"Tosi hieno juttu, että koko maailma haluaa pelastaa muutaman maan alle jääneen miehen. Mutta mun täytyy sanoa, että en vaan ymmärrä, miksi joidenkin ihmisten hätä on noin suuren huomion arvoinen ja toisten ei? Miten se määräytyy, se tuntuu ihan mielivaltaiselta? Miksei meillä ole koko maailman yhteistä missiota vaikka lapsisotilaiden pelastamiseksi, mihin paavi ja nasa tarjoaisivat kaiken tukensa ja osaamisensa?"
Näin pohti eräs ystäväni Facebookissa. Samaa on kyselty monissa mielipidekirjoituksissa ja toimittajien retorisissa puheenvuoroissa. Miksi Chilen kaivosmiesten kohtalo on ollut niin suuri uutisaihe? Miksi paljon suuremmasta hädästä tehdään paljon pienempiä otsikoita?
Ilta-Sanomien tuore päätoimittaja Ulla Appelsin vastaa kysymykseen näin:
"Tämän uutisen voima on maanvyöryjä suurempi. Se kertoo yhteistyöstä: halusta taistella maan syvyyksissäkin yhdessä. Se kertoo selviytymisestä: toisten tukemisesta hädän hetkellä. -- Se kertoo rakkaudesta: äitien, isien, vaimojen ja lasten onnesta ja jälleennäkemisen riemusta. Se kertoo uhrautumisesta: työnjohtajan halusta päästää toverinsa ensin valoon. Se kertoo ilosta ja ihmisen hyvyydestä. Voiko tärkeämpää uutista olla?"
Monesti kritiikin kohteeksi joutunutta uutisointia perustellaan myös sillä, että aihe kiinnostaa yleisöä. Vaikka argumentti on huono, journalistisen etiikan vastainenkin*, on sen sisältämä väittämä varmasti tosi: yleisöä kiinnostaa.
Mutta ei yleisön kiinnostuksella ole välttämättä mitään tekemistä todellisen hädän, onnen, rakkauden, hyvyyden tai syvyyksien kanssa. Samalla tavalla vuonna 1997 yleisöä kiinnosti Jackin ja Rosen kohtalo. Samoista teemoista kertova James Cameronin Titanic oli aikanaan kaikkien aikojen tuottoisin elokuva. Se keräsi pelkästään elokuvateattereissa lähes kaksi miljardia dollaria.
Emme me yleisönä samastuneet oikeiden Titanicin uhrien kohtaloon: sydän syrjällään seurasimme keksittyjen henkilöhahmojen tarkasti laskelmoitua seikkailua jättimäisissä lavasteissa. Samalla tavalla käy, kun muutaman vuoden päästä katsomme elokuvaa kaivosonnettomuuden uhreista, jotka uhrautumisen ja rakkauden avulla selviävät valoon ja kohtaavat taas perheensä.
Ei ole sattumaa, että Ulla Appelsinin journalistiset teesit on jo valmiiksi muotoiltu samalla tavalla kuin elokuvien taglinet, markkinointisloganit:
"The Towering Inferno" Is Not Just The Story Of The World's Tallest Building In Flames, It's The Story Of People...
* Journalistin ohjeiden mukaan tiedonvälitystä koskevat ratkaisut tulee tehdä journalistisin perustein, eikä tätä päätösvaltaa saa luovuttaa ulkopuolisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti