tag:blogger.com,1999:blog-250838932024-03-14T00:29:32.925+02:00Kamera & kynäKirjallisia merkintöjä audiovisuaalisesta kulttuurista.Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.comBlogger192125tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-33321010435826648872021-09-11T19:23:00.002+03:002021-09-11T19:23:32.559+03:00Vapaa elokuva on mahdollinen – ajatuksia Kosketuksia-elokuvan tekemisestä<p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4AXsGIAwX0xykUgveAFIMPOIm40-APbUAWSZZKp31ERGVKwWKCeTOoUvGZCP31uaYkDboxQROiyznhSeOPaw-9M1SJq3cEJUnO2gd4p68eLWz64YEhT_HJ9MJgq2Wa4HnU5FZ/s800/115-1555_IMG.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="600" data-original-width="800" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg4AXsGIAwX0xykUgveAFIMPOIm40-APbUAWSZZKp31ERGVKwWKCeTOoUvGZCP31uaYkDboxQROiyznhSeOPaw-9M1SJq3cEJUnO2gd4p68eLWz64YEhT_HJ9MJgq2Wa4HnU5FZ/w400-h300/115-1555_IMG.jpg" width="400" /></a></div><br /><p>Kun lukion lopulla aloin harrastaa elokuvien tekemistä, jäin heti koukkuun. Huomasin sen tosin vasta myöhemmin.</p><p>Olin harrastanut monenlaista: ohjelmointia, säveltämistä, kirjoittamista... Elokuvasta tuli harrastukseni, koska se tuntui kytkeytyvän mieleeni muita välineitä suoremmin. Elokuvan äärellä, toisin kuin kirjoittaessa tai piirtäessä, minusta tuntui usein siltä, että näen ajatukseni ehjinä. Huomasin, että elokuvan avulla voin myös ajatella asioita, joita en muuten tavoittaisi.</p><p>Jokin ei silti ollut kohdallaan. Elokuva myös ohjaili ajatuksiani tavalla, josta en pitänyt. Huomasin olevani koukussa. Koukun nimi on <i>tarina</i>.</p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIj-22MsATkDJCE8TgumnEqJVsX4yjjP99GfuYDbDjT4lMDi4YB162PuyHyWfeflcL8U_a4iKf4wsGiffnHCbZ4eiENcMq5k3Tn_jgzo4ChOWUY5XgJUirND6PGFeSWQR6ed_k/s2048/kosketuksia_promo02.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1152" data-original-width="2048" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIj-22MsATkDJCE8TgumnEqJVsX4yjjP99GfuYDbDjT4lMDi4YB162PuyHyWfeflcL8U_a4iKf4wsGiffnHCbZ4eiENcMq5k3Tn_jgzo4ChOWUY5XgJUirND6PGFeSWQR6ed_k/w400-h225/kosketuksia_promo02.jpg" width="400" /></a></div><p>Elokuvan sanotaan olevan tarinankerrontaa. Valtavirran elokuvassa tarinan tutuin ja kohtalokkain oire on juoni, mekanismi, joka jäsentää tapahtumat päähenkilön kohtaamaksi syy–seuraus-suhteiden ketjuksi. Ensin tapahtuu tämä, siksi tämä, tämä, tämä ja siksi lopulta tämä. Katsoja käännetään nojaamaan eteenpäin, katsomaan ohi kuvan: mitä seuraavaksi tapahtuu?</p><p></p><p>Tämä koukku minua vei mukanaan. Pyristelin vastaan kuin hauki kaislikossa, mutta yhtä sinnikkäästi siima veti kohti kelaa. Jo lapsesta asti minut ja sinut oli opetettu seuraamaan tarinaa. Siksi lähdin seuraamaan sitä myös elokuvantekijänä, en osannut muuta. Tunnettua sanontaa mukaillen: kun kädessä on elokuva, kaikki aiheet näyttävät tarinoilta. </p><p>Tarina tuntui usein typistävän ja vääristävän ajatuksiani, rikkovan ne. Tarina vei ajattelultani sen vapauden ja tarkkuuden, jonka elokuva oli luvannut. Usein olisin halunnut katsojan kanssa keskittyä siihen, mitä tapahtuu juuri nyt, ei seuraavaksi. Halusin yhdistää kuvia toisiinsa ilman syitä ja seurauksia.</p><p>Katsoin ihaillen ja kateellisenakin elokuvia, jotka väistävät tarinan ja juonen pakkopaidan. Innostuin eurooppalaisesta taide-elokuvasta ja videotaiteesta, montaasista ja muista elokuvateorian edistyksellisistä suuntauksista. Aloin pohtia, mitä elokuva on, ja mihin se kykenee. Näin, että vapaa elokuva on mahdollinen, en vain itse osannut tehdä sellaista. En osannut korvata juonielokuvan muotoa toisella.</p><p>Enkä sano, ettenkö pitäisi tarinoista. Pidän monista. En kuitenkaan pidä siitä, mitä tarinan pakko tekee elokuvalle taiteenlajina ja välineenä: typistää ja vääristää. Siksi ryhdyin ohjelmallisesti yrittämään jotain muuta. Yksi kurotuksista oli <a href="http://timpu.blogspot.com/2014/09/kuuntele-tassa-elokuvassa-ei-ole-aania.html">äänetön musiikkielokuva</a>, jonka tarkoitus oli tuottaa musiikillinen kokemus ilman ääntä (ja juonta). </p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbhk4b1IsmOA6-k5tUv3sOscUIqjety18_4Rgy2Y4d8tZOGU-vGAFRyEF2UOzaeLf-omlHy8lX1j9phCHpizmvCO4RrELJ6fxC-KuaJMZ05NQZ7eRV77tPeDvhORjtdbtBzmuZ/s2048/kosketuksia_promo01.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1152" data-original-width="2048" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbhk4b1IsmOA6-k5tUv3sOscUIqjety18_4Rgy2Y4d8tZOGU-vGAFRyEF2UOzaeLf-omlHy8lX1j9phCHpizmvCO4RrELJ6fxC-KuaJMZ05NQZ7eRV77tPeDvhORjtdbtBzmuZ/w400-h225/kosketuksia_promo01.jpg" width="400" /></a></div><p>Olen kirjoittanut tämän tarinan imperfektissä, jotta vaikuttaisi siltä, että luvassa on jokin käänne, joka johtaa onnelliseen loppuun. Ei ole. Pakenen edelleen tarinaa ja edelläni juoksee muoto, jota yritän tavoittaa.</p><p></p><p></p><p></p><p>Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin onnistunut tekemään pienen elokuvan, jonka rakentaminen on tuntunut minusta uudella tavalla vapaalta. Elokuvan nimi on <i>Kosketuksia. </i>Sen aiheena on nimensä mukaisesti koskettaminen, se miltä asiat tuntuvat, iholla ja mielessä.</p><p></p><p>Kun aloitimme näyttelijän kanssa kuvaamisen, meillä ei ollut käsikirjoitusta, vain lista erilaisista pinnoista, jotka tuntuvat joltain, ja ajatus niiden <i>hyvästelemisestä</i>. Kuvasimme pintojen koskettamista ja etsimme lisää materiaaleja lennossa.</p><p>Kuvausten jälkeen ryhdyin järjestelemään otoksia. Tutkin, miten ne liittyvät toisiinsa. Välillä näin syy–seuraus-suhteita ja tarinoita, mutta vielä enemmän näin ja koin muita merkityksiä, jotka syntyivät kuvien kohtaamisesta – montaasileikkausta! Kun jotain näytti puuttuvan, kuvasimme lisää. Joillekin otoksille ei löytynyt paikkaa ollenkaan. Lopulta vain yksi järjestys elokuvan tapahtumille oli mahdollinen, sellainen, joka soi oikein.</p><p><i>Kosketuksia</i>-elokuvan voi katsoa elokuvaryhmämme kotisivuilta. Valmiissa elokuvassa voi kuulemma nähdä tarinoitakin. Se on sallittua mutta ei pakollista.<br /><br />Katso <i>Kosketuksia</i> <a href="https://mystinenportaali.com/iat/kosketuksia.html" target="_blank">tästä...</a></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiz0UnEoBTfczMlrssvq9A7OYsf4GKsyXWdeLTeZp3KioY4kBV-26bQb9-QiJPFyPNopS2WaIWMboM8MRHQ358kQVfv__P8fkp6-ZEXVnyLYF8FESWbxi22IgtsSsUTmVNiy3OU/s2048/kosketuksia_promo03.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1152" data-original-width="2048" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiz0UnEoBTfczMlrssvq9A7OYsf4GKsyXWdeLTeZp3KioY4kBV-26bQb9-QiJPFyPNopS2WaIWMboM8MRHQ358kQVfv__P8fkp6-ZEXVnyLYF8FESWbxi22IgtsSsUTmVNiy3OU/w400-h225/kosketuksia_promo03.jpg" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div>Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-92201663221634671082021-02-05T14:17:00.000+02:002021-02-05T14:17:05.057+02:00Nettikeskustelu tarvitsee enemmän järjestystä kuin kuria<p style="text-align: left;"><i>Kirjoita asiaa. Kirjoita tiiviisti ja lyhyesti. Ole kiinnostava. Perustele väitteesi. Puolusta omaa kantaasi, mutta anna muille vapaus päättää omastaan. Älä huuda. Älä trollaa. Älä provosoi. Älä käy henkilöön. Älä nälvi, ivaa, leimaa tai vääristele. Älä yllytä vainoon tai leimaa ihmisiä uskonnon, syntyperän tai muun ominaisuuden perusteella. Älä ilakoi toisten onnettomuuksilla, vastoinkäymisillä tai sairauksilla. Älä mainosta.</i></p><p>Tällaisia ohjeita ja sääntöjä suomalaiset keskustelupalstat antavat osallistujilleen, jotta yhteinen keskustelu onnistuisi säällisesti. Helsingin Sanomat on tavoitteessaan kaikista kunnianhimoisin – se kertoo päämääräkseen "luoda Suomen parasta keskustelua." </p><p>Hyvistä aikeista huolimatta lopputulos on usein jotain muuta. Keskustelut netissä eivät aina ole kovin kiinnostavia, väitteitä ei perustella, henkilöön käydään jatkuvasti. Ivataan, nälvitään ja vääristellään. Eikä kirjoiteta asiaa.</p><p>Tavallinen epäilty keskustelun epäonnistumiseen on kasvottomuus. Verkossa emme yleensä tiedä kenen kanssa puhumme, emmekä näe hänen reaktioitaan. Vanha ratkaisu ongelmaan on <i>netiketti</i> eli käyttäytymissäännöt, mutta se ei näytä olevan oikea lääke. Tiukemman kurin sijaan arvelen, että verkkokeskustelussa tarvittaisiin enemmän järjestystä. Tästä erottelusta Esko Valtaoja <a href="https://www.ts.fi/puheenvuorot/477113/Kuria+ja+jarjestysta" target="_blank">kirjoittaa Turun Sanomissa</a> oivaltavasti:</p><p><i>"Ylikierteillä käyvässä koulukeskustelussa sekoitetaan toisiinsa kaksi asiaa: kuri ja järjestys. Niiden eron huomaa parhaiten ajattelemalla erilaisia yhteiskuntamuotoja. Demokratia perustuu järjestykselle, diktatuuri kurille. Demokratian pohjana on yhteiskuntasopimus: lupaudumme tekemään erilaisia asioita, kuten maksamaan veroja, luopumaan verikostosta, ja olemaan pissimättä kaduille, ja vastalahjaksi yhteiskunta antaa meille järjestyksen. Diktatuurin lähtökohtana taas on kuri, jolla ylläpidetään järjestystä vallanpitäjien päättämin keinoin."</i></p><p><i>"Kouluihin vaaditaan lisää kuria, kun pitäisi vaatia lisää järjestystä. Diktatuurit osoittavat, että ankarinkaan kuri ei toimi kuin tiettyyn rajaan saakka; järjestykseen perustuva yhteiskunta on paljon stabiilimpi kuin kuriin nojaava."</i></p><p>Kysymys siis kuuluu: Kun kuri ei näytä auttavan. miten nettikeskusteluihin saataisiin lisää järjestystä?</p><p>Nettiä on 90-luvulta asti tarkasteltu listaamalla tapoja, joilla se <i>eroaa</i> niin sanotusta "oikeasta maailmasta"<i> </i>–<i> </i>usein tuloksetta.<i> </i>Ratkaisujen kannalta hedelmällisempää saattaa olla tarkastella sitä, mikä ihmisten vuorovaikutusta eri ympäristöissä <i><u>yhdistää</u></i>. Ryhmäkeskustelujen ongelmat nimittäin tunnetaan hyvin ja niihin on olemassa lääkkeitä. </p><p>Ihmisryhmillä on säännönmukaista taipumusta tietynlaiseen käyttäytymiseen. Näitä mekanismeja kutsutaan <i>ryhmäilmiöiksi</i>. Suurissa ryhmissä ilmiöt ovat enimmäkseen negatiivisia: kärjistymistä, polarisoitumista, klikkiytymistä, turvattomuutta... Kuulostaako tutulta? Koska ryhmäilmiöt eivät perustu yksilöiden tahdonalaiseen toimintaan, niitä on hyvin vaikea kontrolloida säännöillä ja kurilla. Niiden sijaan suurryhmä tarvitseekin tuekseen järjestystä.</p><p>Kirjoitan verkkokeskustelun ryhmäilmiöiden hallitsemisesta <b>Voima</b>-lehden mediakasvatusnumerossa. <a href="https://voima.fi/artikkeli/2021/opi-hallitsemaan-verkkokeskustelun-ryhmailmioita/" target="_blank">Voit lukea artikkelin tästä</a>. Mukana on myös veikeä <b>bingo!</b></p><p><br /></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4kAfgxhc8tts5F23kuUr1Lz-Wy6GlBdhCC3o4U97JnOD91XkNqFq6Kx_IK613uALMgy9yW4SwRNNBLenGKjwcYrmqYDHGqv7RnEfD8w5t-rOc4fB37UvN3y0oIMiwbVVX2U5m/s1166/roolibingo_kuva.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1166" data-original-width="763" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4kAfgxhc8tts5F23kuUr1Lz-Wy6GlBdhCC3o4U97JnOD91XkNqFq6Kx_IK613uALMgy9yW4SwRNNBLenGKjwcYrmqYDHGqv7RnEfD8w5t-rOc4fB37UvN3y0oIMiwbVVX2U5m/s320/roolibingo_kuva.PNG" /></a></div><br /><p><br /></p>Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-5714459086163877382020-03-04T22:20:00.000+02:002020-03-04T22:37:48.521+02:00Tällä harjoituksella televisiotoimittajien koulutus pitäisi aloittaa – sopii myös mediakasvatukseen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjasuzbR-NW7LNSK4s2CUBVgg_Eb7PYFX8qPovAdHzcUlozCJWE1I40EOj26V80ZkLbWS9DhoYEEQXpKJ3FUpxv8bG9mo2Lxwh1xKG920O5ZoISqEypcDzJL-kiOSYPYpQ5DgYl/s1600/Mikhail_kaufman.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="548" data-original-width="692" height="253" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjasuzbR-NW7LNSK4s2CUBVgg_Eb7PYFX8qPovAdHzcUlozCJWE1I40EOj26V80ZkLbWS9DhoYEEQXpKJ3FUpxv8bG9mo2Lxwh1xKG920O5ZoISqEypcDzJL-kiOSYPYpQ5DgYl/s320/Mikhail_kaufman.jpg" width="320" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Katsoja ajattelee sitä, mitä hän näkee, ja asioita, joita hänelle tulee mieleen siitä, mitä hän näkee. Sille ei voi tehdä mitään, mutta sillä voi tehdä paljon. Ajattele, mitä kuvaat – niin katsojakin tekee.<br />
<br />
Näitä ajatuksia käytän usein, kun autan <a href="http://nuortenaani.munstadi.fi/" target="_blank">Nuorten Ääni -toimituksen</a> nuoria tekemään televisiojuttuja, joita esitetään ajankohtais- ja asiaohjelmissa. Kysyn usein: Mitä katsoja ajattelee, kun hän näkee tämän kuvan? Mitä haluat katsojan ajattelevan tässä kohdassa?<br />
<br />
Koulutukset aloitan usein seuraavalla harjoituksella. Valitsen etukäteen muutamia tv-inserttejä, joiden alussa ei ole nimiä tai tekstejä, jotka paljastaisivat jutun aiheen. Otan äänet pois päältä ja laitan videon pyörimään. Yleisön tehtävänä on mahdollisimman nopeasti arvata, mitä aihetta juttu käsittelee.<br />
<br />
Harjoituksen tavoitteena on havahduttaa siihen, kuinka paljon kuvat, joita emme aktiivisesti ajattele, itseasiassa ohjaavat ajatuksiamme. Kuvaajan ja toimittajan taito on käyttää kuvia, jotka vetävät katsojan mielen jutun etenemisen kannalta hyödyllisten merkitysten äärelle, ja välttää tahatonta harhapoluille johdattelemista. Joskus hyödyllistä on tähdätä tarkkaan, toisinaan taas antaa katsojalle enemmän tilaa.<br />
<br />
<b>Esimerkki 1:</b> <a href="https://areena.yle.fi/1-50459423">https://areena.yle.fi/1-50459423</a><br />
<b>Esimerkki 2:</b> <a href="https://areena.yle.fi/1-50430198">https://areena.yle.fi/1-50430198</a><br />
<b>Esimerkki 3:</b> <a href="https://areena.yle.fi/1-50423902">https://areena.yle.fi/1-50423902</a><br />
<br />
Nämä kolme inserttiä Ylen <a href="https://areena.yle.fi/1-3234909" target="_blank">Puoli seitsemän</a> -ohjelmasta sopivat hyvin harjoitukseen. Ensimmäinen esimerkki vie heti suoraan aiheeseen, toinen avaa hieman laajemman merkitysten kentän ja kolmas antaa aluksi vain vihjeitä.<br /><br />Harjoituksen jälkeen voidaan katsella muita tv-juttuja ja miksei videblogejakin pohtien, miten ne onnistuvat kuvakerronnassaan.<br />
<br />
Harjoitus sopii hyvin myös peruskoulun ja toisen asteen mediakasvatukseen.Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-27369938291806459882020-01-06T20:49:00.000+02:002020-01-06T20:49:08.115+02:00Toinen ihmeiden vuosikymmen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_qgWHxAccobA_OfZ5ttsnZBnprJt6MgyTF9fGRdlsa3F42AOExKmQ41BYNC4oINE0M8DvxNRBIINrEoI1R2qUbNxcet5q3O5TgJhNoGbYfJeCtWZRNpMv-KxnvRS1_g3mg4xz/s1600/evolution-poster-lucile-hadzihalilovic-s.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Evolution" border="0" data-original-height="360" data-original-width="640" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_qgWHxAccobA_OfZ5ttsnZBnprJt6MgyTF9fGRdlsa3F42AOExKmQ41BYNC4oINE0M8DvxNRBIINrEoI1R2qUbNxcet5q3O5TgJhNoGbYfJeCtWZRNpMv-KxnvRS1_g3mg4xz/s400/evolution-poster-lucile-hadzihalilovic-s.jpg" title="" width="400" /></a></div>
<br />
10 vuotta sitten kirjoitin listan otsikolla <a href="http://timpu.blogspot.com/2010/01/ihmeiden-vuosikymmen.html"><i>Ihmeiden vuosikymmen</i></a>. Se oli lista vaikuttavimmista elokuvakokemuksistani 00-luvulla, joka oikeastaan oli ensimmäinen vaikuttavien elokuvakokemusten vuosikymmen minulle. Tämä on vastaava lista 2010-luvulta. Mielelläni lukisin myös teidän kokemuksianne ja ajatuksianne näistä elokuvista!<br />
<br />
<b><a href="https://www.imdb.com/title/tt4291590/" target="_blank">Evolution</a></b> <b>(Lucile Hadzihalilovic, 2015)</b><br />
Elokuva, jonka lumoavaa vaikutusta minuun en osaa pukea sanoiksi. Ehkä siksi, että se on niin raa'asti elokuvaa. Eisenstein kirjoitti aiemmin ajatuksen, joka sopii tähän: "Taideteoksen dialektiikka rakentuu erittäin mielenkiintoiselle 'kaksiyhteydelle'. Taideteoksen vaikutus rakentuu sille, että siinä tapahtuu kaksinainen prosessi: määrätietoisesti etenevä kohoaminen tajunnan korkeimpien aatteellisten tasojen linjalla ja samanaikaisesti tunkeutuminen muotorakenteen läpi aistimusperäisen ajattelun syvimpiin kerrostumiin. Näiden kahden pyrkimyksen vastakkainen kulku luo sen merkittävän muodon ja sisällön jännitteisen ykseyden, joka on todellisten taideteosten tunnusmerkki. Sen ulkopuolella ei ole todellisia taideteoksia."<br />
<br />
<b><a href="https://www.imdb.com/title/tt0086022/" target="_blank">Nostalghia</a></b> <b>(Andrei Tarkovski, 1983)</b><br />
Tarkovski osaa olla samaan aikaan vakava ja riemukas. Riemukkaasti vakava. Peili on lämmin ja herkkä, Nostalgia on viileämpi ja täsmällisempi, sen katsominen on kuin katsoisi akvaarioon.<br />
<br />
<b><a href="https://www.imdb.com/title/tt5304464/" target="_blank">Happy End</a> (Michael Haneke, 2017)</b><br />
Haneke on Manner-Euroopan Roy Andersson. Siksikin tarpeellinen.<br />
<br />
<b><a href="https://www.imdb.com/title/tt4093826/" target="_blank">Twin Peaks Return</a> (David Lynch, 2017)</b><br />
Nyky-tv:ssä minua on vaivannut tuotannolla läpikyllästetty tuotanto. Kaikki on täsmällisesti ja persoonattomasti kohdallaan. Uudessa Twin Peaksissa Lynch onnistui – ei ylittämään vaan – rikkomaan katsojan odotukset, jakso jaksolta repimään ne palasiksi. Pidin siitä, miltä se tuntui.<br />
<br />
<b><a href="https://www.imdb.com/title/tt6150944/" target="_blank">Hobbyhorse Revolution</a> (Selma Vilhunen, 2017)</b><br />
Olen iloinen siitä, että maailmassa on Selman katse ja että hän jakaa sen. Tässä elokuvassa tuo katse on minusta ehkä kaikkein vapaimmillaan, se työskentelee maailmassa voimakkaasti. Niiden, jotka puhuvat kirjallisuuden puolesta (elokuvaa vastaan) perusteena kirjallisuuden tarjoama ainutlaatuinen mahdollisuus kokea toisen ihmisen ajatuksia ja tunteita, pitäisi nähdä tämä elokuva.<br />
<br />
<b><a href="https://www.imdb.com/title/tt1440266/" target="_blank">Pina</a> (Wim Wenders, 2011)</b><br />
Tanssi ei ole minun kieleni, en puhu enkä ymmärrä sitä. Siksi oli erityisen elähdyttävää kokea Pina Bauschin koreografiat Wim Wendersin tulkkauksella. Hurjan hieno elokuva.<br />
<br />
<b><a href="https://www.imdb.com/title/tt0078763/" target="_blank">Camera Buff</a> (Krystof Kieslowski, 1979)</b><br />
Tuore isä hankkii filmikameran kuvatakseen vastasyntyneen lapsensa elämää. Hurahtaminen kuvaamiseen aiheuttaa ristiriitoja perheessä. Katsoin vähän Etnan syntymän jälkeen. Nauratti.<br />
<br />
<b><a href="https://www.imdb.com/title/tt0091830/" target="_blank">Le rayon vert</a> (Eric Rohmer, 1986)</b><br />
Rohmerin elokuvissa on jotain ainutlaatuista vakavaa keveyttä. Woody Allenin vakava keveys on erilaista, täsmällisempää ja kovempaa. Rohmer on herkempi ja epämääräisempi. Sarja hänen elokuviaan tuli tv:stä, niistä tämä Vihreä säde jäi erityisesti mieleen, en tiedä miksi. Oikeastaan on jälkikäteen vaikea erottaa elokuvia toisistaan. Eikä se ole huono asia.<br />
<br />
<b><a href="https://www.imdb.com/title/tt1937390/" target="_blank">Nymphomaniac</a> (Lars von Trier, 2013)</b><br />
Elokuvataide tarvitsee von Trierin kaltaisia kettutyttöjä, vapauttajia. Vaikka jokainen vapautettu elokuva ei pärjäisikään luonnossa, ei se ole vapauttajan vaan teollisuuden syytä.<br />
<br />
<b><a href="https://www.imdb.com/title/tt0074360/" target="_blank">Cria cuervos...</a> (Carlos Saura, 1976)</b><br />
Tuli monella tavalla mieleen Fanny ja Alexander. Maaginen mutta täsmällinen. Elokuva, josta tulee kylläinen olo mutta ei ähky.<br />
<br />
<b><a href="https://www.imdb.com/title/tt0073045/" target="_blank">Giliap</a> (Roy Andersson, 1975)</b><br />
Elokuvan aikanaan saama negatiivinen vastaanotto on aivan epäreilu, tämä on pienellä tavalla suurenmoinen. Ehkä näin kalpeaa elokuvaa ei vielä 70-luvulla voinut tehdä ruotsalaisille. Jostain syystä google ei löydä yhtään sivua, jossa tämä mainittaisiin Kaurismäen nimen yhteydessä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkSzkcyGIfsAyBkCgfSVv6g-UBHJm-CWjhK41JW5od_-mJqIbeJZx1oDbNiDoYNLxP8UlmsCEPLjHHsOl0mJ9-A8HBwOQORQ7NYB1sT4a3m07AQZfH8XBR7c9cYHI9MPB28tcz/s1600/nostalghia.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="Nostalghia" border="0" data-original-height="308" data-original-width="500" height="246" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhkSzkcyGIfsAyBkCgfSVv6g-UBHJm-CWjhK41JW5od_-mJqIbeJZx1oDbNiDoYNLxP8UlmsCEPLjHHsOl0mJ9-A8HBwOQORQ7NYB1sT4a3m07AQZfH8XBR7c9cYHI9MPB28tcz/s400/nostalghia.png" title="" width="400" /></a></div>
<br />Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-6786287797023839262019-10-27T18:47:00.001+02:002021-01-13T08:26:57.882+02:00Maailma nopeutuu, jos demokratia vähenee<div data-block="true" data-editor="9p4d3" data-offset-key="btpeq-0-0" style="background-color: white;">
<div class="separator" style="clear: both; color: #1d2129; font-family: helvetica, arial, sans-serif; font-size: 14px; text-align: center; white-space: pre-wrap;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVCCvvmLyhO4aJreZOCyrw9gMC2D0l-XjjuWm5ZtZXmKm1JmfhgiG2NC_smUBg_QwFZYCgTp1YxNvLIV_-xAuKW1WOxnYlogk0JDLSnZrxnXavCLBjakp8dVcX8lRzCuZju8Yt/s1600/Tripla-9690.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjVCCvvmLyhO4aJreZOCyrw9gMC2D0l-XjjuWm5ZtZXmKm1JmfhgiG2NC_smUBg_QwFZYCgTp1YxNvLIV_-xAuKW1WOxnYlogk0JDLSnZrxnXavCLBjakp8dVcX8lRzCuZju8Yt/s400/Tripla-9690.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="_1mf _1mj" data-offset-key="btpeq-0-0" style="direction: ltr; position: relative;">
</div>
</div>
<br />
Sanotaan, että maailma on nopeutunut ja nopeutuu yhä. Demokratiaa taas luonnehditaan, ehkä yhä useammin, hitaaksi. Joskus, kun pitäisi saada päätöksiä aikaan nopeasti, ei ole aikaa <i>osallistaa</i> kaikkia. Hitautta sanotaan joskus demokratian vahvuudeksikin, esteeksi hötkyilylle.<br />
<br />
Siellä, missä nopeus kasvaa, demokratia vähenee. Kun julkinen tila yksityistyy, julkista tilaa koskevat päätökset ja muutokset voidaan tehdä nopeasti. Facebookin, Twitterin, Redin ja Triplan toimintaa koskevia päätöksiä ei tehdä kaikkien käyttäjien kesken yhdessä.<br />
<br />
Kun kauppakeskuksen rakennuttaja on saanut hankkeensa demokraattisen prosessin läpi, se voi pystyttää keskelle kaupunkia varsin epädemokraattisen tilan, jolla on miljoonia käyttäjiä.<br />
<br />
Pasilan Triplassa on 250 liikettä. Jos niistä jokainen neuvottelisi kivijalkaliiketilastaan, sen vuokrasta ja remonteista eri taloyhtiöiden hallitusten kanssa, systeemi olisi hitaampi. Kauppakeskuksen sisällä liikkeiden julkisivuista ei neuvotella kaupunkiympäristön toimialan kanssa.<br />
<br />
Älypuhelimen ruudulla aukeaa kauppakeskus, jonka säännöistä, sisällöistä ja kaupunkikuvasta päätetään pääosin Applen tai Googlen konttoreissa. Nykyinen toiminnallisuus olisi kaiketi mahdotonta, jos se lepäisi demokraattisen prosessin päällä.<br />
<br />
Kun jotain halutaan ratkaista oikein tehokkaasti, päätös heitetään rahan kyytiin, koska raha liikkuu nykyään jopa valonnopeudella. Kun kansalaisten ja poliitikkojen keskustelu yrittää kiihdyttää samanlaiseen vauhtiin, ei seuraa hyvää, seuraa Twitter. Vauhti ja demokratia eivät sovi yhteen.
