvin luopua ilman, että yhteiskunta menettää mitään elintärkeää.

Kulttuurin suhteen tilanne on aivan toinen: Yhteiskunnan sijoittama euro tuottaa sitä enemmän, mitä useampi pääsee taiteen äärelle. Osana perusopetusta tämä vaikutus vielä moninkertaistuu.

Kulttuuri ja laivanrakennus ovat eri asioita. Eläköön se ero!

Otan toisen esimerkin:

"Ihmettelen sitä, että sisällöt pitäisi saada ilmaiseksi. Ihmettelen sitä, että vain teknologiasta ollaan valmiita maksamaan.  -- Ihmettelen sitä, että ISP:t ja laitevalmistajat saavat hyötyä sisältöjen jakelusta sisällönomistajien kustannuksella."

Tästä on myös puhuttu paljon. Niittyinperän ja seurakunnan huoli on, että laitevalmistajat elävät sisältöteollisuuden kustannuksella. Jos ei olisi musiikkia, ei kukaan ostaisi mp3-soittimia. Jos ei olisi elokuvia, kukaan ei ostaisi dvd-soittimia. Jos ei olisi sitä ja tätä, teleoperaattorit eivät voisi tehdä miljoonabisnestä.

Tämä on tietysti totta. Mutta paljon enemmän se on totta toisin päin: koko viihdeteollisuuden käsittämätön kasvu viimeisten vuosikymmenten aikana on lähes yksinomaan laitevalmistajien ansiota. Ilman radiota, televisiota, vhs-nauhureita, tietokoneita ja matkapuhelimia "sisällönomistajien" omistamalla sisällöllä ei olisi mitään taloudellista arvoa. Liiketoimintaa tekevät sisällöntuottajat ovat viimeistä hiustupsuaan myöten riippuvaisia teknologiasta.

Erityisesti Niittyinperää ärsyttää se, että samalla teknologialla, joka teki hänestä toiminnanjohtajan, voi käyttää sisältöjä myös ilman lupaa. Eivätkä teknologian valmistajat pode tästä edes huonoa omatuntoa. Niin kuin eivät poteneet silloinkaan, kun ne keksivät television (jonka uskottiin tuhoavan elokuvateatterit), silloin kun ne keksivät videonauhurin (jonka myös uskottiin tuhoavan elokuvateatterit), silloin kun ne keksivät c-kasetin (jonka uskottiin tuhoavan äänitteiden myynnin), silloin kun ne keksivät mp3-soittimet, silloin kun ne keksivät internetin ja kaikki ne keksinnöt, joiden väitettiin tuhoavan koko kulttuurielinkeinon, mutta jotka todellisuudessa käänsivät kasvun käyrän yhä jyrkempään nousuun.

Jokainen voi itse miettiä, onko tämä Niittyinperän "ihmettely" osoitus vilpittömästä filosofisesta luonteesta vai tarkoitushakuisesta politikoinnista.

Ja vielä yksi:

"Ihmettelen sitä, että hyvitysmaksukertymä laskee vaikka yksityinen kopiointi kasvaa."

Luovan työn tekijät ja yrittäjät LYHTY väittää, että tekijänoikeuslaki antaa kuluttajalle (o.s. kansalainen) poikkeuksellisen edun: hän saa kopioida musiikkia ja elokuvia omaan käyttöönsä. Toisin on esimerkiksi pelien ja muiden tietokoneohjelmien kanssa. Tästä hyvästä kuluttaja maksaa joidenkin tallennusmedioiden hinnoissa niin sanottua hyvitysmaksua.

Tämä on jälleen huonoa retoriikkaa. Tekijänoikeuslaki ei anna mitään poikkeuksellista etua, sillä se toimii päinvastoin: ilman tekijänoikeuslakia kaikki kopiointi olisi sallittua, mutta laki rajoittaa tätä oikeutta. On totta, että tietokoneohjelmien kohdalla tätä oikeutta rajoitetaan enemmän. Jostain syystä LYHTY ei kuitenkaan huomauta, että esimerkiksi kirjojen kohdalla sitä rajoitetaan vähemmän. Papeririisin hinnassa ei ole hyvitysmaksua.

Hyvitysmaksun perimmäinen tarkoitus on hyvä: tukea kulttuuria. Sen toteutustapa on kuitenkin jo aikoja sitten mahdottomana vanhentunut. Idea keksittiin aikana, jolloin c-kasetteja ja vhs-nauhoja ihan oikeasti käytettiin pääasiassa muiden tekemien ääni- ja kuvatuotosten kopiointiin. Samaa tehdään nykyisilläkin tallennusmedioilla. Käyttötarkoitusten määrä on kuitenkin monipuolistunut ja muuttunut niin radikaalisti, että hyvitysmaksun perusteltu kohdistaminen on muuttunut mahdottomaksi. Ja koska kohdistaminen on vaikeaa, se jää tekemättä, ja hyvitysmaksut pienenevät.

Eikä hyvitysmaksun ideologinen perustakaan ole ihan kunnossa. Mitä mieltä olette esimerkiksi siitä, että elokuvia tekevä 15-vuotias harrastaja maksaa jokaisesta valmistamastaan omakustanne-dvd-levystä 73 senttiä tukea ammattilaisille?

Hyvitysmaksujen tuotto on ollut viime viimeisen 10 vuoden ajan noin 12 miljoonan euron paikkeilla.Valtion varoissa tuo summa on niin mitätön, että järkevintä olisi siirtää se suoraan sellaisenaan valtion budjettiin, jolloin tuen kustannukset jakautuisivat kansalaisten maksukyvyn mukaan.

Samalla kellot kääntyisivät takaisin vanhaan hyvään aikaan. Olihan niin, että ennen viihdeteknologian keksimistä ja kulttuurin kaupallistumista taidetta tukivat nimenomaan rikkaat mesenaatit.