<br />
<br />
Lukion kurssivalintoja seuraan sivusta töissä. Kun tietyn päivämäärän tietty kellonaika koittaa, kurssipaikat avautuvat ilmoittautumiselle. Se joka ehtii ensin, joka on nopein, jonka nettiyhteys ja selain tökkivät vähiten, jolla on hyvä tuuri, valitsee ensimmäisenä. Se, joka ei mahdu mukaan, käy kurssin ehkä vuoden päästä. Demokraattinen ja yhdenvertainen järjestelmä olisi kovin toisenlainen.
<br />
<br />
Töissä seuraan myös kaupungin päätöksiä nuorten harrastustiloista. Prosessit saattavat olla hitaita, mutta silti – tai juuri siksi – päätöksiä pitää välillä tehdä nopeasti. Nuorten osallistaminen heitä koskevaan päätöksentekoon, kuten nuorisolaki vaatii, on hidasta ja vaikeaa. Siksi se usein jätetään tekemättä. Eräs nuorisotyön johtaja sanoikin suoraan, että nuorten osallistuminen vaikeuttaa hänen työtään – ja kieltäytyi siitä.<br />
<br />
Demokratia on hidasta. Siksi siellä, missä nopeus kasvaa, demokratia vähenee. Jos haluamme hidastaa vauhtia, lisätkäämme demokratiaa.Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-54947922662797892152019-10-25T23:19:00.000+03:002019-10-25T23:19:02.756+03:00Youtube tekee samaa, mitä elokuva on aina tehnyt - näyttää ihmisen sielunTubetus saattaa näyttää vain yhdeltä askeleelta sosiaalisen median lyhyessä historiassa, mutta elokuvapedagogin silmissä kyse on uudesta elokuvan lajista, jonka suosiolle löytyy selityksiä jo kaukaa elokuvateorian historiasta. Elokuvan uusin aalto perustuu ihmisen kohtaamiselle ja todellisuuden moninaisuudelle.<br />
<br />
Tarkastelen videoblogien elokuvallista ydintä <a href="https://lehtiset.net/youtube-tekee-samaa/">Lehtiset-artikkelissa.</a>Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-17819464425025988712019-08-16T13:40:00.001+03:002019-08-16T13:55:44.947+03:00Vinot uutiset – mediakriittinen roolileikki<br />
<a href="https://voima.fi/blogikirjoitus/2018/tarvitsemme-yleison/" target="_blank">Puhe kriittisestä medialukutaidosta</a> tekee usein eron valeuutisten ja luotettavien medioiden välille. Erottelu saattaa viedä huomion siitä, että myös "luotettaviin medioihin" on tarpeen suhtautua kriittisesti. Vaikka faktat ovat kohdallaan, kuva maailmasta on aina hieman vino.<br />
<br />
Tämä <a href="http://nuortenaani.munstadi.fi/" target="_blank">Nuorten Ääni -toimituksessa</a> kehittelemämme <i>Vinot uutiset</i> -ajatusharjoitus havainnollistaa, miten toimittajien taustat vaikuttavat siihen, mistä aiheista ja miten mediassa kerrotaan.<br />
<br />
Harjoitus sopii lukioikäisille esimerkiksi äidinkielen, median, filosofian ja katsomusaineiden opetukseen. Kesto on 60-70 minuuttia.<br />
<br />
<br />
<b>Harjoituksen kulku</b><br />
<b><br /></b>
Osallistujat jaetaan 4–5 hengen pienryhmiin, jotka ovat harjoituksessa erilaisia uutistoimituksia. Jokainen ryhmä saa oman identiteetin, joka on muille salainen. Yhdessä toimituksessa on vain suurituloisia toimittajia, toisessa pienituloisia, kolmannessa lehdessä kaikki ovat perheellisiä, neljännessä keski-ikäisiä, viidennessä nuoria vihreitä opiskelijoita ja niin edelleen.<br />
<br />
Jokainen toimitus saa samanlaisen koosteen valmiita uutisotsikoita. Toimituksen tehtävä on eläytyä saamaansa rooliin ja valita koosteesta viisi uutisotsikkoa, jotka heidän toimituksensa julkaisisi omassa mediassaan.<br />
<br />
Toimitusten julkaisemia uutiskoosteita verrataan toisiinsa. Muut arvailevat, millainen toimitus valittujen uutisten takana on. Millaisia ihmisiä siellä työskentelee?<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAvTwI3fS_fUorz_kVsTHLInscrsQDJz5QcS9GjF47OgNlMnlkyYDHYHaRetNRUf2w0aQnjvqPs36MiAHA3QSbjAZPVG9PLu85jtnxBpN23PCJOOWNmqau1-r1q8W6BQ1kMoNk/s1600/vinot+uutiset+-otsikoita.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1008" data-original-width="1344" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhAvTwI3fS_fUorz_kVsTHLInscrsQDJz5QcS9GjF47OgNlMnlkyYDHYHaRetNRUf2w0aQnjvqPs36MiAHA3QSbjAZPVG9PLu85jtnxBpN23PCJOOWNmqau1-r1q8W6BQ1kMoNk/s400/vinot+uutiset+-otsikoita.png" width="400" /></a></div>
<br />
<b>Valmistautuminen</b><br />
<b><br /></b>
Ennen harjoitusta vetäjä valmistelee materiaalit, työskentelytilan ja verkkoalustan.<br />
<br />
<ul>
<li>Kerätään monipuolinen kooste oikeita uutisotsikoita (n. 30 kpl) eri medioista. Koosteita tulostetaan 2–3 kpl jokaiselle viiden hengen ryhmälle. Otsikot jaetaan valmiiksi pöytäryhmiin.</li>
<li>Jokaista ryhmää varten tulostetaan paperille työskentelyohjeet, joihin merkitään toimituksen identiteetti. Sopivia rooleja ovat esimerkiksi <i>pienituloiset</i>, <i>suurituloiset</i>, <i>keski-ikäiset,</i> <i><i>perheelliset, </i>konservatiivit tai</i> <i>nuoret vihreät opiskelijat</i>. Roolien on hyvä olla riittävän yksinkertaisia, jotta ne on helppo omaksua. Syrjiviä tai leimaavia rooleja pitää ehdottomasti välttää.</li>
<li>Valitaan ja valmistellaan alusta, jossa valitut otsikot julkaistaan. Esimerkiksi Padlet sopii hyvin. Jokaisella ryhmällä on käytössään tietokone tai mobiililaite.</li>
<li>Pöydät ja tuolit järjestetään valmiiksi ryhmiin. Luokkaan jätetään tila mielipidejanalle.</li>
</ul>
<br />
<b><br /></b>
<b>Virittäytyminen: Mielipidejana</b> 10 min<br />
<br />
Aluksi virittäydytään teemaan, mediakriittisyyteen. Keskustelu toimii samalla kehyksenä tulevalle harjoitukselle.<br />
<br />
Osallistujat asettuvat janalle sen mukaan, <i>kuinka kriittisesti he mielestään seuraavat mediaa</i>. Harjoituksen vetäjä keskusteluttaa kysymyksillä:<br />
<br />
<ul>
<li>Mitä (teille) tarkoittaa kriittisyys? </li>
<li>Miten luetaan uutisia kriittisesti?</li>
<li>Mitä ovat valeuutiset? </li>
<li>Kuvitellaan media, jonka uutisten kaikki faktat ovat totta. Antaako se totuudenmukaisen kuvan maailmasta?</li>
</ul>
<div>
Vetäjä voi tarjota keskusteluun määritelmän: <i>Kriittisyys on asioiden monimutkaisuuden havaitsemista.</i></div>
<br />
<br />
<br />
<b>Nuorten mielestä kiinnostavat uutiset</b> 10 min<br />
<br />
Tässä vaiheessa tutustutaan materiaaliin ja työskentelytapaan kevyellä keskustelutehtävällä.<br />
<br />
<ul>
<li>Osallistujat jaetaan 4–5 hengen ryhmiin. He ovat nyt uutistoimituksia. Heillä on pöydissä koosteet uutisotsikoista.</li>
<li>Jokainen toimitus valitsee keskuudestaan päätoimittajan, jonka tehtävä on toimia työnjohtajana ja kertoa ryhmän vastaukset muille.</li>
<li><b>Kysymys:</b> Mitkä ovat teidän mielestänne tärkeitä ja kiinnostavia aiheita? Jos olisitte uutistoimitus, mitkä uutiset te julkaisisitte? Jokainen toimitus valitsee otsikoista yhden heidän mielestään tärkeän uutisen ja kertoo sen muille. Ohjaaja merkitsee nämä itselleen ylös.</li>
</ul>
<br />
<br />
<b>Mediakriittinen roolileikki</b> 15-20 min<br />
<br />
Nyt mennään harjoituksen varsinaiseen ytimeen!<br />
<br />
<ul>
<li>Ohjeet kerrotaan ensin kaikille yhdessä:</li>
<ul>
<li>Jokainen ryhmä saa roolin, joka määrittelee, minkälaisia ihmisiä kyseisessä uutistoimituksessa työskentelee, esimerkiksi eläkeläisiä. Ryhmät eivät tiedä, mitä muita rooleja luokassa on.</li>
<li>Ryhmän tehtävänä on asettautua saamaansa rooliin ja siitä näkökulmasta valita viisi uutista, jotka heidän toimituksensa mielestä ovat tärkeitä ja kiinnostavia. Mitkä viisi uutista heidän mediassaan julkaistaisiin?</li>
<li>Kiinnostavista otsikoista tehdään kooste verkkolehteen (esimerkiksi padlet-alustalle). Yksi nostetaan tärkeimmäksi pääuutiseksi.</li>
</ul>
<li>Päätoimittajat hakevat ohjeet ja toimituksensa roolin vetäjältä. Toimitukset ryhtyvät töihin.</li>
<li>Työskentelyn aikana vetäjä koostaa padletiin koosteen nuorten valitsemista otsikoista.</li>
</ul>
<br />
<b>Arvausleikki </b>15-20 min<br />
<br />
Lopuksi toimitukset tulkitsevat toistensa tekemiä uutiskoosteita.<br />
<br />
<ul>
<li>Tutkitaan toimitusten uutiskoosteita yksi kerrallaan. Yleisön tehtävänä on tulkita, millainen toimitus on tehnyt nämä valinnat. Keitä siinä työskentelee?</li>
<li>Jokainen ryhmä miettii ensin hetken keskenään ja kertoo sitten arvauksensa muille. Käytettävissä olevan ajan mukaan voidaan myös kertoa perusteluja arvaukselle. Lopuksi kyseisen uutisnoston tehnyt toimitus kertoo oikean vastauksen. Lopuksi voidaan verrata nostoja alussa syntyneeseen luokan yhteiseen nuorten uutiskoosteeseen.</li>
</ul>
<br />
<b>Johtopäätökset yhdessä</b> 10 min<br />
<br />
Kun uutiskoosteet on käyty läpi, analysoidaan tapahtunutta ja tehdään johtopäätöksiä.<br />
<br />
Kysymyksiä:<br />
<br />
<ul>
<li>Millaisia eroja uutiskoosteissa oli?</li>
<li>Miten uutisten sisältöön vaikuttaa se, ketkä niitä tekevät?</li>
<li>Millainen uutismedia antaisi mahdollisimman totuudenmukaisen kuvan maailmasta?</li>
</ul>
Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-57575946966105553652019-04-02T10:46:00.002+03:002019-04-02T12:41:06.718+03:00Puolueiden kisaan keskittyvä vaalijournalismi erottelee äänestäjät politiikasta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnFchqDj0ZfiCSsDRUOoPuy4ejKwQLjTy0otzsrRJj30VXXKjeiGJHWcIYsywRc5mZzBpONAfGl68fYN6CeIJ5makAdT1xqqP_OK8ILIrIEbj3tXgoHAHEKkC-Rh172sJeWe22/s1600/politiikan-urheilujournalismi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="455" data-original-width="707" height="256" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnFchqDj0ZfiCSsDRUOoPuy4ejKwQLjTy0otzsrRJj30VXXKjeiGJHWcIYsywRc5mZzBpONAfGl68fYN6CeIJ5makAdT1xqqP_OK8ILIrIEbj3tXgoHAHEKkC-Rh172sJeWe22/s400/politiikan-urheilujournalismi.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Vaalien alla on vaikeaa erottaa politiikan uutisia urheilu- ja taloussivuista. Otsikot ovat samoja: Antti johtaa, Bertta ohittaa, Cecilia ja Daavid kamppailevat. Kysymyksetkin ovat samoja: Kuka voittaa? Kuka häviää? Kuka on käyttänyt kiellettyjä keinoja? Mikä meni pieleen? Eroaako valmentaja? Miltä nyt tuntuu?<br />
<br />
Tällaisen kilpailujournalismin ongelma vaaleissa on se, että se asettaa huomion keskipisteeseen puolueiden tarpeet ja välineellistää äänestäjät näiden tarpeiden toteuttamiseen. Kilpailujournalismi ei kuitenkaan koskaan onnistu täysin lunastamaan tavoitteitaan, saamaan otetta todellisuudesta, koska sen olettama mekanismi on ristiriidassa vaalien mekanismin kanssa. Siinä missä vaaleissa äänestäjä etsii itselleen sopivaa edustajaa, vaalijournalismissa ehdokas etsii itselleen äänestäjää.<br />
<br />
Politiikalla on monta määritelmää. Minulle opetettiin koulussa, että politiikka on "yhteisten asioiden hoitamista". Tommi Uschanov huomauttaa kirjassaan <i>Suuri kaalihuijaus (2010)</i>, että juuri tämä määritelmä saa politiikan näyttämään likaiselta. Kun kansalainen odottaa poliitikoilta <i>yhteisten asioiden</i> hoitamista rakentavassa hengessä, näyttävät erimielisyydet ja lehmänkaupat naurettavilta. Jos politiikka alun alkaen esitettäisiin eri intressien yhteensovittamisena, taktikointina, jopa taisteluna, olisi konflikteja helpompi ymmärtää.<br />
<br />
Politiikka siis on peliä. Miksi sitä ei sitten saisi esittää sellaisena? Urheilujournalismi on politiikan toimittajalle huono esikuva, koska se erottelee osallistujat pelaajiin ja yleisöön. Sen mallia seuraava vaalijournalismi tulee erotelleeksi äänestäjät politiikasta, yleisöksi. Hyvä journalismi tekisi juuri päinvastoin: se palauttaisi politiikan äänestäjille ja esittäisi poliitikot äänestäjien politiikan välineinä. Vaalien alla luodattaisiin kansalaisten intressejä ja etsittäisiin niihin sopivia edustajia.<br />
<br />
Jos lukuja ja mittareita tarvitaan, nehän ovat helppoja, voisi puolueiden kannatuslukujen sijaan viikko viikolta seurata, kuinka moni äänestäjä on löytänyt itselleen mielestään sopivan ehdokkaan. Se toimisi samalla journalismin onnistumisen mittarina. Miten onnistuimme, mikä meni pieleen, miten parannamme ensi kauteen, miltä nyt tuntuu, kysyisivät toimittajat toisiltaan työyhteisön kehittämispäivillä pienryhmäkeskusteluissa.Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-41964819304805007132019-01-25T23:03:00.001+02:002019-01-26T07:31:48.473+02:00Väärinymmärtäminen on ymmärretty väärinVuosi alkoi kiistalla <b>Sauli Niinistön</b> uudenvuodenpuheesta. Presidentin väitettiin esittäneen puheessaan, että maahanmuuttajayhteisöt olisivat kollektiivisesti vastuussa omistaan. Tämä tulkinta tuomittiin monella suulla tahalliseksi väärinymmärrykseksi. Eihän Niinistö tietenkään <i>sitä</i> tarkoittanut.<br />
<br />
Mutta kysymys ei olekaan siitä, mitä presidentti puheellaan tarkoitti – kysymys on siitä, mitä hänen puheensa tekee. Kelataanpa keskustelu nopeasti läpi.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRffpFzHptC-vnxdbNYj6A5RKt1eWbaV6KypeTFtLXHE79ygh0bcoi_d1k3_jLGD2yh-DKOl2skZYIU-ULEmS2itbli4AL7v7JDKgTMMPh2FTOX1P4PfwY866NPpAqnNhNYpUN/s1600/uudenvuodenpuhe.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgRffpFzHptC-vnxdbNYj6A5RKt1eWbaV6KypeTFtLXHE79ygh0bcoi_d1k3_jLGD2yh-DKOl2skZYIU-ULEmS2itbli4AL7v7JDKgTMMPh2FTOX1P4PfwY866NPpAqnNhNYpUN/s400/uudenvuodenpuhe.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
Niinistö sanoi <a href="https://www.presidentti.fi/uutinen/tasavallan-presidentti-sauli-niiniston-uudenvuodenpuhe-1-1-2019/" target="_blank">puheessaan näin</a>:<br />
<blockquote class="tr_bq" style="-en-clipboard: true;">
<i>"Lisäksi olemme nähneet, kuinka jotkut meiltä turvaa hakeneet, ja saaneetkin, ovat itse luoneet tänne turvattomuutta epäinhimillisin teoin. Se on kestämätön tilanne. Täällä oleville on annettava mahdollisuus osallisuuteen. Vastaavasti on oikeus edellyttää tahtoa sopeutua yhteiskuntaamme. Ja vastuun kantamista, myös omiaan ohjaamalla."</i></blockquote>
<a href="https://twitter.com/yanarozan/status/1080776354449289216" target="_blank">Kansanedustaja <b>Ozan Yanar</b> ihmetteli Twitterissä</a> Niinistön vaatimusta kollektiivisesta vastuunkannosta. Yanarin mukaan päättäjien "pitäisi ymmärtää, että myös maahanmuuttajat ovat yksilöitä, joilla ei ole usein toistensa kanssa mitään tekemistä". Puheet maahanmuuttajayhteisöistä, joissa kuunnellaan korkeita auktoriteetteja, ovat Yanarin mukaan eksotisointia, jossa esitetään toisten elävän eri tavalla kuin "me".<br />
<br />
Maahanmuuttajajärjestö <a href="https://www.fenixhelsinki.com/" target="_blank">Fenix Helsingin</a> toiminnanjohtaja <b>Ujuni Ahmed</b> <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005953015.html" target="_blank">piti Niinistön tekemää jaottelua suorastaan vaarallisena</a>. "Tuollaiset puheet ruokkivat mielestäni ajatusta, että teidän porukat tekevät meille pahaa", Ahmed pohti Helsingin Sanomien haastattelussa. Hän toivoi presidentiltä ennemmin yhteiskunnan yhtenäisyyden edistämistä.<br />
<br />
Presidentti itse <a href="https://twitter.com/niinisto/status/1080922678536617985" target="_blank">kiisti nämä tulkinnat Twitter-keskustelussa</a>. Hän selvensi tarkoittaneensa puheessaan kaikkia Suomessa asuvia ihmisiä, ei vain maahanmuuttajia.<br />
<br />
Kokoomuksen kansanedustaja <b>Timo Heinonen</b> <a href="https://twitter.com/timoheinonen/status/1081063307795144704" target="_blank">puolusti presidenttiä ja syytti Yanaria tahallisesta väärinymmärtämisestä</a>.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>"Juuri näin. Kyllä viestin kaikki ymmärsivät. On harmillista tuollainen tahallaan väärinymmärtäminen. Se on politiikkassa tänäpäivänä kovin yleistä ja vastenmielistä. Presidentti piti hyvä puheen ja käsitteli juuri niitä asioita mitkä puhuttavat. Hyvä ja vahva puhe."</i></blockquote>
Myös <a href="https://twitter.com/JohnWesleyHard1/status/1081084878081482752" target="_blank">nimimerkki John Wesley Hard1 arveli</a>, että suurin osa ihmisistä oli ymmärtänyt viestin juuri niin kuin Niinistö sen jälkikäteen selitti – paitsi "äärilaitojen tahallaan väärinymmärtäjät ja uhriutujat".<br />
<br />
Sattuvasti Niinistö itsekin ennakoi väärinymmärtämistä jo samassa puheessa hieman aiemmin:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>"Ilmaisin vuosi sitten huolestumiseni siitä, että halu väärinymmärtää usein ohittaa yrityksen ymmärtää. Kiivaita kierroksia saava vääristelevä keskustelu on kurimus, joka helposti päätyy pysyvään vihanpitoon."</i></blockquote>
Väärinymmärtämisestä todella puhutaan ja sitä havaitaan paljon. Kun julkinen puheenvuoro saa osakseen kritiikkiä, siinä usein nähdään tahallinen väärinymmärrys. Se on keino ohittaa kritiikki ja kääntää huomio kritiikin esittäjään.<br />
<br />
Siitä, mitä tekstin (oli se muodoltaan puhetta, kirjoitusta, kuvaa tai elokuvaa) tuottaja kulloinkin <i>tarkoittaa, </i>voidaan keskustella loputtomiin. Sillä välin teksti jatkaa toimintaansa maailmassa. Yksi toiminnan ilmenemismuoto on juuri tuo keskustelu, johon teksti kietoo itsensä.<br />
<br />
Julkisessa tilassa, jossa viestit liikkuvat välineestä ja muodosta toiseen, ja muuttuvat nopeasti keskustelun fragmenteiksi, on yhä vähemmän merkityksellistä se, mitä viestin lähettäjä on täsmälleen tarkoittanut. Vastaavasti yhä enemmän merkitsee se, miten viesti toimii, mitä se tekee ja mitä se tuottaa.<br />
<br />
Usein tähän vedotaankin. Kun poliitikko möläyttää jotain, hän voi vedota siihen, että "ainakin ehdotukseni herätti keskustelua". Toisinaan mainonnan ja taiteenkin äärellä ollaan tyytyväisiä, kun keskustelua syntyy. Samaan aikaan poliitikko, mainostaja tai taiteilija voi olla täysin sokea (tai välinpitämätön) kaikille muille viestinsä vaikutuksille. Teksti tuottaa todellisuutta, käsityksiä, käsitteitä ja puhetapoja, yhdistää ja erottaa, eksotisoi ja normalisoi. Juuri tähän Yanar ja Ahmed kiinnittivät huomiota.<br />
<br />
Kriittiseksi lukutaidoksi ei riitä se, että pohtii tekstin tuottajan "todellisia tarkoitusperiä". Kriittinen lukija osaa ja haluaa arvioida tekstiä oliona, joka toimii ja tuottaa maailmassa. Tässä mielessä ymmärryksen puutetta on vain se, ettei tarkkaile tekstin vaikutuksia todellisuuteen. Vaarallisinta tällainen väärinymmärtäminen on silloin, kun se on tahallista.<br />
<br />
<br />
(Kirjoituksen innoittajana toimi <b>Reijo Kupiaisen</b> artikkeli <i><a href="http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/101964/lukutaidon_jalkeen_2017.pdf" target="_blank">Lukutaidon jälkeen?</a>)</i>Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-38752770539819767292019-01-13T16:50:00.000+02:002019-01-13T16:53:08.469+02:00Elokuva punaisesta muovipussistaEdellisen elokuvamme julkaisusta oli kulunut jo neljä vuotta. Aikaa yhteiseen harrastukseen oli yhä vaikeampi löytää. Viimeiset vuodet olivat kuluneet elokuvateorian ja -kasvatuksen äärellä. Tarve päästä tekemään elokuvaa itse ja käytännössä oli yhä painostavampi.<br />
<br />
Silloin elokuva leijaili vastaan Keilaniemen rannassa pimeänä talvi-iltana. Pian uudestaan Hämeentiellä. Jo aiemmin Vallilassa ja Töölöntorilla. Vielä eräänä tuulisena päivänä se vilahti Kalasatamassa. Tämä elokuva halusi tulla pyydystetyksi.<br />
<br />
Seuraavassa kerron elokuvaryhmäni <i>Ihmiskunnan ainoan toivon</i> uuden lyhytelokuvan, <b>Punaisen muovipussin </b>käsikirjoittamisesta. Toivon, että annat omille ajatuksillesi tilaa ja jatkat tästä eteenpäin vasta, kun olet katsonut elokuvan.<br />
<br />
13-minuuttinen elokuva on vapaasti katsottavissa <a href="https://www.mystinenportaali.com/iat/punainenmuovipussi.html" target="_blank">Ihmiskunnan ainoa toivo -ryhmän kotisivuilta</a>.<br />
<br />
<iframe allow="accelerometer; autoplay; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen="" frameborder="0" height="270" src="https://www.youtube.com/embed/8xKn2Wsyqro" width="480"></iframe>
<br />
<br />
<b>1. Kohtaamisia muovipussien kanssa</b><br />
<br />
Muistatte varmaankin American Beautyn <a href="https://www.youtube.com/watch?v=Qssvnjj5Moo" target="_blank">muovipussikohtauksen</a>. <i>"Do you want to see the most beautiful thing I ever filmed?" </i>Nörttipoika näyttää naapurintytölle on kuvaamansa videon, jossa muovipussi tanssii syystuulessa.<br />
<br />
Nämä muovipussit olivat alkaneet seurata minua. Eräänä tuulisena iltana marraskuussa kävelin Töölöntorin halki. Tiellä pyöri American Beautysta karannut valkoinen muovipussi. Se kutsui heti kuvaamaan. Kun kaivoin puhelimen taskusta, en vielä arvannut millaisen näytöksen tuo vaatimaton muovisuikale aikoi minulle järjestää.<br />
<br />
<iframe allow="accelerometer; autoplay; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen="" frameborder="0" height="270" src="https://www.youtube.com/embed/zgerbXZXsM0" width="480"></iframe>
<br />
<br />
Seuraavana kesänä matkalla töihin näin muovipussin pyörivän puiston halki lännenelokuvan aavikkopallona. Ehdin juuri ja juuri saada sen kiinni kameralla. Pieni pysähtyminen juuri kuvan rajauksen reunalla jäi harmittamaan, mutta en töiden takia ehtinyt jäädä kuvaamaan uusintaottoa. Ja pussikin oli jo mennyt.<br />
<br />
<iframe allow="accelerometer; autoplay; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen="" frameborder="0" height="270" src="https://www.youtube.com/embed/u0rPVBz46Zg" width="480"></iframe>
<br />
<br />
Kevättalvella lähdimme ystävän kanssa katsomaan uusia Länsimetron asemia. Keilaniemessä rakennustyömaan laidalla muovinriekale tuli varovasti kohti. Se kietoutui jalkoihin kuin lemmikkieläin.<br />
<br />
<iframe allow="accelerometer; autoplay; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen="" frameborder="0" height="270" src="https://www.youtube.com/embed/aWWOHy_zMbI" width="480"></iframe>
<br />
<br />
Myöhemmin keväällä Hämeentiellä Voima-lehden toimituksen edessä eräs hyvin tavallinen läpinäkyvä muovipussi kutsui taas kuvaamaan. Seurailin sitä tovin, kunnes ohikulkija nappasi pussin mukaansa. Minne hän vei sen? Mitä sitten tapahtuu?<br />
<br />
<iframe allow="accelerometer; autoplay; encrypted-media; gyroscope; picture-in-picture" allowfullscreen="" frameborder="0" height="270" src="https://www.youtube.com/embed/4e2xKqvwfx4" width="480"></iframe>
<br />
<br />
<br />
<b>2. Vanhanaikainen ranskalainen elokuva</b><br />
<br />
Hämeentien tapauksen jälkeen aloin pohtia pakkomiellettäni muovipussien kuvaamiseen. Minun välineeni pohtimiseen on elokuva. Pitäisi siis tehdä elokuva henkilöstä, jolla on pakkomielle muovipussien kuvaamiseen. Kuka hän on? Miksi hän kuvaa muovipusseja? Mitä <i>hän</i> tekee, kun ohikulkija vie muovipussin mukanaan?<br />
<br />
Talvella olin katsonut 5-vuotiaan tyttäreni kanssa ranskalaisen Oscarilla ja Kultaisella palmulla palkitun lyhytelokuvan <i><a href="https://www.youtube.com/watch?v=KorAPe9TV7E" target="_blank">Le ballon rouge</a> (1956)</i>, jossa kiusattu koulupoika ystävystyy punaisen ilmapallon kanssa. Voisiko samanlaisen elokuvan tehdä muovipusseista?<br />
<br />
Seuraavaksi tapahtui tuulinen kesäkuun päivä Kalasatamassa. Matkalla hammaslääkäristä näin ison rakennustyömaan muovin lepattavan tuulessa kuin se olisi yrittänyt lähteä lentoon. Minne se oli menossa? Soitin saman tien lähellä asuville ystävilleni, Nikolle ja Pinjalle, ja kysyin huvittaisiko heitä pohtia hetki muovipusseja. Istuimme olohuoneessa, katsoimme kalentereitamme ja päätimme kuvata elokuvan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSXZbm0AcXr7HjncWBSmOUY6rBmC2SXWJpsxOv0kS0xPX8O-0siKCZNVYMHZpHy31Vqt-ovPDDz9gEYSB1V5KPAIwgUsZTIeKn6YEXJY63ln4cK785ZTKJb65cC62G8CQkfQa9/s1600/IMG_0776-2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1067" data-original-width="1600" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSXZbm0AcXr7HjncWBSmOUY6rBmC2SXWJpsxOv0kS0xPX8O-0siKCZNVYMHZpHy31Vqt-ovPDDz9gEYSB1V5KPAIwgUsZTIeKn6YEXJY63ln4cK785ZTKJb65cC62G8CQkfQa9/s400/IMG_0776-2.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<b>3. Ympäristöelokuvan varjo</b><br />
<br />
Hahmottelimme vanhanaikaista ranskalaista elokuvaa ihmisen ja muovipussin kohtaamisesta. Mukaan tuli sävyjä elokuvista, joissa yksinäinen lapsi kiintyy villieläimeen (esimerkiksi <a href="https://www.imdb.com/title/tt0064541/" target="_blank">Ken Loachin </a><i><a href="https://www.imdb.com/title/tt0064541/" target="_blank">Kes</a>). </i>Mutta kuten aiemminkin elokuvissani, minua alkoi kiinnostaa enemmän tarinan sivuhenkilö – siis muovipussi. Kuka hän on? Minne hän on matkalla? Mitä hän ajattelee kuvaamisen kohteena olemisesta? Voivatko ihminen ja muovipussi olla ystäviä?<br />
<br />
Ympäristöelokuvan varjo hämärsi jatkuvasti ajatuksia. Voiko vuonna 2018 tehdä muovipusseista muuta kuin ympäristövalistuselokuvan? Miten se tehdään? Sanoman pelosta tulikin hyvä työkalu ajatusten rajaamiseen. Kaikki ajankohtainen ympäristökeskustelu piti rajata pois.<br />
<br />
Eräänä päivänä Asema-aukiolla kuvaan lensi lisää muovipusseja, Hitchcockin lintuja kukaties. Työnsin ne väkisin syrjään. Muovipussien invaasio veisi katsojan ajatukset väkisin ympäristökysymyksiin.<br />
<br />
Mutta... entä jos muovipussit eivät olisikaan tulossa – vaan menossa? Silloin kaikki palaset tuntuivat loksahtavan kohdalleen.<br />
<br />
<b>Punainen muovipussi julkaistiin 13.1.2019.</b> Se on vapaasti katsottavissa <a href="https://www.mystinenportaali.com/iat/punainenmuovipussi.html" target="_blank">Ihmiskunnan ainoa toivo -ryhmän sivuilta</a>.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqsZFL6UWXw7qProncIfsk4Ww-gRQwMWVxQdzSnshyX_KDF7cOiP_j5V1_Q02_Xs66vk4xIszTUIZAjz8OmFL4kz2TGguf135znKNlB_h25sHjKW5wMojEV3oEfNnqLJHJml_7/s1600/IMG_0780-2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="972" data-original-width="1600" height="242" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiqsZFL6UWXw7qProncIfsk4Ww-gRQwMWVxQdzSnshyX_KDF7cOiP_j5V1_Q02_Xs66vk4xIszTUIZAjz8OmFL4kz2TGguf135znKNlB_h25sHjKW5wMojEV3oEfNnqLJHJml_7/s400/IMG_0780-2.jpg" width="400" /></a></div>
<br />Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-1227698934692321422018-11-23T11:53:00.000+02:002018-11-23T16:49:03.041+02:00Lakataan puhumasta digioppimisesta!<br />
<div class="_3x-2" data-ft="{"tn":"H"}" style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: white; color: #1d2129; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 12px; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; orphans: 2; text-align: start; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;">
<div data-ft="{"tn":"H"}" style="font-family: inherit;">
<div class="mtm" style="font-family: inherit; margin-top: 10px;">
<div style="font-family: inherit; position: relative;">
<div class="_5cq3 _1ktf" data-ft="{"tn":"E"}" style="font-family: inherit; margin-left: -12px; position: relative;">
<a ajaxify="https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10156236172648918&set=gm.2165206510395960&type=3&eid=ARA7m5ot27pm5eBSQW_zdzi3-r0dk2EF8qMSbwPvLP2nT4m_EOIsVLFLbQf13qaMzi-rs0V0_I4vGv7P&ifg=1&size=1920%2C1080&source=13&player_origin=unknown" class="_4-eo _2t9n" data-ploi="https://scontent.fqlf1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/46485873_10156236172658918_6275865848536104960_o.jpg?_nc_cat=102&_nc_ht=scontent.fqlf1-1.fna&oh=fd014bf395da34c7c2e4ce57dd9c2d39&oe=5CAC39B9" data-plsi="https://scontent.fqlf1-1.fna.fbcdn.net/v/t1.0-9/46522712_10156236172653918_8471497235270467584_n.jpg?_nc_cat=106&_nc_ht=scontent.fqlf1-1.fna&oh=071a7d29c237e8ee13f12b20416a9aee&oe=5C691843" data-render-location="group_hoisted" href="https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10156236172648918&set=gm.2165206510395960&type=3&eid=ARA7m5ot27pm5eBSQW_zdzi3-r0dk2EF8qMSbwPvLP2nT4m_EOIsVLFLbQf13qaMzi-rs0V0_I4vGv7P&ifg=1" rel="theater" style="box-shadow: rgba(0, 0, 0, 0.05) 0px 1px 1px; color: #365899; cursor: pointer; display: block; font-family: inherit; position: relative; text-decoration: none; width: 500px;"></a></div>
</div>
</div>
</div>
</div>
<br />
<div class="_5pbx userContent _3576" data-ad-preview="message" data-ft="{"tn":"K"}" id="js_hd3" style="-webkit-text-stroke-width: 0px; background-color: white; color: #1d2129; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; font-style: normal; font-variant-caps: normal; font-variant-ligatures: normal; font-weight: 400; letter-spacing: normal; line-height: 1.38; margin-top: 6px; orphans: 2; text-align: start; text-decoration-color: initial; text-decoration-style: initial; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: 2; word-spacing: 0px;">
<div class="text_exposed_root text_exposed" id="id_5bf7cd058ea910c33321921" style="display: inline; font-family: inherit;">
<div style="display: block; font-family: inherit; margin: 0px 0px 6px;">
Minulla on ehdotus siihen, miten voisimme vähentää hämmennystä "digioppimisen" ympärillä sekä mediassa, koulumaailmassa että kodeissa.</div>
<div style="font-family: inherit; margin: 6px 0px;">
Lakataan puhumasta digioppimisesta!</div>
<div style="display: block; font-family: inherit; margin: 6px 0px;">
"Digi"-etuliite määrittelee sitä, miten laite teknisesti käsittelee sähköistä dataa. Se on vastinpari analogiselle tekniikalle. Sillä on hyvin vähän tai ei ollenkaan tekemistä oppimisen ja pedagogiikan kanssa.</div>
<div class="text_exposed_show" style="display: inline; font-family: inherit;">
<div style="font-family: inherit; margin: 0px 0px 6px;">
Nykyään digilaitteita ovat läppäreiden ja täppäreiden lisäksi esimerkiksi televisiot, kamerat, kopiokoneet, e-kirjat, gps-laitteet, lämpömittarit, äänekkäät lelut ja ovikellot. Digi yhdistää niitä vain insinöörin näkökulmasta. Kuvaaminen, ruoanlaitto ja romaanin lukeminen eivät muutu oppimisen kannalta olennaisella tavalla, vaikka väline kädessä vaihdetaan digitaaliseen.</div>
<div style="font-family: inherit; margin: 6px 0px;">
Aristoteleen termeillä digitaalisuus on välineen aksidentaalinen ominaisuus, ei sen substanssi.</div>
<div style="font-family: inherit; margin: 6px 0px;">
Kun puhutaan digistä, huomio kiinnittyy väistämättä pedagogiikan kannalta merkityksettömään ulottuvuuteen teknologiassa – kuten olemme kansalaiskeskustelusta huomanneet.</div>
<div style="font-family: inherit; margin: 6px 0px;">
Kun opetuksessa käytetään laitteita, koneita ja välineitä, olisi opetuksenkin kannalta aivan olennaista kiinnittää huomio välineen substanssiin: mitä juuri tällä välineellä tehdään tiedolle, havainnolle tai vuorovaikutukselle.</div>
<div style="font-family: inherit; margin: 6px 0px;">
Opettajat näin tekevätkin. Opettajathan kehittävät ja löytävät fantastisia tapoja hyödyntää eri välineitä oppimisessa, kuten tekivät jo analogisella aikakaudella. Vaan kun opetuksesta julkisuudessa, virastoissakin, puhutaan, se sumentuu epämääräiseksi "digiopetukseksi", josta katoaa pedagoginen ulottuvuus. Esimerkiksi sanomalehden lukijalle, poliitikollekin, saattaa syntyä käsitys, että pääasia ovat laitteet ja ohjelmistot. Ja tässä sitten ollaan.</div>
<div style="font-family: inherit; margin: 6px 0px;">
Siksi jo esimerkiksi "tieto- ja viestintäteknologia" on, laajuudestaan huolimatta, paljon digiä parempi termi. Se määrittelee, että kysymys on tiedon käsittelemisestä ja vuorovaikutuksesta teknologian avulla. Kun tarvitaan yleistermiä, käytetään siis mieluummin sitä.</div>
<div style="font-family: inherit; margin: 6px 0px;">
Entä mitä olisivat täsmällisimmät kategoriat välineille, kun termejä keskustelussa tarvitaan? Mihin erilaisiin käyttötarkoituksiin toisaalta tieto- ja toisaalta viestintäteknologia voitaisiin oppimisen ja opetuksen näkökulmasta jakaa?</div>
<div style="font-family: inherit; margin: 6px 0px;">
Tällä määrittelyllä voisimme pelastaa koulukeskustelun toimittajien, vanhempien ja muiden vallankäyttäjien väärinymmärrykseltä.</div>
<div style="font-family: inherit; margin: 6px 0px;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNL21CZtKpvZTKhwf0HgJUiXJYgB6orvkjc9w3a7NYtg7zi6lTNYsf3OJTK4gYzaUL6WFE0Z-BrzI2z_siG4jcbcF0QbEDNhyeq5-8T7nw3vhdpkHF6sVkvY_bcB9dg6VH0blC/s1600/WP_20160310_14_33_23_Pro.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNL21CZtKpvZTKhwf0HgJUiXJYgB6orvkjc9w3a7NYtg7zi6lTNYsf3OJTK4gYzaUL6WFE0Z-BrzI2z_siG4jcbcF0QbEDNhyeq5-8T7nw3vhdpkHF6sVkvY_bcB9dg6VH0blC/s400/WP_20160310_14_33_23_Pro.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvassa kolme välinettä: yksi akustinen vaan ei analoginen, toinen optinen ja kolmas optinen, sähköinen ja digitaalinen.</td></tr>
</tbody></table>
<div style="font-family: inherit; margin: 6px 0px;">
<br /></div>
</div>
</div>
</div>
Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-45083200072893486252018-06-21T16:33:00.003+03:002018-06-21T16:33:36.971+03:00Opettajien tehtävä on purkaa ruokateollisuuden tiedotusmonopoli <div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; margin-bottom: 6px;">
Suomalaisten ruoantuottajien <b><a href="https://www.ruokatieto.fi/ruokatieto-yhdistys-ry/suomalaisen-ruokakulttuurin-asialla" target="_blank">Ruokatieto Yhdistyksen</a></b> nettisovelluksessa lapset pääsevät <a href="https://www.ruokatieto.fi/sites/default/files/Flash/Mista%CC%88%20ruoka%20tulee/index.html" target="_blank">yhdellä klikkauksella vierailemaan lammaspyöryköiden ja kananmunien kasvatustilalle</a>. Eläimet juttelevat vieraille sympaattisesti ja kertovat elinympäristöstään. Sovellus on osa kouluille ja päiväkodeille tuotettua oppimateriaalia.</div>
<div style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; margin-bottom: 6px;">
Totuus on toisenlainen.</div>
<div style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; margin-bottom: 6px;">
Kun oikeat lapset haluavat tietää, missä oikea ruoka on kasvatettu, vastaan tulee nopeasti seinä. H<span style="font-family: inherit;">elsingin Puistolan peruskoulun oppilaat ryhtyivät </span><a class="profileLink" data-hovercard-prefer-more-content-show="1" data-hovercard="/ajax/hovercard/page.php?id=149876515038532&extragetparams=%7B%22fref%22%3A%22gs%22%2C%22directed_target_id%22%3A1578576309058986%2C%22dti%22%3A1578576309058986%2C%22hc_location%22%3A%22group%22%7D" href="https://www.facebook.com/NuortenAani/?ref=gs&fref=gs&dti=1578576309058986&hc_location=group" style="color: #365899; cursor: pointer; font-family: inherit; text-decoration-line: none;">Nuorten Ääni -toimitus</a><span style="font-family: inherit;"> -harrastuksessaan selvittämään oman koulunsa lihamakaronilaatikon alkuperää. He halusivat päästä näkemään itse, missä ruoka kasvatetaan.</span></div>
<div style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; margin-bottom: 6px;">
Kaupunki kertoi kaiken minkä tiesi, mutta l<a href="https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005725134.html" style="font-family: inherit;" target="_blank">ihantuottaja HKScan ilmoitti, ettei se voi paljastaa sikojen ja nautojen kasvatustiloja.</a> Niille ei pääse vierailemaan. Sen sijaan HKScan olisi halunnut esitellä oppilaille kotieläintiloja.</div>
<div style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; margin-bottom: 6px;">
Nuoret eivät antaneet periksi. Heillä oli journalistin tehtävä ottaa selvää ja kertoa yleisölle. Lopulta HKScan taipui valikoimaan kolmestakymmenestä tilasta muutaman, joihin oppilaat saivat ottaa yhteyttä. Valtaosasta kerrottiin vain paikkakunta.</div>
<div style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; margin-bottom: 6px;">
<span style="font-family: inherit;">(HKScan Finland on Ruokatieto Yhdistyksen jäsen ja sen johtaja Jyrki Karlsson on yhdistyksen hallituksen varapuheenjohja.)</span></div>
<div style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; margin-bottom: 6px;">
On ilmeistä, että eläintuottajat pyrkivät pitämään itsellään monopolin teollisuuden julkisessa kuvassa. Siksi opettajille tarjotaan valmista oppimateriaalia, jonka tarkoitus on luoda oppilaille tarkoituksenmukaisia mielikuvia ruoantuotannosta. Oikean tiedon sijaan koulu ajautuu jakamaan oppilaille mainoksia.<br /><br />Opettajien tehtävä on purkaa ruokateollisuuden tiedotusmonopoli. Opettajien pitäisi aktiivisesti pyrkiä viemään oppilaita vierailuille oikeille tuotantotiloille kotieläintilojen sijaan. Lihateollisuus ei vielä ole siihen valmis, mutta se muuttuu, kun opettajat ja oppilaat vain ovat aktiivisia. Sitä odotellessa voimme ainakin vertailla saatavilla olevaa kuvastoa. Se on hyvää mediakasvatusta.<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbA8OxLIPXwFFDgowzI47BHirUXdHTJiiqUPlF2kWGFB6lAU2l4SqKf9PtvzIlDTvb1I84Q_env9ppGr94BU9eo39twEsbLbAIhfW0PNVa42Jp6RFnTYm0AUD_A7YSS7YGKGsT/s1600/Ruokatieto-yhdistyksen+kanala.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="753" data-original-width="1197" height="201" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjbA8OxLIPXwFFDgowzI47BHirUXdHTJiiqUPlF2kWGFB6lAU2l4SqKf9PtvzIlDTvb1I84Q_env9ppGr94BU9eo39twEsbLbAIhfW0PNVa42Jp6RFnTYm0AUD_A7YSS7YGKGsT/s320/Ruokatieto-yhdistyksen+kanala.PNG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähde: <a href="https://www.ruokatieto.fi/sites/default/files/Flash/Mista%CC%88%20ruoka%20tulee/index.html" target="_blank">Ruokatieto Yhdistys</a></td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZCnnfE64F7ydSaqjKA1i4tPrHDivHoMCT2xH72tXh7Uc24rPPdQAXhxMo0xiTyGcR_WCt4a4Xr_urWfosnHjUMJQ3oOps9ExofPHPj8A_gJQZzc5qgkDx0Vgv9xADaqTMw3el/s1600/38493161040_01902149b2_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1143" data-original-width="1600" height="228" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZCnnfE64F7ydSaqjKA1i4tPrHDivHoMCT2xH72tXh7Uc24rPPdQAXhxMo0xiTyGcR_WCt4a4Xr_urWfosnHjUMJQ3oOps9ExofPHPj8A_gJQZzc5qgkDx0Vgv9xADaqTMw3el/s320/38493161040_01902149b2_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähde: <a href="https://oikeuttaelaimille.fi/" target="_blank">Oikeutta eläimille</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuAVyh80NmpfKpk78R8orUmyoL_c6It0rVbNEJ_UwpEDezqSnwnnCeRM9MF50u0cHRYqHJrn9o3XFJzg4jgsQcpUFixOjJCkK51wigBb-IGRdL-OtQLYDTnUDtcN8xjrS0sL6m/s1600/Ruokatieto-yhdistyksen+lampola.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="761" data-original-width="1205" height="202" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhuAVyh80NmpfKpk78R8orUmyoL_c6It0rVbNEJ_UwpEDezqSnwnnCeRM9MF50u0cHRYqHJrn9o3XFJzg4jgsQcpUFixOjJCkK51wigBb-IGRdL-OtQLYDTnUDtcN8xjrS0sL6m/s320/Ruokatieto-yhdistyksen+lampola.PNG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähde: <a href="https://www.ruokatieto.fi/sites/default/files/Flash/Mista%CC%88%20ruoka%20tulee/index.html" target="_blank">Ruokatieto Yhdistys</a></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlMDROGpVwhtKo89IL_fXUHxK6Jz6SE9mdgrO_56gegbGGBQHT4J3xtSws2WPqUK6-KW5L_-Lj2oBM3mrJiLAgqxYGtsroY1J9Y46Lqxwq11BMyCANMdstMTKvZoESnL7x8uv-/s1600/15LammastilaNETTI1_Joutsan+seutu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1186" data-original-width="1600" height="237" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhlMDROGpVwhtKo89IL_fXUHxK6Jz6SE9mdgrO_56gegbGGBQHT4J3xtSws2WPqUK6-KW5L_-Lj2oBM3mrJiLAgqxYGtsroY1J9Y46Lqxwq11BMyCANMdstMTKvZoESnL7x8uv-/s320/15LammastilaNETTI1_Joutsan+seutu.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähde: <a href="https://www.joutsanseutu.fi/2017/04/12/joutsenlahden-tilalla-lampaanlihan-menekin-kasvuun-luotetaan/" target="_blank">Joutsan Seutu</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCtEhN33QTKo-YZ-_TGRPdHnTl6geIDNUBwLsLyJcOND-P0V82fye2R_v7HCoLjGo5-OyX-bEFZx5l93cHKj4Jg4ejOci_nkxH3uNeXBmiDzYboXfo9X4WzGX7nlWt91xMor5-/s1600/Ruokatieto-yhdistyksen+navetta.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="759" data-original-width="1206" height="201" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhCtEhN33QTKo-YZ-_TGRPdHnTl6geIDNUBwLsLyJcOND-P0V82fye2R_v7HCoLjGo5-OyX-bEFZx5l93cHKj4Jg4ejOci_nkxH3uNeXBmiDzYboXfo9X4WzGX7nlWt91xMor5-/s320/Ruokatieto-yhdistyksen+navetta.PNG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähde: <a href="https://www.ruokatieto.fi/sites/default/files/Flash/Mista%CC%88%20ruoka%20tulee/index.html" target="_blank">Ruokatieto Yhdistys</a></td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxyJwwKIe8BxXd99ER3QSdMW3ApZTEwsX3fSXr98E9lQQRuA4h6IeGPQWLOF2o7SKUkSC4Cx4CwgI-Tw37Yl22SVX-A2SpUW7Gqg08u24DyFm3j-7tyii8bMmGdJomjrE8U1kd/s1600/10826914476_502e18460b_o.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1068" data-original-width="1600" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjxyJwwKIe8BxXd99ER3QSdMW3ApZTEwsX3fSXr98E9lQQRuA4h6IeGPQWLOF2o7SKUkSC4Cx4CwgI-Tw37Yl22SVX-A2SpUW7Gqg08u24DyFm3j-7tyii8bMmGdJomjrE8U1kd/s320/10826914476_502e18460b_o.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lähde: <a href="https://oikeuttaelaimille.fi/" target="_blank">Oikeutta eläimille</a></td></tr>
</tbody></table>
<span style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px;">Myös journalistien ja eläinaktivistien tarjoamaan kuvastoon on syytä suhtautua kriittisesti. Koulu on siihenkin juuri oikea paikka.</span>Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-69496678415106713452018-06-06T22:07:00.000+03:002018-06-06T22:34:59.410+03:00Mitä 17-vuotias sinä sanoisi nykyiselle itselleen?<div class="tr_bq">
Psykoterapeutti <b>Maaret Kallion</b> käynnistämä <a href="https://www.hs.fi/elama/art-2000005700611.html" target="_blank">#olisinpatiennyt-kampanja</a> saa aikuisen tuntemaan itsensä viisaaksi – ja siitä tulee aikuiselle hyvä mieli. Tässä kirjoituksessa elokuvaohjaaja <b>Oskari Sipola</b>, kriitikko <b>Aleksis Salusjärvi</b> ja toimittaja <b>Ina Mikkola</b> kohtaavat itsensä 17-vuotiaina. Mutta hei – kuka puhuu nyt?</div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgq5tQifK20uA1AH-RwV4SvpAXpreGYKQ_Ff-tl-D8Xp_Ovhw4-pZDT2ZmoJVDWGau78Sv0X6lTc1awv7vO6SSkmStmGCSnyxtVMHGfiwFOeEI7XPrdrxbk-pUxAc-QHFOEhroj/s1600/solomon.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="596" data-original-width="550" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgq5tQifK20uA1AH-RwV4SvpAXpreGYKQ_Ff-tl-D8Xp_Ovhw4-pZDT2ZmoJVDWGau78Sv0X6lTc1awv7vO6SSkmStmGCSnyxtVMHGfiwFOeEI7XPrdrxbk-pUxAc-QHFOEhroj/s320/solomon.jpg" width="295" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(<i>Kuningas Salomon kirjoittaa sananlaskuja</i>. Gustave Dore)</td></tr>
</tbody></table>
#Olisinpatiennyt on eräänlainen aikamatkustusleikki, jossa aikuiset matkustavat nuoruuteensa ja kertovat itselleen elämänkokemukseen perustuvia viisauksia. No, kaikki scifinsä lukeneet tietävät, että tällainen on hurjan vaarallista. Itsensä kohtaaminen aikamatkalla voi aiheuttaa kaikenlaisia katastrofeja! Mutta se on lähinnä teoreettinen riski. Käytännön ongelma on vallankäytössä.<br />
<br />
Kun keski-ikäinen antaa ohjeita 17-vuotiaalle itselleen, nuori on hiljaa, kun aikuinen puhuu. Nuori on hiljaa, koska hän on vain marionetti. Paikalla ei ole yhtään elävää nuorta. Kampanjan äiti Maaret Kallio toivoo, että me aikuiset "miettisimme, mitä minä olisin halunnut tietää tuolloin". Leikissä ei siis puhuta pelkästään aikuisten vaan myös 17-vuotiaiden äänellä. Leikki piilottaa ne ristiriidat, joita tulisi esiin, jos aikuinen menisi puhumaan oikeille 17-vuotiaille. Kun puhuu poissa olevan itsensä puolesta, kukaan ei voi väittää vastaan.<br />
<div>
<br /></div>
Kyse ei tietenkään oikeasti ole itselleen juttelusta vaan julkisesta tempauksesta, jossa nuoriin suhtaudutaan kannustavin ajatuksin tavanomaisen vihamielisyyden sijaan. Kampanjan varsinaisena tarkoituksena on Kallion mukaan, "että nuoret saisivat valtavan määrän viestejä aikuisilta. Että aikuiset menisivät nuoren rinnalle."<br />
<br />
Jokainen yksittäinen viesti varmasti tarkoittaa hyvää, mutta yhdessä ne tuottavat ideologisesti ongelmallista puhetta, jossa totuus on aikuisten hallussa. Ajatusleikin perustana on nimittäin se, että aikuisen kertomat viisaudet ovat faktoja, jotka ihminen <i>voi tietää</i>, kun hän on tarpeeksi kokenut. Aikuiset kokoontuvat hashtagin alle yhteen juhlistamaan sitä, että <i>nyt </i>he tietävät. Siksi kampanja ei kysy eläkeläisiltä, mitä he sanoisivat 40-vuotiaalle itselleen. Sitä 40-vuotias ei halua kuulla.<br />
<br />
Millaista nuoruus on aikuisen muistikuvissa? Annetaan <a href="https://twitter.com/search?src=typd&q=%23olisinpatiennyt" target="_blank">aikuisten kertoa itse</a>.<br />
<br />
Twitter-keskustelun mukaan nuori on yksinäinen, masentunut ja kokee kovia. Hän yrittää miellyttää toisia, olla virheetön ja todistella jotain, eikä uskalla olla oma itsensä. Nuori on keskeneräinen ja kantaa häpeää. Hän kätkee kyyneleensä nauruun eikä osaa muodostaa tavoitteita ja haaveita. Nuori luulee tietävänsä kaiken, haahuilee päämäärättömästi ja polttaa siltoja.<br />
<br />
Tässä leikissä aikuinen on tietysti tuon kaiken vastakohta. Aikuinen ei ole keskeneräinen. Hän tietää, ettei tarvitse miellyttää toisia tai olla virheetön. Aikuiset eivät yritä todistella mitään. He eivät luule tietävänsä, vaan tietävät – muun muassa sen, mitä 17-vuotias haluaa kuulla heidän sanovan.<br />
<br />
Aikuiset pääsevät määrittelemään sekä nuoret että itsensä. Entä jos kysyisimmekin, mitä 17-vuotias sanoisi aikuiselle? Onko nuoren näkemys aikuisista yhtä ruusuinen kuin aikuisilla itsellään?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij9gx0rI0DQah4ZQ8PojxPm4etPdLccgT-hD9rDjFPcUqfTiFmf7aUm8-mf7QwlfJtonE0I14B9RChHgWeaod2YY87dkb5AZ5E2-syRnbaL5ipzgP80phLElJPJ8RtK0lCpEVc/s1600/ina.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="940" data-original-width="940" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEij9gx0rI0DQah4ZQ8PojxPm4etPdLccgT-hD9rDjFPcUqfTiFmf7aUm8-mf7QwlfJtonE0I14B9RChHgWeaod2YY87dkb5AZ5E2-syRnbaL5ipzgP80phLElJPJ8RtK0lCpEVc/s200/ina.jpg" width="200" /></a></div>
Toimittaja <b>Ina Mikkola, 27, </b>kohtaa 10 vuotta nuoremman itsensä. Mitä nuori Ina sanoo? Hän antaa elämänohjeita.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>"Älä ikinä kadota tätä nuoruuden intoa, uteliaisuutta ja taistelutahtoa. Älä kyynisty. Muista kyseenalaistaa auktoriteetit ja hierarkiat, äläkä ylpisty koskaan!"</i></blockquote>
Ja on ihan tyytyväinenkin.<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Good job! Tosin olet hieman laiskistunut, mutta ehkä se tekee vaan hyvää.”</i></blockquote>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0y7Q0NCk_7WMIsbtlT2RqqNHEIJRgAmDd_dSEYbxjGLr98v8Jc2nsrqc6dM_00L4CmN50MJCcXrPtBu79wbk_TO7VPRm6EoK9YJqykTPQLmLepbqqJsUXS5iN45HgMR6Uyk-8/s1600/osku.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" data-original-height="1092" data-original-width="1092" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj0y7Q0NCk_7WMIsbtlT2RqqNHEIJRgAmDd_dSEYbxjGLr98v8Jc2nsrqc6dM_00L4CmN50MJCcXrPtBu79wbk_TO7VPRm6EoK9YJqykTPQLmLepbqqJsUXS5iN45HgMR6Uyk-8/s200/osku.jpg" width="200" /></a></div>
<b>Oskari Sipola</b> on 34-vuotias elokuvaohjaaja. Hän on tehnyt useita lyhyitä ja kaksi pitkääkin elokuvaa, jotka käsittelevät nuoria ja nuoria aikuisia. Tutustuimme suurin piirtein 17-vuotiaina elokuvaharrastajina. Mitä Oskari arvelisi tuon vuosituhannen vaihteen nuoren sanovan, jos hän tapaisi nykyisen itsensä?<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>"Varmaan sitä kiinnostaisi montako elokuvaa oon jo tehnyt, ja olis avoimesti pettynyt, kun sanon että kaks 😂. Luulen että se olis myös yllättynyt, että mulla on vielä hiukset päässä. </i><i>Faija kaljuuntui 22-vuotiaana ja panikoin sitä about koko lukion. </i><i><br /></i><i></i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>Luulen kans et me tultais hyvin toimeen, luonne on muuttunut aika vähän. </i><i>Ehkä kärsivällisemmäksi ja luottavaisemmaksi. Mulla oli jo silloin niin selkeää, mitä haluan tehdä ja miten, ja suurimmilta osin asiat on menneet just niin, että veikkaan fiiliksen olevan positiivinen." </i></blockquote>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP3xuadL_xiV6LMdqQisWWqe3vxXYR5dibGTUBwAdzt7gwYF398bWcdRLKoh8Ryatf3oEp7U9BPliVDVq8SJRd9ALjxdp2vJZn9Sxr7ID2u4gp9YETygr-L_Ivg_0mDsY9C4Lk/s1600/aleksis.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1441" data-original-width="1441" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP3xuadL_xiV6LMdqQisWWqe3vxXYR5dibGTUBwAdzt7gwYF398bWcdRLKoh8Ryatf3oEp7U9BPliVDVq8SJRd9ALjxdp2vJZn9Sxr7ID2u4gp9YETygr-L_Ivg_0mDsY9C4Lk/s200/aleksis.jpg" width="200" /></a></div>
<b>Aleksis Salusjärvi</b> on 37-vuotias menestynyt kriitikko. Viime vuonna hän oli Finlandia-esiraadin puheenjohtaja. Mutta ei siinä kaikki – hän myös kiersi ympäri Suomen ammattikouluissa opettamassa lukutaitoa. Hän jos kuka siis tietää, mitä 17-vuotiaat oikeasti ajattelevat.<br />
<br />
He eivät ole tyytyväisiä.<br />
<blockquote>
<i>"Olisin kritisoinut itseäni monista asioista, konformistisesta suhtautumisestani yhteiskunnallisiin ongelmiin, joita itse olen tuottamassa. </i><i>Periaatteettomasta rakentavasta ajattelusta, joka todellisuudessa on vain mukavuudenhalua, koska en ole tarpeeksi rehellinen omien etuoikeuksien suhteen.</i></blockquote>
<blockquote>
<i>17-vuotias minä syyttäisi suoraan etuoikeutettua keski-ikäistä itseään siitä, että hän osallistuu julkiseen valheeseen kaikkien ihmisten yhdenvertaisuudesta, vaikka todellisuudessa maailma ei toteuta kaikkien ihmisten tasa-arvoisuutta.</i><i><br /></i><i>Pakolaisia hukkuu välimereen samalla kun omista eduista taistellaan. </i><i>En olisi hyväksynyt sitä, että en pidä aktiivista meteliä tällaisista epäkohdista.</i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>Samalla pilkkaisin itseäni siitä, etten ole saanut suhdettani luterilaiseen kirkkoon selväksi kaikessa tässä ajassa, että olen edelleen ihan hoomoilasena jumalasuhteeni kanssa.</i><i>"</i></blockquote>
Mutta vieläkään tässä leikissä ei puhu yksikään oikea 17-vuotias. Aikuiset vain leikkivät nuoren äänellä.<br />
<br />
Otetaan siis lopuksi mukaan yksi elävä nuori, <b>Nita Koivisto</b>, 17, joka <a href="http://nuortenaani.munstadi.fi/2018/05/22/nuorten-aani-toimitus-teki-studioon-jutun-kesatoiden-ikarajoista-stockmann-muuttaa-kaytantoaan/" target="_blank">pari viikkoa sitten A-studiossa</a> sai keski-ikäisen henkilöstöpäällikön puhumaan itsensä pussiin. Nita, mitä sanoisit aikuiselle itsellesi, jos kohtaisit hänet nyt?<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirtjhhz988qcxOllv_dc399hkBLWTW3z5-IROSSZFHXcU_9MrfPn0jMPyIBvKI6dm5F3g-gjpHgZJQcH5Hkm27snaYDQRvvMPEDyK1OH6yVhZZWzYYYihFES_GWlRf4WWUZpu4/s1600/nita.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1426" data-original-width="1426" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirtjhhz988qcxOllv_dc399hkBLWTW3z5-IROSSZFHXcU_9MrfPn0jMPyIBvKI6dm5F3g-gjpHgZJQcH5Hkm27snaYDQRvvMPEDyK1OH6yVhZZWzYYYihFES_GWlRf4WWUZpu4/s320/nita.jpg" width="320" /></a></div>
<blockquote class="tr_bq">
<i>"Sanoisin varmaan isolle itselleni, että älä luule tietäväs kaikkea vaikka ootkin kokenut ja oppinut paljon asioita, vaan jaksa oppia koko ajan lisää."</i></blockquote>
<br />
Entä mitä sinä, aikuinen lukija, 17-vuotiaana sanoisit nykyiselle itsellesi? Entä mitä sanoisit 20 vuotta vanhemmalle itsellesi? Mitä hän sanoisi sinulle? Osallistu hashtagilla <b>#onehkähyväettetnäeminuanyt</b>.Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-30948472979437849582018-05-05T00:01:00.002+03:002018-05-05T00:45:28.343+03:00Muutama sana isänmaasta, suomalaisuudesta, jääkiekosta ja häpeästä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz0ABR3Av5aOgk-bhXbJOkkYF2vHRMVmeRKC2pX5Qs-bmwEEMtKNH5BFNJbxgSN4dmHra3cCoYIyYOC53viOrjuRJV4oCLcjamYxSKLwoBCu_4fpX3INQa1KULXjpJNUPuM7QO/s1600/senaatintori_1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="639" data-original-width="960" height="266" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz0ABR3Av5aOgk-bhXbJOkkYF2vHRMVmeRKC2pX5Qs-bmwEEMtKNH5BFNJbxgSN4dmHra3cCoYIyYOC53viOrjuRJV4oCLcjamYxSKLwoBCu_4fpX3INQa1KULXjpJNUPuM7QO/s400/senaatintori_1.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Mitä Tuure on maksanu tolle et suostuu pussaa. Onks kaikki muumit laaksossa Sä häpäiset suomen ainoan ylpeyden, jääkiekon! Jos oot ite pikkuhomo kusessa johonki lätkäjätkään pidä se pliis omana tietonas äläkä nolaa meitä muita sairautes mukana Hyi vittu meinas tulla oksu kun katoin tän videon hyi saatana häpäset muuteskin Suomen maajoukkueen tällä sairaudella Tollanen homo pitäis heittää takas ruotsiin Laitoin disliken kahdella käyttäjällä. Jos tästä tulee kisabiisi teen vittu kansalaisalotteen että saadaa pois tää soimaa halleista tää on häpee Suomen maajoukkueelle:/ xd Vitu homo hyi helevetti ruottsii siitä Haluun muuttaa vittuun suomesta Kyllä vituttaa asua länsimaissa... Hävetkää homot Häpäsee suomen jääkiekon se ahdistaa minua todella paljon ja en kyllä ole ahdasmielinen minulla on vapaus ilmaista mieltäni Muutan Unkariin, siellä on kiellettyä olla homo Hyi vittu miettikää ku joku 50v jorgos pökkii tuuree perseesee ALKO HÄVETTÄÄ OLLA SUOMALAINEN Menkää ruottii kolistelee keppejä saatana oikein! homoilu kuuluu ruotsiin... Tälläset perkeleen ruottalais tyyliset kyrvän nuolijat sais heittää hirteen. Tykkää jos homous on syntiä Homot helvettiin suomesta Tuhotkaamme tämä kuvottava otus! oikein, poltetaan roviolla! Miks tuuren aivot on herneen kokoset? Äänestäkää Perussuomalaisia/Kristillisdemokratteja, niin päästään eroon homoista Perkele ku paska haisee ruudusta läpi.. valtion homopropaganda on viety liian pitkälle! Tätä vastaan pitää taistella eikä antaa JEESUKSEN unohtua, koska helvetissä kyseiset B-rappulaiset tavataan.. MORJENS VITTU JÄTKÄ PILAA LEIJONIEN MAINEEN, SE HOMOILU KUULUU RUOTSIIN Tän takii hinttareita ei päästetä koppii Häpäisette suomen Vittu mikä homo Homoja Nyt olen valmis tappamaan itteni No hyi saatana homoja Ärsyttää tämmönen lätkä kulttuurin pilaaminen lätkä ei oo mitään homoiluu lopeta saatanan sairasta Suomi häpee sua pelle Vittu ku oot homo Sä oot vittu häpeäks jääkiekkolle Pitäskö muuttaa ruotsiin? Onko muita lähtijöitä?? Jos oisin toi Ville tos videos juoksisin tota homo monsteria pakoon Tää ei oo paikka homopornolle Vittu revin korvani irti en vittu kestä tällästå sairasta homoilua Hyi helvetti Paljonko Villelle on maksettu et se pussaa tollasta homoo Miettikää miten tää vaikuttaa ulkomaalaidten kuvaan suomesta Ei vittu mikä homo... Oisit mielummi käyttäny Ruotsin paitoja -..- Homo vejä ittes hirtee Heilu heppi keppis kanssa ruotsii Tuure häpäisi Suomen pelipaidan Kirveelle ois duunia Vittu pitäis varmaa lähtee pakolaisena somaliaa Vittu sä häpäset koko Suomen perkele mene muualle homoilemaan Millon näitä aletaan taas sähköttämään? Tuure se Suomi paita pois mielummin Ruotsin paita Kyllä se eutanasia olisi sittenkin ihan hyvä ratkaisu. Kuule sinä kyrpähomo nyt poistat tämän biisin, koska Suomen suurinta ylpeyden aihetta et ala pilaamaan millään pyllynrakastelu musiikkivideolla. Vitun homo No juttu on niin että kaikilla isänmaallisilta kyllä alkaa keittää kun leijonat häpäistään. Itse mulla ei ole väliä onko homo vai ei mutta kun pitää paskalla laulutaidolla joka on autotunetettu pilata leijonat niin kyllä se vituttaa. Ja oletko huomannut jotain. Kaikki Tuuren biisit käsittelevät homoutta ja sillä hän sitä huomiota kerjää HOMOT UUNIIN, PIKKUHINTIT VARSINKIN. Missä on lähin hirttonaru Häpäisy jääkiekkoa kohtaan Häpäisette Ville nimen, suomen maajoukueen ja KOKO SUOMEN MAAN. Ps toivottavasti tästä ei tule mikään maajoukkueen kannustuslaulu. Vitun Tuure! Pelinumeroki kakkonen ku tykkää et laittaa kakkoseen. Miksi mulla tuli tämän videon jälkeen tunne että en enää halua olla suomalainen :/ vittu ku en löydä sitä asetta Jos halua munaa perseeseen ni muuttakoo ruottii Hyi saatan tuure vittu oot homo poista kanavas tää on niin syöpää saatanan homo Tapa ittes vitun sairas Tulis sota ja tappas tommoset homppelit! Hävettää asua Suomessa Törkeetä tehdä näin Leijonille! Häpäistään leijonat!! Törkeää Ei lätkänpelaajat oo homoja Suomi on häpäisty varsinki sen jääkiekko HOMOUS ON SAIRAUS KAIKKI HETEROT DISLIKEE JA HOMOT JA LESBOT LIKEE Mua alko hävettää että oon suomalainen Häpäisee tällänen homoilu Leijonat! Tän kuultuani voisin vaikka muuttaa mieluusti syyriaan omasta mielestä tuosta videosta tuo suomi paita ois voinu heittää helvettiin kun aikamoinen loukkaus että suomalaiset ois muka homoja no tuntuu vähä et tos pilkattais suomalaisia homoudella Toivottavasti tätä ei soiteta missään mm-kisoissa, sillä mitä ne muun maidenedustajat ajattelisi... " Tuolla nuo suomalaiset ovat aikamoista homokansaa! " Homot+jääkiekko= liikaa takaata tulevia taklauksia vittu mitä paskaa, tapa ittes! Suomen maajoukkue häpäisty Homoilu ei ole Suomen asia. (Ja Leijonien) Vittu kehtaatki pitää suomen pelipaitaa pääl hyi ehtä Vittu mitä syöpää... oisitpa ruottalainen HOMOT HIRTEE! Haist vittu vitun homo vittu mä lähden avaruusaluksella kauas täältä Ihme hintti saatanan häpeä meijä leijona ryhmälle ja se on lätkäjätkä-hintti tuute Hyi HELEVETTI tollane homojen laulu Vittu jos boelius ei ota tota leijonien paitaa pois käyn hakkaa sen. Vittu mikä häpäistys. Ja jos tästä tulee leijonien lätkäbiisi tapan itteni Hyi vittu mikä saastanen homo Pitäisi olla ruotsin maajoukkueen paita päällä niin video oisi edes jotenkin realistinen!! Ruottalaine pyllynrakastelija Vitun homo ite vrmaan runkkaat 2/4/7 sun omas himassa ja aattelet villeä et sä pääsisit nussii sitä. Muuten kiitti kun nolaat suomen maajoukkueen.... kunpa tää hintti vaikka hyppäis hirteen Mitä vittua tääki nyt on, Suomi on häpäistettu Siis mikä tai kuka vittu on antanut luvan tehdä tämmösen... Vittu kiitos koko suomen häpäisemisestä. nyt vittu mene töihin oikeesti hirveetä kuraa tääki häpäsee suomalaista jääkiekkoa Ruottin paidat päälle nii olis realistinen! Häpäisee suomen jääkiekkojoukkueen toivottavasti tämä bannataan youtubesta on niin suuri häpeä leijonille Leijonat ja Suomi on häpäisty.Kiitos Tuure! lätkä on häpäisty! Tätäkö varten ne veteraanit taisteli sodassa että jotkut homot voi kolistella keppejä ja tehdä paskaa musiikkia. Noniin, taas kerran yks hintti lauleskelee ei paha. Mutta sitten kun laittaa ton leijona peli paidan päälle nii vittu menee yli, pitäisi poistaa tämmöne suoraa tubesta ! KAUPALLISTA PASKAA MITÄ HOMOJA TE OOTTE HYI VITTU SAATANAN HUORAT SUOMI TUBEN HÄPEÄ Vittu mikä häväistys suomen maajoukkueelle hyi vittu laita like jos inhoat tätä paskaa laulua Näitä saatanan homoja näkyy nykyään joka kanavas vittu hakkaan teijät homot takasin isienne sissää tunge villen maila poikittain perseesees vitu homo.(vitu homo) Tee maailmalle palvelus ja hirtä ittes. Vittu häpäiset suomen tällä biisillä. Häpeät suomen tällä . Tää on häpeeksi Suomen maajoukkeelle Tää on häpeä suomen jääkiekolle kun tuure tekee lätkävideon mis pussailee poikii. Saunan taakse! Roviolle tommoset Hyi saatana mitä vitun paskasyöpää tapathan itsesi , tuli paha mieli ja aijon luukuttaa Kendo anthemia koko mmksiar Oot häpeä suomenkansalle -_- Vitun ruottalainen lähe helvettiin suomesta tai hirtä ittes Leijjonien häpäistys Hyi vittu! Kuka postaa tällästä syöpää youtubeen, vittu homot pitäs polttaa roviolla saatana! Vitun homo Hintti homous on synti ja se lähtee lapsesta hakkaamalla Suomen mm lätkjäjoukueen häpäistys... Homous on syntiä! Miten tämä on laillista Suomessa, etenkin ottaen huomioon, että jääkiekko on urheilulaji, jossa Suomi usein pesee muut ja Suomalaiset ovat ylpeitä Suomen saavutuksista tässä lajissa? Lopeta ajoissa blondi hintti Tuure ennenku tuun hakkaan susta ton homouden pois toivon että kuolet Tää biisi häpäsee Leijonat... Homous ei kuulu jääkiekkooo vittu häpäisit suomen kansan ja etenkin Leijonat onnea vuoden homolle! Homous on sairaus Tämän takia eutanasia pitäisi laillistaa Suomessa Voi nyt perkele, pitääkö homoseksuaalisuus sotkea musiikkiin? Äiti ois tehny abortin jos ois tienny että homo se on Kuolemantuomio lailliseksi 2018 Toivon että vielä joskus ymmärrät sen, että olisit narunjatkeena hyödyllisempi tälle yhteiskunnalle. Kiitos, olen puhunut. tää häpäisee leijonien paidan HOMOT UUNIIN Jos tästä hinttien valssista tulee mm kisabiisi niin sen sanon, ettei Suomi oo enää entisensä. Oon edelleenkin sitä mieltä, että homous on sairaus ja tollaset kiintiöfägärit pitäis passittaa pakkohoitoon suljetulle osastolle.. On varmaan vanhemmat hyvin ylpeitä tästä ongelmatapauksesta. VITTUU SUOMESTA TUURE JA MUUT HOMOT! tää tuure boelius on häpäsy suomen maa joukkueelle... ja koko suomelle K raudas hirtto köysii alennukses. Pilasit just suomileijona paidan mainee. Eikö sua hävetä jääkiekkoa ja homoilua....kyllä tää saatana tuure pitäs tappaa Homoseksuaalit ei pääse taivaaseen. Homot saunan taakse 5. Mooseksen kirja kappale 18 jae 22: "Jos mies tavataan makaamasta toisen miehen kanssa sekä nainen toisen naisen kanssa, on se inhottava synti. Hävittäkää paha keskuudestanne." Jos tämä valittaisiin Suomen kisa”biisiksi” olisi se 100% varmasti Suomen jääkiekkohistorian suurin häpeä. Sijo kivi nilkkaa ja hyppää sillalta hyi nyt vittu sä häpäsit koko suomen ole homo jos siltä tuntuu mut et sä nyt vittu voi homoilla suomi paita päällä Vitu homo mee kotiisi naisetkin palkattu perkele hyi saatana ota toi suomen paita pois hintti Pittäis viiä siperiaan vankileirille tommoset homot saatana Alkaispa jo sisällissota, että päästäisiin tälläisestä vasemmisto paskasta eroon. Niskalaukaus tälle homolle. häpäset suomen saatanan nulikka Homous on sairaus ja se lähtee hakkaamalla Onks tää ees laillista? Voi vitun homo sää pilaat lätkänki tolla saatanan homoilullas vitun kakara tapa ittes Häpeää suomen kansalle painukaa ny helvetti sinne sateenkaari maaha Hans, get the luger Toi saatana homo pitäis ampuu Boeliuksen poika raiskaa koko saatanan kansan ei vittu menis ruottin maajoukkueen pukkariin homoileen Misä toi saatanan pikku homo asuu mää meen VITTU JUNALLA SINNE JA VITTU JOS MÄÄ NÄÄN SITÄ NII MÄÄ VITTU VEÄN SITÄ TURPAA homous on suomen häpeä Homous on syntiä ja ei ole millään tavalla normaalia ku kaks sairasta kolistelee keppejä keskenään Tulis sota ja tappas tommoset homot Voi vittu... miks jotkut homot ei oo normaaleja pitää vittu kiemurrella niiku joku muija?? Voisitko vain nyt tappaa itsesi koska tuot ihan saatanasti häpeää suomelle tää musiikki tuo häpeää suomelle ja maajoukkueelle kun kukaan vitun jääkiekkoilia ei nuole jätkiii kopis Kuules saatanan kaappiraiskari tarviks hirtto köyttä voisit ainaki hirttää pallis irti nii voisit olla halvasti transu saatanan nistin paska kuole Voi vittu näitä homo laulajia/tubettaja oispa tääläki laitonta olla homo vitun mielisairas paska hakeudu hoitoo Vois vaikka saman tein hirttää ittensä palleist kattoon toi vitu tuure psykopaatti homous on sairaus perkele meille naisille ei jää mitää jos kaikki miehet panee keskenää prkl saatana vittu mikä hintti tappas ittensä Suomen häpäistys Nyt jumalauta lopetat itsesi ja tän sun homo propagandan yrität tehdä munki kakaroista jotain ällöttäviä perseen tuuppaajia Eivittu kohta ruotsalaisetki nauraa meille.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8PxQu8LMpnUdOTqKuuR2A3xZdPG-Q5yyf0dg6TvuC7hFOsHKPywdWVKJ2u3i5GtXmH-59Q9mszvcv14TioJr2i9yKQRXyyZN6_3aEjeYjZUC9TV9ZMl9hy7DTYT-cMumTlXRH/s1600/l%25C3%25A4tk%25C3%25A4j%25C3%25A4tk%25C3%25A4t+syd%25C3%25A4n+Tuure.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="994" data-original-width="1145" height="346" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8PxQu8LMpnUdOTqKuuR2A3xZdPG-Q5yyf0dg6TvuC7hFOsHKPywdWVKJ2u3i5GtXmH-59Q9mszvcv14TioJr2i9yKQRXyyZN6_3aEjeYjZUC9TV9ZMl9hy7DTYT-cMumTlXRH/s400/l%25C3%25A4tk%25C3%25A4j%25C3%25A4tk%25C3%25A4t+syd%25C3%25A4n+Tuure.png" width="400" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: right;">
(lähde: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=DKqfedkp_tM" target="_blank">Youtube</a>)</div>
</div>
Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-26253411922631832692018-04-27T11:11:00.000+03:002018-04-27T11:37:43.236+03:00Cinefiilin tappio voi olla elokuvan voitto<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9XZ3okAxEwxHi5iVGeHxHa5AxqgYI3_KQqZ05FiUq0Pj3qLVleeqzcQradosJss8hqJ0o9Wpfv8G5ZELwpd5g3mteVceX0IjJTu9-TELvvLMAYWK4a7-qmUtKZ2tjXLgetIw-/s1600/1920px-Orion_Helsinki.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1600" data-original-width="1600" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh9XZ3okAxEwxHi5iVGeHxHa5AxqgYI3_KQqZ05FiUq0Pj3qLVleeqzcQradosJss8hqJ0o9Wpfv8G5ZELwpd5g3mteVceX0IjJTu9-TELvvLMAYWK4a7-qmUtKZ2tjXLgetIw-/s320/1920px-Orion_Helsinki.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: right;">(Kuva: Tero Koistinen)</td></tr>
</tbody></table>
<div>
Kansallisen audiovisuaalisen instituutin elokuvanäytösten muutto <a href="https://kavi.fi/fi/ohjelmisto" target="_blank">Orionista</a> uusiin tiloihin Oodiin <a href="https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005656779.html" target="_blank">herättää vastarintaa</a>. Monet Orionin vakiokävijät ovat huolissaan arkistonäytösten kuihtuvasta tunnelmasta, elokuvakokemuksen banalisoitumisesta ja vanhan arvokkaan interiöörin lopullisesta katoamisesta. Joitakin huolettaa myös KAVIn talous, koska Oodin salin vuokra on tiettävästi Orionia kalliimpi. </div>
<div>
</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Monet <a href="https://flanoori.wordpress.com/2018/04/25/orion-mon-amour/" target="_blank">puheenvuoroista ovat hyvin henkilökohtaisia</a>, mikä osoittaa, ettei kysymys ole vain tiloista ja tekniikasta. Omat muistot, varsinkin nuoruusmuistot tulevat pintaan. Kysymys on elämää suuremmasta, olisi <b>Peter von Bagh</b> ehkä sanonut. Orion on cinefiileille, elokuvan ystäville, ja erityisesti Orionin ystäville tärkeä. Mutta onko se yhtä tärkeä elokuvalle?</div>
<div>
<div>
<br /></div>
<div>
Orion sijaitsee asuinrakennuksen kivijalassa Hietalahdessa, keskustan reuna-alueella, pääkulkureiteiltä sivussa. Sen paikkaa ei kovin painokkaasti voi kutsua keskeiseksi, mutta ei se kaukanakaan ole. Alle kilometri rautatieasemalta, muutama sata metriä Kampista. Meille Orionin vakikävijöille paikka on ollut hyvä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mutta elokuva ei ole vain cinefiilejä varten. Siksi uusi sijainti Oodissa ansaitsee muutaman huomion, jotka keskustelussa ovat jääneet joko vähemmälle tai tyystin esittämättä.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Uusi keskustakirjasto Oodi sijaitsee Rautatieaseman vieressä Töölönlahden rannalla, samalla tavalla keskeisellä paikalla kuin Kansallisteatteri, Musiikkitalo sekä taidemuseot Ateneum ja Kiasma. Samassa miljöössä ovat Kansalaistori, Eduskuntatalo, Kansallismuseo sekä isot mediatalot Sanoma ja Alma. Kirjallisuus, teatteri, musiikki, kuvataiteet, historia, politiikka ja media – tähän joukkoon elokuva kuuluu. </div>
<div>
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyUWGI_BIsIJFGsi1EzrEcnuYrjB0gPD3W0UD3g_K0pzLZ60R0VvrfgNX1cISn0FYrqQs4kCgKBaSCC5Sxxj2J9ZemFc6IOcuVA3ANP2j-NMFkcfn8bZhjrqBbOuF243-Rsmpr/s1600/f7217e2f-9f3e-43c2-a24d-82c7630b43b5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="634" data-original-width="1134" height="222" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyUWGI_BIsIJFGsi1EzrEcnuYrjB0gPD3W0UD3g_K0pzLZ60R0VvrfgNX1cISn0FYrqQs4kCgKBaSCC5Sxxj2J9ZemFc6IOcuVA3ANP2j-NMFkcfn8bZhjrqBbOuF243-Rsmpr/s400/f7217e2f-9f3e-43c2-a24d-82c7630b43b5.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: right;">(Kuva: Näkymä Oy)</td></tr>
</tbody></table>
<div>
Keskustakirjasto on elokuvalle symbolisesti arvokas paikka. Valinta julistaa, että elokuva on myös yhteiskunnan silmissä yksi suurista taiteista – yksi yhteiskunnan kehon elimistä, jonka paikka on nyt keskellä, ei sivussa.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Orionin interiöörin arvoja ei ole tarpeen kiistää, mutta Oodin exteriöörin merkitys voi olla elokuvalle suurempi. Orioniin kiintyneiden cinefiilien tappio voi silti olla elokuvan voitto.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_luVGutIumnFufm-HYbv2C0hpBcG2Zzau62Fzaa-uZe2cIU8ce5WI_FubJ8oHHwFe_t0P76ZZNIsG2dzqdMoRQOOLB43FCMfTDo0B3KuxFxW8M8jD747UlH3iKOCl5G0h19z1/s1600/L%2527Arriv%25C3%25A9e_d%2527un_train_en_gare_de_La_Ciotat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="328" data-original-width="500" height="261" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_luVGutIumnFufm-HYbv2C0hpBcG2Zzau62Fzaa-uZe2cIU8ce5WI_FubJ8oHHwFe_t0P76ZZNIsG2dzqdMoRQOOLB43FCMfTDo0B3KuxFxW8M8jD747UlH3iKOCl5G0h19z1/s400/L%2527Arriv%25C3%25A9e_d%2527un_train_en_gare_de_La_Ciotat.jpg" width="400" /></a></div>
<div>
<br /></div>
</div>
<div>
Yksityiskohta, joka minua elokuvan tradition ystävänä viehättää, on se, että Oodista poistuessani voin katsella asemalle saapuvia junia ja ajatella elokuvan historian ikonisinta kohtausta. Ehkäpä juuri <i><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/L%27Arriv%C3%A9e_d%27un_train_en_gare_de_La_Ciotat" target="_blank">L'Arrivée d'un train en gare de La Ciotat</a>'n</i> olisikin syytä olla uuden salin avauselokuva?</div>
Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-16015537790332484522018-02-11T23:08:00.000+02:002018-02-11T23:29:54.307+02:00Median seuraaja tarvitsee hyvän roskapostisuodattimen<div class="" data-block="true" data-editor="8408d" data-offset-key="9gau8-0-0" style="background-color: white;">
<div class="separator" style="clear: both; color: #1d2129; font-family: helvetica, arial, sans-serif; font-size: 14px; text-align: center; white-space: pre-wrap;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7fUPmgJ09wzLto-IjEvzfy_TG_eyHulad0j0wow7j5yk-H1XSNs8fH7OoqSsqkoDff0nOb_awPl_IWrkJi1fuXvS7XeYAQWB39f0WubFb7ek-gzdlxEZRO25MaWzm2V8Mo4n6/s1600/hs_aino.PNG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1128" data-original-width="1518" height="296" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7fUPmgJ09wzLto-IjEvzfy_TG_eyHulad0j0wow7j5yk-H1XSNs8fH7OoqSsqkoDff0nOb_awPl_IWrkJi1fuXvS7XeYAQWB39f0WubFb7ek-gzdlxEZRO25MaWzm2V8Mo4n6/s400/hs_aino.PNG" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="color: #1d2129; font-family: "helvetica" , "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 14px; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="color: #1d2129; font-family: "helvetica" , "arial" , sans-serif; font-size: 14px; white-space: pre-wrap;">Suuri osa journalistisesta sisällöstä, jonka otamme medioista vastaan, on jonkinlaista<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Sian-_ja_naudanlihas%C3%A4ilyke" target="_blank"> spämmiä</a> – samassa mielessä kuin roskaposti sähköpostilaatikossa. Se pyrkii varastamaan huomiomme, se haluaa meiltä jotain, </span><span style="color: #1d2129; font-family: "helvetica" , "arial" , sans-serif; font-size: 14px; white-space: pre-wrap;">se johtaa harhaan, </span><span style="color: #1d2129; font-family: "helvetica" , "arial" , sans-serif; font-size: 14px; white-space: pre-wrap;">se on enemmän koneiston geneeristä jätettä kuin journalististen tavoitteiden tuotetta. Yleisölle se näyttäytyy uutisvirran roskapostina, joka täytyy suodattaa pois mielekästä sisältöä etsiessä.</span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="color: #1d2129; font-family: "helvetica" , "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 14px; white-space: pre-wrap;">
Kun<a href="http://timpu.blogspot.fi/2017/09/nyt-puhuvat-nuoret-media-on.html" target="_blank"> viime syksynä kysyin 200 nuorelta, minkä yhden asian he muuttaisivat mediassa</a>, joka viides vastasi: Enemmän tilaa tärkeille uutisille. Vähemmän tarpeettomien uutisten paisuttelua. Vähemmän turhia roskauutisia.
Kriittinen medialukutaito on kyky arvioida viestien sisältöjä, muotoja ja tavoitteita kriittisesti – eli nähdä niiden monimutkaisuus yksinkertaisen pinnan takana. Tämä kriittinen katse on hyvin monenlaisten tietojen ja taitojen summa, hyvin vaativaa ajatustyötä aikuisellekin. Siksi voimme kohdistaa sen vain tiukasti valikoituun osaan siitä valtavasta määrästä mediasisältöä, jonka päivittäin kohtaamme. Kaikkea ei kannata edes yrittää arvioida. Suureen osaan sisällöistä voi suhtautua välinpitämättömästi. Koska tämä valinta pitää tehdä nopeasti, se tehdään yleensä intuitiolla, jopa ilman tietoista ajattelua. Hutejakin tulee paljon.
Pitäisikö jokaisen kansalaisen kriittiseen medialukutaitoon lukea myös tämän mielensisäisen roskapostisuodattimen kyvykkyys? Se voisi olla yksi niistä taidoista, joita mediakasvatuksessa tavoitteellisesti kehitetään.
Tyypillinen sähköpostin spämmifiltteri tutkii viestin sisältöä sekä lähettäjätietoja ja vertaa niitä tietokantaan, johon on koottu roskapostin tunnusmerkkejä. Osa suodattimista perustuu palveluntarjoajan ylläpitämään tietokantaan, joitain algoritmeja käyttäjä saa itse opettaa. Kun suodatin tunnistaa epäilyttävää sisältöä, viesti merkitään roskapostiksi ja heitetään asianmukaiseen kansioon. Tätä postia meidän ei tarvitse edes nähdä saati että arvioisimme kaikkien peniksenpidennystarjousten uskottavuutta erikseen. Juuri tällaista taitoa me nyt tarvitsemme – kaiken median äärellä.
</span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="color: #1d2129; font-family: "helvetica" , "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 14px; white-space: pre-wrap;">Mitä kriittisemmin haluamme mediaa lukea, sitä tiukemmin meidän on valikoitava se osa mediavirrasta, jonka otamme vakavasti. Siksi mielemme tarvitsee hyvän roskapostisuodattimen. Miten se toimii? Mistä taidoista se koostuu? Miten näitä taitoja voisi kehittää ja opettaa?</span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="color: #1d2129; font-family: "helvetica" , "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 14px; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="color: #1d2129; font-family: "helvetica" , "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 14px; white-space: pre-wrap;">Tätä ehdotan mediakasvatuskollegoilleni pohdittavaksi.</span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="color: #1d2129; font-family: "helvetica" , "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 14px; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNHpS2hG6eeikb_uC7OHOMWijiRvjH5fnEQQOJjWRR4CUpNKcY-V-tgBMs4niqxBEWsQUgccDbCBgr9l31EahAOGq1OFto04lZVBYFTQIltzk1zVcB8A3_MSjfqghMJz0em5iG/s1600/12100009.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="901" data-original-width="1600" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNHpS2hG6eeikb_uC7OHOMWijiRvjH5fnEQQOJjWRR4CUpNKcY-V-tgBMs4niqxBEWsQUgccDbCBgr9l31EahAOGq1OFto04lZVBYFTQIltzk1zVcB8A3_MSjfqghMJz0em5iG/s400/12100009.jpg" width="400" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<span style="color: #1d2129; font-family: "helvetica" , "arial" , sans-serif;"><span style="font-size: 14px; white-space: pre-wrap;"><br /></span></span></div>
</div>
Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-71454124571212846492017-10-30T14:23:00.000+02:002017-10-30T16:32:30.263+02:00Aloittelijan opas ääripääjournalismiin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3AjmvCUMhuLRH9xPPigu3xi8aHQgOleEAeUXIwIAW5L0RHh54KC_jTniXyEsipmpV4LIZ9VUQARpAJ_bfCAS-UK-DDtMf_VC_hy7cSCx4dJZmHw5xGnH6JutDn9xC2ueOh97o/s1600/IMG_20171030_071349_01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="481" data-original-width="1600" height="95" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3AjmvCUMhuLRH9xPPigu3xi8aHQgOleEAeUXIwIAW5L0RHh54KC_jTniXyEsipmpV4LIZ9VUQARpAJ_bfCAS-UK-DDtMf_VC_hy7cSCx4dJZmHw5xGnH6JutDn9xC2ueOh97o/s320/IMG_20171030_071349_01.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Haluatko kirjoittaa Twitteriin, blogiin tai sanomalehden pääkirjoitussivulle tekstin, jossa otat kantaa yhteiskunnallisen ilmiön polarisoitumiseen, ja osoitat, että ääripäiden sijaan on viisasta olla niiden keskellä? Haluatko olla <i>ääripääjournalisti</i>? Tässä lyhyt resepti. Käytän esimerkkinä <a href="https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005428427.html" target="_blank">Helsingin Sanomien pääkirjoitussivun kolumnia 30.10.2017</a>.<br />
<br />
<br />
<b>Resepti</b><br />
<br />
<b>1. </b>Valitse haluamasi ilmiö ja ihmisjoukko. Mikä tahansa ilmiö kelpaa, koska kaikilta yhteiskunnallisen keskustelun alueilta on mahdollista valita ääripäät tämän reseptin avulla. Ihmisjoukko voi olla esimerkiksi Suomen kansa, opettajat tai nuoret. Potentiaalisten lukijoiden on syytä kuulua tähän joukkoon, jotta he reagoisivat kirjoitukseen tunteella. Se on tavoitteesi.<br />
<br />
<b>2. </b>Esitä lukijoillesi kysymys, johon voi vastata kyllä tai ei, puolesta tai vastaan, uhka tai mahdollisuus jne. Kysymystä ei tarvitse kirjoittaa sellaisenaan näkyviin, kunhan lukija ymmärtää sen intuitiivisesti. Jotta kysymykseen voisi vastata vain kahdella tavalla, kysymyksen tulee alkaa <i>verbillä. </i>Hyviä verbejä ovat esimerkiksi: <i>oletko, kannatatko, haluatko, suvaitsetko ja vihaatko. </i>Vältä kysymystä, joka alkaa kysymyssanalla: <i>mikä, miten, miksi, millainen...</i> Näihin kysymyksiin voi vastata useammalla tavalla, eikä vastauksista silloin muodostu kahta ääripäätä, ja se sotkee tämän reseptin.<br />
<i><br /></i>
Käyttämässämme <a href="https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005428427.html" target="_blank">esimerkissä</a> kysymys on: <b>Oletko innostunut teknologian kehityksestä vai oletko sitä vastaan? </b><br />
<i><br /></i>
<b>3.</b> Kuvittele valitsemasi ihmisjoukon vastaukset esittämääsi kysymykseen. Muodosta vastauksen perusteella kaksi pienempää joukkoa. (Jätä kuitenkin vielä käyttämättä suuri tai jopa suurin osa ihmisjoukosta. Tarvitset sitä seuraavassa vaiheessa.) Poimi kummastakin joukosta yksi todellinen tai kuvitteellinen esimerkki, joka mahdollisimman räikeästi ilmentää vastausta. Mitä räikeämpiä esimerkit ovat, sen helpompaa sinulle on pian osoittaa, että he ovat vastanneet kysymykseen väärin.<br />
<br />
Esimerkissämme teknologian kehityksestä innostuneella henkilöllä on <i>"taskussa aina uusin puhelinmalli, ranteessa viimeisintä huutoa oleva älykello ja haaveissa kodin täydellinen automatisoiminen. Sellaiselle tyypille uusi on lähtökohtaisesti parempaa kuin vanha, ja tekniikan kaikki kehitysvaiheet täytyy itse kokeilla."</i><br />
<br />
Tyypillinen teknologian vastustaja puolestaan <i>"ei halua käyttää Facebookia, Whatsappia tai tietokonetta ylipäänsä, ellei ole ihan pakko. Se tyyppi näkee tekniikan kehittymisen uhkaavana ja viittaa kauhistellen Ilmestyskirjan lopun ajan enteisiin lukiessaan tekoälystä."</i><br />
<i><br /></i>
Nämä kaksi esimerkkiä ovat kirjoituksesi "ääripäät".<br />
<br />
<b>4.</b> Osoita, että kummatkin ääripäät (siis sinun antamasi vastausvaihtoehdot) ovat liian ehdottomia vastauksia kysymykseen. Piirrä ääripäiden väliin kuvitteellinen jana ja sijoita sille loput, käyttämättä jääneet alkiot ihmisjoukosta. He ovat <i>tolkun ihmisiä</i>, jotka eivät syyllisty ääriajatteluun, vaan ottavat huomioon asioiden <i>molemmat puolet</i>. Tässäkin on tärkeää, että kysymyksesi on antanut vain kaksi vastausvaihtoehtoa. Se takaa, että asiassa on kaksi – ja vain kaksi – puolta.<br />
<br />
<b>Huom! </b>Tässä kohdassa sinun on oltava huolellinen. Esittämäsi kysymys ei tietenkään ole ainoa eikä todennäköisesti edes mielekäs tapa kuvailla koko ihmisjoukon suhdetta käsittelemääsi ilmiöön, mutta tekstisi tarkoitus on saada lukija hetkeksi kuvittelemaan niin. Janan nimenomainen tarkoitus on <i>sitouttaa</i> lukija sinun esittämääsi kysymykseen ja sen vaihtoehtoihin. Lukija itsekin on joko puolesta, vastaan tai jotain<i>-juuri-siltä-</i>väliltä<i>.</i><br />
<br />
<b>5. </b>Voit itse valita kahdesta positiosta. Voit sijoittaa itsesi joko A) janan keskelle – käyttämässämme esimerkissä kirjoittaja lupaaa toimia tulkkina ääripäiden välillä – tai B) janan ja koko kysymyksen ulkopuolelle. Vaihtoehto A antaa sinulle mahdollisuuden esittää itsesi fiksuna esimerkkinä siitä, miten kaikkien tulisi toimia. Olet lähellä lukijoita, yksi heistä. Vaihtoehto B on tätä neutraalimpi ulkopuolisen tarkkailijan, tutkijan tai jumalan positio – se, josta kysymys esitetään, mutta jossa siihen ei itse vastata – ja on siksi mahdollinen vain sellaiselle, joka ei lue itseään kuuluvaksi käsiteltyyn ihmisjoukkoon. Toimittajalle se sopii hyvin.<br />
<br />
<b>Tarkistuslista</b><br />
<br />
Onko kirjoituksesi valmis? Tarkista ennen julkaisua seuraavat seikat:<br />
<br />
1. Oletko muotoillut kysymyksen, johon voi vastata vain kahdella tavalla?<br />
2. Oletko kirjoituksessasi osoittanut, että kumpikin näistä vastauksista on väärä?<br />
3. Antaako kirjoituksesi kuvan, että esittämälläsi kysymyksellä (ja vain sillä) voidaan mielekkäästi kuvailla kaikkien suhdetta aiheena olevaan ilmiöön?<br />
4. Oletko retoriikalla huolehtinut siitä, että vaikka itse osoitat esittämäsi kysymyksen typeräksi, lukija ei huomaa mitään?<br />
<div style="text-align: left;">
5. Oletko populistisella aihevalinnalla ja näkökulmalla varmistanut, että vaikka otteesi todellisuuteen muistuttaa piñata-leikkiä, vaikutat lukijakuntasi silmissä fiksulta ja näkemykselliseltä? Se on tavoitteesi.</div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" class="giphy-embed" frameborder="0" height="276" src="https://giphy.com/embed/WoYyURL5Dm9iw" width="480"></iframe></div>
<div style="text-align: center;">
<a href="https://giphy.com/gifs/he-wasnt-WoYyURL5Dm9iw">via GIPHY</a></div>
<br />
Aiemmin tässä blogissa: <a href="http://timpu.blogspot.fi/2017/10/miksi-aaripaat-journalismi-estaa.html" target="_blank">Miksi ääripääjournalismi estää löytämästä ratkaisuja</a>Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-21676398104027688402017-10-24T22:18:00.000+03:002017-10-30T14:34:58.945+02:00Miksi ääripääjournalismi estää löytämästä ratkaisuja<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjumXhPSVdBC0lwzo4nzWAvGLDjfu2vLT2VYmwcmDckSc7ed-Olxd7jjsNeLfG5aP_iL2exotka14j_l8abVxK46V-yXaYPqAv1F4uOc3F2MomiAh6YDZNLzg7fRxjnUDaqkmPR/s1600/miehet+ovat+marsista.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="628" data-original-width="401" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjumXhPSVdBC0lwzo4nzWAvGLDjfu2vLT2VYmwcmDckSc7ed-Olxd7jjsNeLfG5aP_iL2exotka14j_l8abVxK46V-yXaYPqAv1F4uOc3F2MomiAh6YDZNLzg7fRxjnUDaqkmPR/s320/miehet+ovat+marsista.jpg" width="204" /></a></div>
<br />
<a href="http://www.iisalmensanomat.fi/news/tolkun-ihmiset/" target="_blank">"Ääripäät"-journalismia</a> on aiheellisesti kritisoitu. Kun ihmisoikeuksien puolustaja kokee tulleensa nähdyksi keskustelun "ääripäänä", hän on paitsi syystä närkästynyt – myös huolissaan. Sijoittuvatko "tolkun ihmiset" todella vihan ja empatian välimaastoon? Vai sinnekö <i>haluamme </i>heidät siirtää?<br />
<br />
EDIT: Toinen ajankohtainen esimerkki löytyy <a href="https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000005428427.html" target="_blank">Helsingin Sanomien pääkirjoitussivulta 30.10.2017</a>.<br />
<br />
Ääripäät-puheen ainoa ongelma ei kuitenkaan ole se, että temppu sijoittaa koko todellisuuden kahden ääripään väliselle janalle – ennemmin päinvastoin. Keskustelukentän hahmottaminen kahden ääripään konfliktina <i>estää näkemästä</i> kentällä muita positioita. Asetelma kadottaa näkyvistä suurimman osan todellisuutta – ja yhteiskunnallisessa keskustelussa estää löytämästä ratkaisuja konfliktin ulkopuolelta.<br />
<div>
<br /></div>
Kerron tästä esimerkin oman työni, elokuvakasvatuksen, kentältä. Tätä on vaikeaa selittää lyhyesti, joten en edes yritä, vaan teen sen pitkästi.<br />
<br />
Olen vuodesta 2005 yhdessä kollegoideni kanssa kehittänyt <i><a href="http://www.kamerakyna.fi/kamerakyna.html" target="_blank">kamerakynän pedagogiikkaa</a></i>, joka on tapa käyttää videokuvaamista oppimisen välineenä koulussa. Metafora perustuu alunperin elokuvan historiaan ja teoriaan. Sen rinnalla, että elokuva on varsinkin populaarikulttuurissa nähty tarinankerronnan välineenä, on se alusta asti ymmärretty myös ajattelun työkaluna.<br />
<br />
Aluksi tarjoilin "kamerakynää" opettajille helppona tapana toteuttaa media- ja elokuvakasvatusta koulussa. Ajattelin elokuvan (videokuvauksen muodossa) olevan kansalaistaito, joka kaikkien pitäisi oppia jo lapsena. Oppiaineisiin integroimalla se voisi oikeasti tapahtua. Elokuvan on muuten ollut vaikea löytää koulusta paikkaansa – paitsi siksi, että sen tekeminen on työlästä, myös erityisesti siksi, että sivistyksen ja ajattelun on katsottu liittyvän kieleen. Elokuva on ollut massojen viihdettä, johon koulun pitää ennemmin ottaa vähän etäisyyttä.<br />
<br />
<a href="http://timpu.blogspot.fi/2013/10/elokuvakasvatuksen-kello-pysahtyi-1900.html" target="_blank">Kun aloin kovempaan ääneen haastaa <i>elokuvakasvatusväkeä</i></a>, kohtasin myös tiukkaa vastarintaa. Kamerakynätehtävien yhteyttä elokuvaan ei aina hyväksytty. <a href="http://timpu.blogspot.fi/2013/10/tallaista-elokuvakasvatusta-mina-haluan.html" target="_blank">"Eiväthän vessanseinäkirjoituksetkaan ole kirjallisuutta!"</a> Agendani nähtiin jopa vastakkaisena taidekasvatuksen tavoitteille. Yllätyin, koska olin ajatellut elokuvaamisen olevan samanlainen perustaito kuin kielen kirjoittaminen. Elokuva on väline, jota voi käyttää työkaluna moneen asiaan: sekä viihteeseen että taiteeseen – ja oppimiseen.<br />
<br />
Opettajat sen sijaan poikkeuksetta innostuivat. Kamerakynä oli juuri sitä, mitä uusi opetussuunnitelma heiltä odotti. Kaiken lisäksi se todella osoittautui hyväksi tavaksi ohjata ja tuottaa ajattelua. Samalla oppilaat oppivat käyttämään elokuvaa oman ajattelunsa ja ilmaisunsa välineenä, mikä on elokuvakasvatuksen tavoitteiden mukaista. Pian kamerakynä alkoikin saada sijaa myös elokuvakasvatuksen kentällä.<br />
<br />
Mutta miksi elokuvaa ei sitten aiemmin oivallettu kouluun sopivana ajattelun ja maailman tutkimisen välineenä? Kaikki teoria, johon olen oman työni perustanut, on tunnustettua elokuva-ajattelua jo 1900-luvulta, jopa sen alkuvuosikymmeniltä. Miksi se ei kohdannut koulun tavoitteita aiemmin?<br />
<br />
Uskon, että kyse oli <i>ääripäistä</i>.<br />
<br />
Sivistyksen puolustajille elokuva on alusta asti ollut <i>viihdettä</i>, yleensä hyödytöntä, enimmäkseen harmitonta, mutta joskus vaarallistakin, sellaista, jolta lapsia pitää vähän suojella. Elokuvateollisuudella on ollut omat syynsä vahvistaa tuota karikatyyriä. Elokuvakasvatuksen vastareaktio tähän on puolestaan ollut korostaa elokuvaa korkeana taiteena – jopa niin pitkälle, että koulun arkisia puitteita on pidetty elokuvan katsomiselle liian vaatimattomina. Elokuvaa pitää mennä katsomaan elokuvateatteriin! Elokuva-analyysin tukimateriaalilla ja oikeaoppisen elokuvan valmistusohjeilla on alleviivattu sitä, että jokainen elokuva on hienosti viritetty koneisto, jossa on <i>sisältöä.</i><br />
<br />
Viihteen ja taiteen välinen jännite lukitsi keskustelun. Elokuva, koulun näkökulmasta, oli siis jotain näiden <i>ääripäiden</i> välisellä janalla. Keskustelu oli eräänlaista köydenvetoa. Se suuntaus elokuvateoriassa, johon perustin oman ajatukseni kamerakynästä, ei kuitenkaan liittynyt viihteeseen <i>eikä</i> taiteeseen. Elokuva on ajattelun ja sen ilmaisemisen väline käyttötarkoituksesta riippumatta, lomavideoissakin. Uskon, että hallitseva kysymys taiteesta ja viihteestä esti kasvatusalan ihmisiä näkemästä välineen muita aspekteja.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyj2zwYluDgTpz6S_uejMifUImvBO_ugOiquWtJFEVWtat17JzdINGyS_TCHLuU7KJohttoxPQiVrKN2M6F3_khGCibh52_II7_Pk_-0J-qBpTH-hJ_PQLX0yoRbvDYW5VhqmG/s1600/%25C3%25A4%25C3%25A4rip%25C3%25A4%25C3%25A4t.png" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="796" data-original-width="1214" height="261" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiyj2zwYluDgTpz6S_uejMifUImvBO_ugOiquWtJFEVWtat17JzdINGyS_TCHLuU7KJohttoxPQiVrKN2M6F3_khGCibh52_II7_Pk_-0J-qBpTH-hJ_PQLX0yoRbvDYW5VhqmG/s400/%25C3%25A4%25C3%25A4rip%25C3%25A4%25C3%25A4t.png" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: right;"><span style="font-size: xx-small;">(Alkuperäinen kuva <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Maailmankaikkeus#/media/File:Observable_universe_logarithmic_illustration_with_legends.png" target="_blank">Pablo Carlos Budassi</a> <a href="https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0/" target="_blank">CC BY-SA 4.0</a>)</span></td></tr>
</tbody></table>
Kun journalisti määrittelee yhteiskunnallisen keskustelun ääripäät, hän valitsee keskustelun kentältä kaksi positiota ja vetää niiden välille janan. Totuus kuvitellaan johonkin näiden ääripäiden välille. Samalla koko muu 360 asteen kenttä, joka vielä äsken oli olemassa, kadotetaan näkyvistä. Kaikki ratkaisut, jotka eivät osu näkökenttään, pakenevat.<br />
<br />
Journalismi elää konflikteista, mutta jokainen konfliktin määrittely tekee aina väkivaltaa todellisuudelle. Kun näet jossain mainittavan ääripäät, kuvittele niiden ympärille avoin kenttä, jonka keskeltä nämä kaksi pistettä on harkiten valittu. Se on todellisuus ja jana pisteiden välissä on toimittajan määrittelemä kysymys. Kysymys on kuin se vasara, joka kädessä näkee kaikkialla vain nauloja. Voit vastata siihen – tai määritellä kysymyksen uudestaan.<br />
<br />
EDIT: <a href="http://timpu.blogspot.fi/2017/10/aloittelijan-opas-aaripaajournalismiin.html" target="_blank">Lue uudet ääripääjournalismin ohjeet aloittelijalla!</a>Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-67086280425928110072017-10-06T20:33:00.000+03:002017-10-06T20:48:38.702+03:00Kamerakynätehtävä: Millainen maisema on kuormittava tilanne töissä?<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="300" src="https://www.youtube.com/embed/-5gQmBJqFfE" width="500"></iframe>
</div>
<br />
Sain tehtäväkseni järjestää nuorisotyöyksikön tyhy-päivässä toiminnallisen kamerakynätuokion, jossa yhdistyisi ammatillisen minuuden käsitteleminen ja ulkoilu maalaismaisemassa. Ei ollutkaan aivan helppo tehtävä!<br />
<br />
Yhtälö ratkesi, kun muistin parin kuukauden takaiset pohdintani omaan työhöni liittyvästä mielenmaisemasta. Olin juuri palannut nuorisotyöhön kahden vuoden kamerakynäretkeltä. Sillä välin kaikki oli muuttunut: Nuorisoasiainkeskusta ei enää ollut, oli kulttuurin ja vapaa-ajan toimiala. Esimieheni oli vaihtunut ja työhuoneessani istuivat eri ihmiset. Työpisteeni oli muuttanut kahteen kertaan. Melkein kaikki Nuorten Ääni -toimituksen ryhmän nuoret olivat vaihtuneet. Työpuhelimenikin oli uusi. Uutta omaksuttavaa oli paljon ja keskeneräisiä prosesseja useampia.<br />
<br />
Huomasin kuvailevani työhönpaluuta toistuvasti <i>ryteiköksi, </i>jonka läpi piti rämpiä.<i> </i>Siltä se tuntui. Kyselin, millaisena maisemana muut kokevat kuormittavan tilanteen työssä tai elämässä. Niitä olikin monenlaisia: rämpimistä suossa, esteitä polulla, tyhjä aavikko tai ulappa, sakea lumisade, pimeys... Tämähän olisi valmis kamerakynätehtävä! Oman minuuden pohtiminen yhdistyy maisemiin.<br />
<br />
Tänään Östersundomin leirikeskuksessa jaoin 18 hengen työyhteisömme pareihin. Ensin parin avulla pohdittiin omassa työssä ja muussa elämässä kuormittavia tilanteita. Millaiset olosuhteet minua kuormittavat? Onko niissä aina jotain samaa?<br />
<br />
Keskustelun jälkeen lähdettiin ulkoilemaan yksin tai parin kanssa. Tehtävänä oli etsiä maisema, näkymä tai tila, joka olisi metafora tyypilliselle kuormittavalle tilanteelle omassa työssä. Paikasta kuvattaisiin n. 10 sekunnin video, jossa kamera liikkuu tuossa maisemassa niin, että se vastaa omaa kokemusta. Lisäksi kuvattaisiin vastaava video ihanteellisesta, miellyttävästä ja inspiroivasta työn maisemasta.<br />
<br />
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="300" src="https://www.youtube.com/embed/jspDSJ6WrcA" width="500"></iframe>
</div>
<br />
Kun videot oli kuvattu, palattiin sisälle ja jakauduttiin uusiin kolmen hengen ryhmiin, joissa videot katsottiin kännykän ruudulta. Katsojat tulkitsivat ääneen maiseman ominaisuuksia. Mikä tästä tekee kuormittavan, mikä tuosta ihanteellisen? Mitä eri elementit kuvassa edustavat? Yhdessä pohdittiin työkaluja kuormittavassa tilanteessa selviytymiseen. Miten pääsen vaikeasta maisemasta ihanteelliseen?<br />
<br />
Lähin kollegani huomasi ajatuksensa tarkentuneen kuvaustehtävän aikana. Maisema tarjosi virikkeitä ja vaihtoehtoisia muotoja ajatuksille. Kun oman ajatuksensa näki kuvana edessään, sitä oli mahdollista tutkia ja muovata ympäristön tarjonnan avulla. (Kirjoitan kamerakynätyöskentelyssä tapahtuvista ajattelun prosesseista sosiosemiotiikan näkökulmasta <a href="http://www.kamerakyna.fi/kamerakyna.html" target="_blank">kamerakynä-käsikirjassa sivulla 77</a>.)<br />
<br />
Tällä kokemuksella suosittelen kokeilemaan ja kehittämään tehtävää edelleen!Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-62528990496154597342017-09-28T13:51:00.000+03:002017-09-29T13:06:01.555+03:00Nyt puhuvat nuoret: Media on negatiivinen ja turvaton tila, jossa tärkeät asiat hukkuvat turhiin uutisiin<br />
Haluaisitko elää asuinalueella, jossa ilmapiiri on negatiivinen, olo turvaton ja kadut täynnä turhia tavaroita, roskia ja mainoksia? Tienviitat olisivat vinksallaan, tärkeitä ja merkityksellisiä asioita näkisi harvoin, eikä vastaantulijoihin voisi luottaa. Tällaisessa maailmassa me nimittäin elämme, jos asiaa kysytään helsinkiläisiltä nuorilta.<br />
<br />
Elokuussa palasin kahden vuoden tauon jälkeen takaisin vakipestiini Helsingin nuorisotyöhön, <a href="http://nuortenaani.munstadi.fi/" target="_blank">Nuorten Ääni -toimituksen</a> ohjaajaksi. Jo kesälomalla minua pohditutti, miten media on muuttunut näiden kahden vuoden aikana. Miten päivittäisin työorientaatiotani?<br />
<br />
Vilkuilin samalla vielä kauemmas, vuosiin 2005–2006, jolloin <a href="http://www.freeyourmind.fi/jutut/2006/hna_050906.php" target="_blank">Nuorten Ääni -toimitus perustettiin nuorten omasta aloitteesta</a>. Syynä tuolloin oli tyytymättömyys tapaan, jolla media käsitteli nuoria ja nuorille tärkeitä asioita. Perustettiin toimitus, jonka tarkoituksena oli korjata tämä järjestämällä nuorille mahdollisuus olla mukana piirtämässä median maailmankuvaa. Nuoret neuvottelivat yhteistyön Helsingin Sanomien, Yleisradion sekä Suomen kuvalehden kanssa ja alkoivat tehdä journalismia.<br />
<br />
Nyt toimituksen perustamisesta on kulunut yli 10 vuotta ja mediamaisema on sillä välin muuttunut perinpohjaisesti. Median valta-asetelmat ovat järkkyneet ja kansalaisten rooli muuttunut. Mitä nuoret nyt ajattelevat mediasta? Miten nuoret vuonna 2017 muuttaisivat mediaa? Mitä he korjaisivat? Katsoin ajankohtaiseksi päivittää käsitykseni nuorten mediasuhteesta.<br />
<br />
Sovin vierailun kuuteen helsinkiläiseen kouluun kysyäkseni näitä kysymyksiä suoraan nuorilta itseltään. Keskusteluihin osallistui hieman yli 200 nuorta peruskoulusta ja lukiosta. Lopuksi kysyin jokaiselta oppilaalta erikseen, miten hän muuttaisi mediaa – jos voisi. Jätin tarkoituksella auki "median" määritelmän ja rajauksen, jotta ohjaisin keskustelua aluksi mahdollisimman vähän, ja nuoret voisivat määritellä median omasta kokemuksestaan käsin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEin2gUR9wSbOjbz6LVXw2JiNLMXfLBXOum_3XoWzuFgsVVgGzF5WHXHOxC200XfblGcUZG4eRjf2daRwldwzDnCXexw5suvjsL4WDohinvcd0GF9UTb5tKHyPHM0sjfSrO_0-6a/s1600/CIMG2796p.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="768" data-original-width="1024" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEin2gUR9wSbOjbz6LVXw2JiNLMXfLBXOum_3XoWzuFgsVVgGzF5WHXHOxC200XfblGcUZG4eRjf2daRwldwzDnCXexw5suvjsL4WDohinvcd0GF9UTb5tKHyPHM0sjfSrO_0-6a/s400/CIMG2796p.jpg" width="400" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Nuorten Ääni -toimituksen perustamiskokous syyskuussa 2006</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<h3>
Vastaukset olivat hätkähdyttäviä</h3>
Nuorten laatima mediatilan korjauslista on pitkä. Nuoria eivät vaivaa tylsät uutiset, liian pitkät tai vaikeat tekstit, huono akunkesto ja rock-ohjelmien puute – vaan median negatiivisuus, turvattomuus, epäluotettavuus, vääristyneet kauneusihanteet, harhaanjohtavat otsikot, vihapuhe ja kiusaaminen sekä merkityksellisten asioiden hautautuminen yhdentekeviin roskauutisiin.<br />
<br />
Olen työskennellyt median, nuorten ja mediakasvatuksen parissa jollain tavalla kohta kaksikymmentä vuotta. Silti yllätyin monta kertaa. Erityisesti minua hätkähdytti se, kuinka kokonaisvaltaisesti nuoret median kokevat. Vastausten kuvailemaa mediaa onkin syytä tarkastella tilana, jossa nuoret elävät. Se on elinympäristö samalla tavalla kuin asuinalue, kaupungin keskusta tai kauppakeskus. Mediatila on monimutkainen yhdistelmä julkista, kaupallista, yksityistä ja yhteisöllistä toimintaa, kokonaisvaltainen kokemus yhteiskunnasta. Kirjoita ylös: <i>kokemus yhteiskunnasta</i>.<br />
<br />
Kun jäsensin 199 vastauksen listan toistuviin aiheisiin, esille nousi viisi pääteemaa. Esittelen ne tässä esimerkein ja johtopäätöksin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpUWdaEUEagHCkjjfIuUSK05dx_PuEChfzDPFFtrpE9cPPrelWlPvsc-enWO9smBo6wB2HAYEJG85eJroMNMBxwZBlg5D0JlpE-HHYt9hg4-VdJVAH3EDIk99a6S-3oRKWC3ri/s1600/miten+muuttaisin+mediaa+-graafi.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="506" data-original-width="607" height="332" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgpUWdaEUEagHCkjjfIuUSK05dx_PuEChfzDPFFtrpE9cPPrelWlPvsc-enWO9smBo6wB2HAYEJG85eJroMNMBxwZBlg5D0JlpE-HHYt9hg4-VdJVAH3EDIk99a6S-3oRKWC3ri/s400/miten+muuttaisin+mediaa+-graafi.png" width="400" /></a></div>
<br />
<h3>
Median arvot ja vallankäyttö (55)</h3>
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Lisää rehellisyyttä ja aitoutta.”</i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Harhakuvat esim. siitä, millainen sun pitää olla, että yhteiskunta hyväksyy sut (mm. laiha, kaunis, komee, kiinnostunut tietyistä asioista).”</i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Lisää mielipiteitä eri näkökulmista ja uusia näkökulmia uutisoituihin asioihin.”</i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Toimittajien näyttämä maailmankuva voisi olla monipuolisempi, eli toimittajilla pitäisi olla erilaisia henkilökohtaisia taustoja.”</i></blockquote>
Vastauksissa korostuu kokemus siitä, että media kuvaa maailmaa valikoivasti, jopa tarkoitushakuisesti. Media tuntuu avartamisen sijaan pyrkivän kaventamaan nuorten maailmaa. Kritiikki median kauneusihanteita kohtaan ei ole uutta, mutta some-aikakaudella siinä on uusi sävy – koska nuoret joutuvat itse osallistumaan ihanteiden tuottamiseen aiempaa aktiivisemmin. Median vallankäytön näin herkkä tunnistaminen on hyvä lähtökohta nykyaikaiselle mediakasvatukselle. Se kutsuu tarttumaan nuorten epäoikeudenmukaisuuden kokemukseen. Mitä työkaluja annamme siihen?<br />
<br />
<h3>
Turhat ja tärkeät uutiset (40)</h3>
<blockquote class="tr_bq">
<i>"Mediaan pitäisi voida luottaa: että ’oikeat’ ja tärkeät uutiset saisivat enemmän tilaa ja että kaikkeen siihen voisi oikeasti luottaa.”</i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Vähentäisin ei tärkeiden uutisten määrää.”</i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Vähemmän turhia roskauutisia.”</i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>"Tarpeettomien uutisten paisuttelu." </i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>"Tykkäykset/seuraajat eivät olisi tärkeimpiä tai ainoita asioita, joilla on väliä.” </i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Klikkiotsikot ärsyttää.”</i></blockquote>
Hätkähdyttävintä minulle oli vastaajien kokemus merkityksellisyyden katoamisesta. Minua ei työni ansiosta ole koskaan vaivannut ennakkoluulo, jonka mukaan yhteiskunnalliset asiat eivät nuoria kiinnostaisi, mutta yllätyin silti siitä, kuinka vahvasti vastaajat kokivat <i>tärkeiden</i> uutisten sekoittuvan höpöhöpöön. Nuorten mediamaisema tulvii yhdentekevyyksiä, liioittelua, toistoa sekä klikkien, tykkäysten ja seuraajien kalastelua. Tämä huoli on varsinkin valtamediassa otettava vakavasti. Sosiaalisen median mekanismit eivät saa johtaa toimitustyötä – sehän kielletään jo journalistin ohjeissa.<br />
<br />
<h3>
Negatiivisuus, vihapuhe, kiusaaminen (38)</h3>
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Mediassa muuttaisin negatiivisuuteen keskittymisen ja antaisin tilaa positiivisuudelle.”</i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Yleinen liika negatiivisuus. Pelkästään negatiivisia uutisia ja esim. kommentteja somessa.”</i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Mediasta kannustavampi ja positiivisempi."</i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>”I would like to change the fact that a certain action can bring hate to an entire race.”</i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Kitkisin kaiken kiusaamisen pois.”</i></blockquote>
<br />
Vastausten perusteella näyttää siltä, että nuorten mediamaisemassa uutisten sisällön negatiivisuus sekoittuu sävyltään negatiiviseen keskusteluun ja ilmapiiriin. Vaikka objektiivinen journalismi ja toisaalta henkilöön tai ihmisryhmään kohdistuvat hyökkäykset syntyvätkin aivan eri mekanismeilla, yhdistyvät ne mediassa yhtenäiseksi kokemukseksi negatiivisesta tilasta.<br />
<br />
Journalistisesta näkökulmasta on aivan perusteltua, jopa väistämätöntä, että suuri osa uutisista kertoo ikävistä asioista. Turvallisessa maailmassa onnettomuus on uutinen. Mutta – kun uutisten ympärillä velloo kielteisen keskustelun suo, ikävät uutiset saavat vaarallista voimaa. Sosiaalisessa mediassa uutiset eivät toimi keskustelusta irrallaan, vaan keskustelua käydään niissä ja niiden avulla. Uutisen jakaminen ja tykkääminen on puheenvuoro (kuten uutisen julkaiseminen on toki aina ollut). Uutisista tulee keskustelun poltto- ja todistusainetta, silloinkin, ja varsinkin silloin, kun uutiset ovat keksittyjä.<br />
<br />
Nuoria voidaan opettaa erottelemaan journalismi kansalaiskeskustelusta, valeuutinen oikeasta ja hyvä pahasta, mutta enemmän he nähdäkseni tarvitsevat työkaluja ja kannustusta maailman muuttamiseen. Negatiivisen toiminnan vastavoimaksi ei riitä viileä analyyttisyys. Nuoret, kuten aikuisetkin, tarvitsevat kokemuksen kansalaisuudesta, johon kuuluu mahdollisuus muuttaa ja kehittää omaa elinympäristöään – esimerkiksi positiivisemmaksi ja kannustavammaksi.<br />
<br />
<h3>
Luotettavuus ja journalismin laatu (26)</h3>
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Enemmän laajoja artikkeleita, joiden taustalla tutkimustyötä, vähemmän klikkiotsikoita.”</i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Asioista ei valehdeltaisi tai väärennetä niitä.”</i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Huhuja, jotka vaikuttavat ihmisen mielipiteisiin. Bad impression.”</i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Ei huijausta uutisissa eikä yksittäisten henkilöiden toimesta.”</i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Selvemmin ja suoremmin esiin, miten k.o. asia liittyy/voi liittyä ’perusihmisen’ elämään.”</i></blockquote>
Mediakasvatuksen agendaan on kuulunut <i>mediakriittisyyden </i>opettaminen. Jäljet näkyvät. Kansalaiskeskustelussa mitä tahansa omaa maailmankuvaa uhmaavaa uutista voidaan tarvittaessa epäillä valeuutiseksi. Nuoretkin näyttäisivät epäilevän kaikkea. Kun mediaa tarkastellaan elinympäristönä, tämä "kriittisyys" saa epämiellyttävän sävyn. Haluaisitko elää (tai elätkö) maailmassa, jossa kaikkea ja kaikkia pitää epäillä?<br />
<br />
Terve kriittisyys ei ole ehdotonta epäilyä, vaan asioiden monimutkaisuuden näkemistä. Asiat, joita maailmassa kohtaamme, eivät ole vain sitä, miltä ne näyttävät. Ne eivät ole vain todempia tai valheellisempia, vaan ne ovat monia asioita yhtä aikaa – ne liittyvät moniin asioihin ja niillä on monia merkityksiä. Mediakriittisyyteen toivoisin opetettavan kehittyneempiä ajattelun taitoja kuin <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Gordionin_solmu" target="_blank">Aleksanteri Suurella oli Gordionin solmun äärellä</a>. Asioita voi erotella monella tavalla. Muuten syömme vain rakettispagettia.<br />
<br />
<h3>
Yksityisyys, turvallisuus ja medialukutaito (26)</h3>
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Tekisin mediasta turvallisemman kaikille.”</i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Informaatiomarkkinat vähemmälle (tää on kyl vaikee, en osaa sanoa miten).”</i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Lisää yksityisyyttä. Vähemmän profiloitua mainontaa.”</i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Anonyymiin postailuun perustuvat sivut pois.”</i></blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>”Netin pitää aina pysyä vapaana paikkana, jossa kaikki voivat perustaa omat sivustot ja ilmaista omia mielipiteitään ilman pelkoa olla vakoilun kohteena sen takia.”</i></blockquote>
Kaikki edelliset huolenaiheet leikkaavat tässä viimeisessä kategoriassa, jossa mediatila hahmottuu osana kansalaisyhteiskuntaa. Monet nuorista toivovat median pitävän huolta kansalaisten oikeuksista, turvallisuudesta ja yksityisyydestä. Uskon itse, että juuri tässä ollaan median korjauslistan ytimessä.<br />
<br />
Internetistä on puhuttu mediatilaa demokratisoivana voimana: verkossa jokainen voi julkaista ja keskustella ohi portinvartijoiden. Tässä merkityksessä demokratisoitumista on kiistämättä tapahtunut, mutta se ei riitä. Jotta nuoret voisivat edetä laatimallaan korjauslistalla, tarvitaan tueksi vahvempia kansalaisuuden rakenteita.<br />
<br />
Tällä hetkellä median tila kansalaisuuden näkökulmasta muistuttaa enemmän <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Anarkokapitalismi" target="_blank">anarkokapitalismia</a>, jossa <i>kaikki on mahdollista</i> – jos siihen pystyy ja on varaa. Demokraattinen media taas koettaisiin tilana, jota me kaikki voimme muuttaa paremmaksi – ja jonka muuttamiseen meillä kaikilla on tarvittavia taitoja.<br />
<br />
Me nuorisotyössä ja koulussa voimme tehdä paljon vahvistaaksemme kokemusta kansalaisuudesta mediassa. Hyvä alku on kysyä:<br />
<blockquote class="tr_bq">
<i>Miten sinä muuttaisit mediaa?</i></blockquote>
Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-44522504945010647762017-09-26T15:30:00.002+03:002017-09-26T16:25:29.939+03:00Kuvausharjoitus: Videoita utopiasta<br />
Kokeilin nuorten kanssa uutta kuvausharjoitusta, jossa tulkitaan ympäristöä ideologisen linssin läpi.<br />
<br />
Tehtävänä on kuvata lyhyt elokuva, jossa esitetään jonkin valitun puolueen ihanneyhteiskunta – dokumentaarisesti ympäristöä havainnoiden ja valikoiden. Harjoituksen tarkoituksena on oppia katsomaan ympäristöä analyyttisemmin ja kuvaamaan omaa ajattelua tietoisemmin. Parhaassa tapauksessa oivalletaan jotain siitä, miten elokuva toimii ajattelun ja ajattelun ilmaisemisen välineenä!<br />
<br />
Harjoitus voidaan tehdä hyvin nopeasti. Tarkoituksena ei ole tuottaa viimeisteltyjä teoksia, vaan harjoitella kuvaamisen ja elokuvallisen ajattelun taitoa leikillisellä tavalla. Nuorisotyön lisäksi tehtävä sopii luonnollisesti hyvin myös yhteiskuntaopin, filosofian ja elämänkatsomustiedon opetukseen.<br />
<br />
Olen kokeillut tehtävää kerran <a href="http://nuortenaani.munstadi.fi/" target="_blank">Nuorten Ääni -toimituksen</a> 13–19-vuotiaiden nuorten kanssa. Tämän kokemuksen perusteella antaisin ohjeet seuraavalla kerralla näin:<br />
<br />
<h3>
Alustus 10 min (tai enemmän)</h3>
<div>
1. Pohditaan yhdessä, mitä elokuva on. Yleensä keskustelussa ehdotetaan tarinoiden kertomista, tarinoita kuvina, liikkuvia kuvia, tunteita...</div>
<div>
<br /></div>
<div>
2. Tarjotaan osallistujille uusi näkökulma: Kuten kieli myös elokuva on väline, jolla esitetään ajatuksia! Fiktio- ja dokumenttielokuvien ohjaajat, tv-toimittajat ja tubettajat käyttävät todellisuutta materiaalina, josta he kameran avulla tuottavat kuvia omista ajatuksistaan. </div>
<div>
Näinhän teemme silloinkin, kun yritämme ottaa mielikuvamme mukaista selfietä sosiaaliseen mediaan!</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Apuna voi käyttää <a href="https://drive.google.com/open?id=1v54cMRORzp_StMqv6G5LcCnkkPEu4Z0fZYErRE4VXyQ" target="_blank">näitä dioja</a> tai <a href="http://kaikkikuvaa.fi/edu/elokuvan-kolme-perusasiaa-polku/perusasia-nro-1-kuva-ei-kerro-se-nayttaa/" target="_blank">Kaikki kuvaa EDU -opetusvideoita elokuvan perusasioista</a>. </div>
<div>
<br /></div>
<h3>
Kuvaustehtävä 30–45 min</h3>
<div>
Jakaudutaan 2–3 hengen ryhmiin. Jokainen puolue saa paperilla tehtävän ohjeet sekä lyhyet kuvaukset suomalaisista puolueista ja niiden edustamista arvoista.</div>
<ul>
<li>Valitkaa jokin puolue, mutta älkää kertoko sitä muille.</li>
<li>Kuvatkaa minuutin mittainen video, jossa kotikaupunkimme näyttää valitsemanne puolueen <i>utopialta</i> eli ihanneyhteiskunnalta. Miltä kaupunki näyttäisi, jos tämä puolue saisi päättää?</li>
<li>Video koostetaan pelkästään dokumentaarisista otoksista lähiympäristöstä. Mitään ei järjestetä, lavasteta tai näytellä. Videossa ei ole selostusta.</li>
<li>Otokset kuvataan kameralla peräkkäin ja esitetään kuvausjärjestyksessä. (Jos käytössä on enemmän aikaa, videot voidaan editoida tarkemmin. Harjoittelun kannalta kameraleikkaaminen on hyödyllistä, koska se vaatii täsmällisempää työskentelyä.)</li>
</ul>
<div>
<br /></div>
<h3>
Katselutehtävä</h3>
<div>
Katsotaan ryhmien utopiaelokuvat ja pohditaan yhdessä:</div>
<ul>
<li>Minkä puolueen ihanneyhteiskuntaa video esittää?</li>
<li>Millaisista kuvavalinnoista videon utopia syntyy?</li>
</ul>
<div>
<br /></div>
<h3>
</h3>
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="281" src="https://www.youtube.com/embed/3bD1VkFHixo" width="500"></iframe>
</div>
<div>
<div style="text-align: center;">
<i>Minkä puolueen utopiaa tässä kuvataan? Millaisista kuvavalinnoista se syntyy?</i></div>
</div>
Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-69684612706692808082017-08-23T21:49:00.000+03:002017-08-23T21:49:10.026+03:00Reaktiossa terrorismiin on kysymys yhteiskunnan tunnetaidoista<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7vovxsFt0tjgEqBeu2tXl5G9YXtn76D_eSuXdq3CDf_N0aFgDgDsAfhEPmYyrpd2VwZLyZXQDwhygEBUBzXjCwdS5j3uDwAtMDCfMDyS72DuwaalLKCf5vkB-udxm5TJojihb/s1600/effet-koulechov-300x168.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="168" data-original-width="300" height="224" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7vovxsFt0tjgEqBeu2tXl5G9YXtn76D_eSuXdq3CDf_N0aFgDgDsAfhEPmYyrpd2VwZLyZXQDwhygEBUBzXjCwdS5j3uDwAtMDCfMDyS72DuwaalLKCf5vkB-udxm5TJojihb/s400/effet-koulechov-300x168.jpg" width="400" /></a></div>
<div style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; margin-bottom: 6px;">
<br /></div>
<div style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; margin-bottom: 6px;">
Ajankohtainen ohje "Ei pidä antaa pelolle valtaa" on saanut kritiikkiäkin osakseen. Esimerkiksi <a href="http://blogit.apu.fi/sananvoimalla/tuomas-enbuske-turha-kieltaa-meita-antamasta-pelolle-valtaa/" target="_blank">Tuomas Enbuske kirjoittaa Apu-kolumnissaan</a>, että on järjetöntä pyytää ihmistä olemaan pelkäämättä. Onhan ihminen suorastaan pelkäämiskone. Monissa kommenteissa pelkoa on pidetty terveenä reaktiona. Ja sitähän se on. Ohjeessa onkin kysymys enemmän vallasta kuin pelosta.</div>
<div style="background-color: white; color: #1d2129; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px; margin-bottom: 6px; margin-top: 6px;">
Kun "ei pidä antaa pelolle valtaa"-ohjetta lukee kirjaimellisesti, käy nopeasti ilmi, että kyse on tunnetaidoista, niistä, joit<span class="text_exposed_show" style="display: inline; font-family: inherit;">a opetellaan jo pienten lasten kanssa. Tunteita tulee ja menee, mutta niiden tunnistamista ja vaikutusta omaan toimintaan voi säädellä. Ei tarvitse tehdä sitä, miltä tuntuu. Tunne on toinen juttu ja tahto on toinen. Ihminen voi tunteistaan riippumatta päättää toimia niin kuin päämääriensä kannalta katsoo hyväksi. Se on taito, jota voi opetella ja jonka voi oppia.</span></div>
<div class="text_exposed_show" style="background-color: white; color: #1d2129; display: inline; font-family: Helvetica, Arial, sans-serif; font-size: 14px;">
<div style="font-family: inherit; margin-bottom: 6px;">
Tunne on saanut vallan silloin, kun se käyttää ihmisen tahtoa suoraan kulkematta toiminnanohjauksen kautta.</div>
<div style="font-family: inherit; margin-bottom: 6px; margin-top: 6px;">
Yhteiskunnalla ei ole tunteita, mutta yhteiskunnassa on tunnelmia. Nekin ovat tahdottomia, yhteiskunnan ruumiissa ilmeneviä, usein tiedostamattomia reaktioita tapahtumiin – ja niilläkin on taipumus ohjata yhteiskunnan tahtoa. Mutta tunnelmataitoinen yhteiskunta osaa tunnistaa tunnelmansa, säädellä niitä ja erottaa ne tahdostaan. Silloin valta tavoitella hyvinä pidettyjä päämääriä hyviksi katsotuilla keinoilla on yhteiskunnan harkinnalla – ei esimerkiksi pelolla.</div>
<div style="font-family: inherit; margin-bottom: 6px; margin-top: 6px;">
<i><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Gnothi_seauton" target="_blank">Gnōthi seauton</a></i>, sanoi kreikkalainen.</div>
</div>
Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-74567968785258952822017-08-09T21:10:00.003+03:002017-08-13T20:44:17.148+03:00Tavoitteeni mediakasvattajana: Jokaisen pitäisi olla manipuloija!<br />
Muistatko, missä olit, kun Suomi voitti ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden? Seurasitko Barak Obaman ensimmäisiä virkaanastujaisia? Muistatko kuvat vuoden 2004 Tapaninpäivän tsunamista? Oletko yksi niistä 2,5 miljoonasta suomalaisesta, jotka vuosittain katsovat Linnan juhlia televisiosta?<br />
<br />
Median ansiosta voimme nähdä asioita, jotka tapahtuvat muualla, toisessa paikassa ja ajassa. Elämme globaalissa maailmassa, jonka suurelta osin olemme itse nähneet vain mediassa. Voi hyvin sanoa, että media – joka päivä – laajentaa kuvaamme todellisuudesta. Samalla media tunkeutuu syvälle mieleemme ja pyrkii määrittelemään myös sitä, miten itse havaitsemme.<br />
<br />
Tarkastelen seuraavassa simulaatiokulttuurin kysymyksiä <a href="https://www.finna.fi/Record/josku.298633" target="_blank">Mauri Ylä-Kotolan tutkimuksen</a> avulla. Kirjoitus on uudesta kamerakynän pedagogiikan käsikirjasta, joka julkaistiin <a href="http://www.kamerakyna.fi/kamerakyna.html">ilmaisena pdf-kirjana</a> 1.8.2017.<br />
<br />
<b>Sinun mielikuvasi eivät ole sinun</b><br />
<br />
Ranskalainen filosofi ja yhteiskuntateoreetikko Jean Baudrillard (1929–2007) kehitti ajatuksen simulaatiosta. Audiovisuaalisessa kulttuurissa mediavälineet ovat luoneet todellisuuteen tason, jossa kuvalliset esitykset korvaavat suoran havainnon. Meidän ja havaintomme kohteen välissä on väline. Simulaatiossa kuvat eivät enää niinkään representoi kohteitaan vaan ovat tulleet niiden tilalle. Kuvista on tullut todellisuus. Maailma näyttäytyy meille simulaatiossa, joka erehdyttävästi muistuttaa alkuperäistä – vaikka onkin ihmisen ajattelun tuote. Kun havaitsemme, näemme valmiiksi tehtyjä havaintoja.<br />
<br />
Tarkastele kuvia, joita sinulle tulee mieleen seuraavista sanoista: Vapaudenpatsas, Eiffel-torni, Colosseum, Kolin kansallismaisema, eduskuntatalo, Sauli Niinistö, Cheek, pakolainen, mies, nainen.<br />
<br />
Mielesi täyttyi äsken kuvista, jotka ovat muiden tuottamia. Et ole ehkä koskaan käynyt New Yorkissa, Pariisissa tai Kolilla, mutta tiedät, miltä niiden maailmankuulut nähtävyydet näyttävät. Olet omaksunut median tuottamat kuvat sellaisinaan, vaikka ne eivät ole sinun omia havaintojasi. Miehiä ja naisia olet toki nähnyt itsekin, mutta yhtä paljon olet nähnyt median esityksiä miehistä ja naisista. Teitkö äsken eron mielikuviesi materiaalin erilaisille lähteille? Sinun mielikuvasi eivät usein ole sinun mielikuviasi.<br />
<br />
Kun kuvaaja asettaa kameran, hän samalla asemoi katsojan: tätä katsot, tältä etäisyydeltä, tästä kulmasta. Kameran linssistä tulee katsojan silmä. Varsinkin näytelmäelokuvan äärellä samaistumme herkästi tuohon kameran katseeseen. Elokuva houkuttelee meidät sisäänsä niin, että otamme kameran tekemät havainnot vastaan ominamme. Tiedämme toki, että elokuvan tapahtumat ovat lavastettuja, mutta taitavan kamerakerronnan ansiosta meistä tuntuu, kuin katsoisimme niitä itse – elokuvantekijä vain liikuttaa meitä tapahtumiensa ympärillä. Elokuvan tapa rajata ja leikata muistuttaa niin paljon omaa tapaamme havaita, ettei kameran ja katsojan katseelle synny eroa. Juuri tätä elokuvan illuusion syntymistä ja särkymättömyyttä pidetään usein hyvän elokuvan kriteerinä. Siksi elokuvaa katsoessa meistä ei yleensä tunnu, että katsoisimme sarjaa kuvia, joista jokainen on huolellisesti muotoiltu tekijänsä ajatus.<br />
<br />
<b>Simulaatio muovaa ajatteluamme</b><br />
<br />
Jotta elokuva synnyttäisi illuusion todellisuudesta, kuvassa ja kerronnassa pyritään realistisuuteen. Valtavirtaelokuvassa tämä koodi on hyvin tarkka, suorastaan teollinen. Jokaisella elokuvagenrellä on omat konventionsa, joille elokuvan pitää olla uskollinen, jotta katsoja pitäisi esitystapaa normaalina. Konventiot säätelevät sekä sitä, miten kuvia rajataan ja leikataan, että sitä, millaisina ihmiset ja maailma esitetään. Kauhuelokuvan realismi on erilaista kuin romanttisessa draamassa. Vanhan mustavalkoisen kauden suomalaisen elokuvan realismi on erilaista kuin se oli 90-luvulla tai nyt 2010-luvulla. Se, mikä yhdellä aikakaudella näytti uskottavalta, vaatii nyt katsojalta pientä pinnistelyä. Keinoja, jotka kavaltavat kuvan representaatioluonteen ja keinotekoisuuden, pidetään valtavirtaelokuvassa usein sopimattomana kikkailuna, koska ne särkevät elokuvan taian. Sen, joka haluaa liittyä elokuvan tuotantokoneistoon, on noudatettava vallitsevia konventioita.<br />
<br />
Elokuva on tiivistettyä, tuotettua ja järjestettyä todellisuutta. Se sisältää tavoittamattoman paljon tekijänsä valintoja siitä, miten esitetyt asiat asemoidaan suhteessa toisiinsa. Sisältöä järjestetään sekä rinnakkain kuvien sisällä että peräkkäin ajassa. Näin syntyy audiovisuaalisten suhteiden verkosto, joka yhdessä katsojan mielen kanssa tuottaa merkityksiä. Ylä-Kotola esittää tutkimuksessaan, että usein toistetut kuvien väliset suhteet vakiintuvat mielessämme merkityksiksi, asioiden välisiksi yhteyksiksi. Kun näemme yhden asian, assosioimme sen toiseen, koska mielemme on siihen tottunut. Näin media tuottaa jaettuja käsityksiä esimerkiksi suomalaisuudesta, sukupuolista tai kaupallisista tuotteista.<br />
<br />
Ei ole sattumaa, että automainoksissa auto sinnikkäästi sijoitetaan ruuhkattomille kaupunkiteille, koskemattomaan luontoon ja yhä useammin jopa jäätiköille. Juuri näille ympäristöille autoja on tavattu pitää uhkana. Yhtä lailla tarkoituksenmukaista on se, että mainoksissa valmisruokaa syödään usein juuri perheen kanssa. Tarjoamalla katsojan mielelle toistuvia keinotekoisia assosiaatioita mainostaja voi vastustaa kulttuurissa eläviä epäedullisia merkityksiä – ja tuottaa tilalle uusia, tarkoituksenmukaisempia skeemoja.<br />
<br />
Myös nykyaikaisten luontodokumenttien kerrontaa määrittävä ideologia on tunnistettavissa. Esimerkiksi käy hyvin nykyaikaisista nykyaikaisin, <a href="http://timpu.blogspot.fi/2017/04/planeettamme-maan-ideologia-on-valinta.html" target="_blank">BBC:n tuottama <i>Planeettamme Maa</i></a>. Sekä sarjan kuvallinen että sanallinen kerronta toistavat määrätietoisesti tarinaa, jossa eläimet pyrkivät selviämään luonnon vihamielisessä ympäristössä kilpaillen olemassaolostaan toisiaan vastaan. Luontodokumenttien luonto on raaka ja mielivaltainen. Elämä on taistelua, jossa vain onnekkaimmat, sinnikkäimmät ja kyvykkäimmät selviävät – omin avuin. Tieteellisesti olisi kuitenkin vähintään yhtä perusteltua esittää luonto monimutkaisena tasapainoisena ekosysteeminä, jossa jokaisella eliölajilla on oma roolinsa, jota ilman muut eliöt eivät pärjää. Näistä ja muista mahdollisista ideologisista näkökulmista ohjelmat tekijät ovat valinneet omansa. Ovatko vaikuttimet poliittiset? Sopiihan kilpailun tarina hyvin yhteen vallitsevan yhteiskuntajärjestelmämme kanssa. Vai olisiko niin, että armottomasta kilpailusta vain syntyy kiinnostavampia tarinoita kuin eläimien välisistä monimutkaisista riippuvuussuhteista? Kun tehdään maailman kaikkien aikojen kallein luontodokumenttisarja, sen on viihdytettävä yleisöään.<br />
<br />
Arkisessa mediaympäristössämme myös journalismi käyttää samaa valtaa. Jokainen uutis- ja ajankohtaisjuttu sisältää lukemattomia tietoisesti ja tiedostamatta tehtyjä valintoja, jotka muovaavat käsitystämme maailmasta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3rf5xWVTe21WoOdtkcVnOTNw8JZ05wUvvF4u_EEE3VH0XdWNJSAXCnnNhZOPeW1f61No-3T_fGiAWqkR5FqPdjPvyhQZt32SW8uYyOAcBF3v17BbnltqLwTQiwgwe_Rnp4ssw/s1600/godard2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="916" data-original-width="1280" height="286" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg3rf5xWVTe21WoOdtkcVnOTNw8JZ05wUvvF4u_EEE3VH0XdWNJSAXCnnNhZOPeW1f61No-3T_fGiAWqkR5FqPdjPvyhQZt32SW8uYyOAcBF3v17BbnltqLwTQiwgwe_Rnp4ssw/s400/godard2.jpg" width="400" /></a></div>
<br />
<b>Jokaisen pitäisi olla manipuloija</b><br />
<br />
Koska elokuva taiteen, viihteen ja journalismin mediumina on kallis, on sen tavoitettava riittävän suuria yleisöjä kustannustensa kattamiseen. Jotta elokuva puhuttelisi tuota suurta yleisöään, on sekä elokuvan että yleisön käsitys todellisuudesta ja sen esittämisen konventioista oltava mahdollisimman yhdenmukainen. Samalla jokainen koodia noudattava elokuva vahvistaa yleisönsä odotuksia. Tämä automaatti tuottaa jaettuja käsityksiä todellisuudesta, normaalista, epänormaalista ja niiden esittämisestä.<br />
<br />
Audiovisuaalinen simulaatio muokkaa ja jäsentää mielen skeemoja kuten kielikin ja siten määrittelee ajatteluamme myös silloin, kun simulaatio ei ole läsnä. Kun haluamme itse esittää ajatuksiamme todellisuudesta kuvaamalla, meidän on valittava, noudatammeko jaettua koodia vai rikommeko sitä tarvittaessa silloin, kun se ei vastaa omaa ajatteluamme. Jos kommunikoinnissa ei noudata yhteisiä sääntöjä, on kommunikointi vaikeaa, ja esittäjä asettuu anarkistiseen positioon.<br />
<br />
Elokuvaohjaaja<a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Jean-Luc_Godard" target="_blank"><b> </b>Jean-Luc Godardin</a> näkemyksen mukaan elokuva on aina propagandaa. Ihmisten ei pitäisi jakautua manipuloijiin ja manipuloitaviin, vaan jokaisen tulisi olla manipuloija. Jokaisen tulisi olla kykenevä tunnistamaan kätkettyjä vaikuttamisen mekanismeja ja käyttämään niitä itse. Godard on esittänyt, että yhteiskunnalle olisi hyväksi, jos jokainen kansalainen työskentelisi oman ammattinsa lisäksi audiovisuaalisten laitteiden parissa. Tutkija Ylä-Kotolan mielestä maailman medioituessa kommunikoinnin välineellisiä, asenteellisia ja näkökulmallisia ennakkoehtoja tulisi yhä useammin tehdä näkyväksi poikkeamalla niistä. Näkyväksi pitäisi saattaa myös tuotantokoneisto, joka mediassa pyrkii olemaan piilossa. Näin representaatioiden luonnollistaminen purettaisiin.<br />
<br />
Audiovisuaalisessa kulttuurissa media tapahtuu yhteiskunnassa ja yhteiskunta mediassa. Demokratian näkökulmasta pidän itse ehdottoman tärkeänä, että median valta yhteiskunnassa jaetaan mahdollisimman tasa-arvoisesti eri ikäisten, erilaisia taustoja edustavien kansalaisten kesken. Jokaisella pitää olla taidot ja mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä ja miten media esittää – ja miten mediaesitykset vaikuttavat kuvaamme maailmasta.<br />
<br />
Yksi helposti koulutyöhön integroituva tapa opetella näitä kansalaistaitoja on kamerakynätyöskentely. Sen pedagogiikasta <a href="http://www.kamerakyna.fi/kamerakyna.html" target="_blank">voit lukea lisää täältä</a>.<br />
<br />Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-64359519076814109572017-07-31T16:21:00.001+03:002017-07-31T16:34:20.673+03:00Kamerakynän pedagogiikka: opettajan käsikirja on valmis, julkaistu ja ilmainen!<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt; text-align: right;">
<br /></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="http://www.kamerakyna.fi/kamerakyna.html" target="_blank"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="764" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWu036DQOI2wtKV-lcLJzPcvwZGSpmINOxcGmutIDkatjvfoKrxSEvSywppFaJ2Sz-E7spvXfZvzRcp-KRuNX75slINH_QAKrpFZ86zxvuEDxxkRSS5CDhPEp7YuB4GQN9r4oU/s320/Kamerakyn%25C3%25A4n-pedagogiikka--k%25C3%25A4sikirjan-kansi-web.jpg" width="226" /></a></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span>
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><b>Hei opettajat!</b></span><br />
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span>
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Vietin kanssanne kaksi hauskaa ja opettavaista vuotta. Toin teille kehittelemiäni ajatuksia videokameran käyttämisestä opetuksessa uudenlaisella tavalla – ja sain itse takaisin paljon enemmän. Kiitos! Nyt on aika palata takaisin vakipaikalleni nuorisotyön pariin <a href="http://nuortenaani.munstadi.fi/" target="_blank">Nuorten Ääni -toimituksen</a> tuottajaksi. Sitäkin kannattaa seurata.</span><br />
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span>
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Kevään ja kesän aikana olen kirjoittanut näiden kahden vuoden aikana syntyneet ajatukset ylös <a href="https://www.suomentietokirjailijat.fi/" target="_blank">Suomen tietokirjailijoiden</a> tuella. Siitä syntyi 124-sivuinen opus </span><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><i>Kamerakynän pedagogiikka, opettajan käsikirja</i>, joka on nyt ilmaiseksi luettavissa pdf-julkaisuna. Paperipainosta ei ole tulossa, mutta kaikenlainen levittäminen ja tulostaminen ei-kaupallisessa tarkoituksessa on sallittua ja toivottavaa!</span></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><span id="docs-internal-guid-2aa44acb-8aaa-0902-369a-7588b298c105"></span>
</span>
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Lisäksi kuvasin teille pienen kiitoskirjeen. Se on alla.</span><br />
<br /></div>
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">Maksuttoman verkkojulkaisun voi ladata ja tulostaa osoitteesta: </span><a href="http://www.kamerakyna.fi/kamerakyna.html" style="text-decoration: none;"><span style="background-color: transparent; color: #1155cc; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: underline; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">www.kamerakyna.fi/kamerakyna.html</span></a><span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 11pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;">. </span></div>
<br />
<a href="https://docs.google.com/document/d/1d4IJRRp1-p8QGntlOB-boRV_1bA7fwB277obXKJUjLM/edit?usp=sharing" style="font-family: arial; font-size: 14.6667px; white-space: pre-wrap;" target="_blank">Tiedote medialle</a><br />
<br />
<div dir="ltr" style="line-height: 1.38; margin-bottom: 0pt; margin-top: 0pt;">
<br />
<div style="text-align: center;">
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="281" src="https://www.youtube.com/embed/8rfOZ9Lkvso?rel=0&showinfo=0" width="500"></iframe>
</div>
<div>
<span style="background-color: transparent; color: black; font-family: "arial"; font-size: 9pt; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 700; text-decoration: none; vertical-align: baseline; white-space: pre-wrap;"><br /></span></div>
</div>
Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-25083893.post-62234352864853317422017-07-08T21:53:00.002+03:002017-07-09T23:48:06.873+03:00VAROKAA ELÄMÄÄ – äänetöntä musiikkia kolmelle kuvaruudulle<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_fdWzX9UDLIC-g8D569k3OpJZmfQCpS1yI_RuCX7hReINJKbZ22ZOXYXJsok-LgkMlFP_S8jjWKGVZbzibZAco-7LVptacpq-NIrbVWxgQ4KxNVxkvUX_2sgYpiOiIUe_mg4t/s1600/varokaa-el%25C3%25A4m%25C3%25A4%25C3%25A4-03.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_fdWzX9UDLIC-g8D569k3OpJZmfQCpS1yI_RuCX7hReINJKbZ22ZOXYXJsok-LgkMlFP_S8jjWKGVZbzibZAco-7LVptacpq-NIrbVWxgQ4KxNVxkvUX_2sgYpiOiIUe_mg4t/s400/varokaa-el%25C3%25A4m%25C3%25A4%25C3%25A4-03.png" width="400" /></a></div>
<br />
Vuonna 2014 toteutimme <b>Martti Anttilan</b> kanssa maailmanhistorian ehkä ensimmäisen äänettömän musiikkielokuvan <a href="http://timpu.blogspot.fi/2014/09/kuuntele-tassa-elokuvassa-ei-ole-aania.html" target="_blank"><i>Pianotrio nro 1</i></a>. Projektin tarkoituksena oli tutkia, miten musiikki välittyy ilman ääntä kuvasta, joka seuraa soittajia. Se onnistui hyvin. Musiikki todella tuntuu, vaikka ääntä ei ole. Eräs kokenut tv-kuvaaja jopa kertoi tunnistavansa kuvasta säveltäjä <b>Dmitri Šostakovitšin</b> maneereja.<br />
<br />
Elokuvaa tehdessäni pohdin, että mukana voisi olla myös sellaisia kuvia, joissa soittamista ei näy, mutta musiikki tuntuu silti jatkuvan. Liikettä, värejä ja valoja, jotka jollain tavalla soivat samaa sävellystä. Näin mielessäni kuvia mm. tuulesta, merestä ja terävästä auringonvalosta. Sellaisia kuvia elokuvaan ei kuitenkaan tullut. Kokeillessani olen konservatiivisimmillani.<br />
<br />
Viime talvena, pari vuotta myöhemmin, ajatus palasi taas kummittelemaan mieleeni. Pyörittelin ideaa ystäväni <b>Leenan</b> kanssa ja päätin kokeilla kuvata uuden äänettömän musiikkielokuvan, jossa tällä kertaa ei olisi soittamista ollenkaan! Aloin kerätä ympäristöstäni ääniä – siis kuvia asioista, jotka pitävät tunnistettavaa ääntä, jopa soivat. Asettelin niitä kolmeen rinnakkaiseen kuvaruutuun. Näin saisin soimaan samanaikaisia ääniä. Huomasin pian myös, että kuvan sijoittaminen tähän ruudukkoon toisinaan vaikuttaa äänen korkeuteen ja sijaintiin kuvitteellisessa kuulokuvassa.<br />
<br />
Muutaman pienen sormiharjoituksen jälkeen aloin jo nähdä ääniä mielessäni ja lähdin etsimään niitä kameran kanssa maailmasta. Joitain ääniä rakentelin kameran eteen kotona. Kesän aikana yksittäiset sävelet järjestäytyivät kokonaiseksi kappaleeksi. Elokuvantekemisenä tämä oli uudenlainen kokemus. Olen jo vuosia etsinyt metodia, jossa elokuvaa voisi rakennella pala palalta itsekseen. Tämä oli juuri sitä.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6dUDi4Tt07IopFX5Enwo22iY0F9BZILTMVt9WCz-cHzuFYmtN32ddskmrtT3IlEukygbxFvZyvCp7WPrU5BGk2y1aNmkEG3vpRCYweoB3FCtlHExOArwmljWfE9sZcts5B0uc/s1600/varokaa-el%25C3%25A4m%25C3%25A4%25C3%25A4-02.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6dUDi4Tt07IopFX5Enwo22iY0F9BZILTMVt9WCz-cHzuFYmtN32ddskmrtT3IlEukygbxFvZyvCp7WPrU5BGk2y1aNmkEG3vpRCYweoB3FCtlHExOArwmljWfE9sZcts5B0uc/s400/varokaa-el%25C3%25A4m%25C3%25A4%25C3%25A4-02.png" width="400" /></a></div>
<br />
<br />
Tämä ensimmäinen biisini ei välttämättä aivan pärjää Šostakovitšille, mutta saattaa silti olla ainutlaatuinen! Ainakin se jonkin verran venyttelee musiikin ja elokuvan ääriviivoja uudella tavalla. Suosittelen katsomista mahdollisimman äänettömässä ja muutenkin häiriöttömässä tilassa, vastaanottavaisessa mielentilassa (kuten 4-vuotias tyttäreni <b>Etna</b>, joka oli elokuvan ensimmäinen katsoja) ja tietysti koko ruudun kuvakoossa.<br />
<i><br /></i>
<i>Varokaa elämää (äänetöntä musiikkia kolmelle kuvaruudulle #6)</i><br />
<b>Kesto:</b> 8 min 16 s<br />
<b>Sävel ja sanat:</b> Ismo Kiesiläinen<br />
<br />
<iframe allowfullscreen="" frameborder="0" height="281" src="https://www.youtube.com/embed/5PjQ7qblaCw?rel=0&showinfo=0" width="500"></iframe>
<br />
<br />
Tiedoston voi <a href="https://iat.1g.fi/video/varokaa+elamaa.mp4" target="_blank">ladata tästä</a>. (1080p H264, 888 Mt)<br />
<br />
Edellä mainitut "sormiharjoitukset" löytyvät <a href="https://www.youtube.com/playlist?list=PLS7BPaL7qDGJiBKXTEjYwlXSVhA5wVcGe" target="_blank">tästä soittolistasta</a>.Ismo Kiesiläinenhttp://www.blogger.com/profile/17309217982274994232noreply@blogger.com0