21.6.18

Opettajien tehtävä on purkaa ruokateollisuuden tiedotusmonopoli


Suomalaisten ruoantuottajien Ruokatieto Yhdistyksen nettisovelluksessa lapset pääsevät yhdellä klikkauksella vierailemaan lammaspyöryköiden ja kananmunien kasvatustilalle. Eläimet juttelevat vieraille sympaattisesti ja kertovat elinympäristöstään. Sovellus on osa kouluille ja päiväkodeille tuotettua oppimateriaalia.
Totuus on toisenlainen.
Kun oikeat lapset haluavat tietää, missä oikea ruoka on kasvatettu, vastaan tulee nopeasti seinä. Helsingin Puistolan peruskoulun oppilaat ryhtyivät Nuorten Ääni -toimitus -harrastuksessaan selvittämään oman koulunsa lihamakaronilaatikon alkuperää. He halusivat päästä näkemään itse, missä ruoka kasvatetaan.
Kaupunki kertoi kaiken minkä tiesi, mutta lihantuottaja HKScan ilmoitti, ettei se voi paljastaa sikojen ja nautojen kasvatustiloja. Niille ei pääse vierailemaan. Sen sijaan HKScan olisi halunnut esitellä oppilaille kotieläintiloja.
Nuoret eivät antaneet periksi. Heillä oli journalistin tehtävä ottaa selvää ja kertoa yleisölle. Lopulta HKScan taipui valikoimaan kolmestakymmenestä tilasta muutaman, joihin oppilaat saivat ottaa yhteyttä. Valtaosasta kerrottiin vain paikkakunta.
(HKScan Finland on Ruokatieto Yhdistyksen jäsen ja sen johtaja Jyrki Karlsson on yhdistyksen hallituksen varapuheenjohja.)
On ilmeistä, että eläintuottajat pyrkivät pitämään itsellään monopolin teollisuuden julkisessa kuvassa. Siksi opettajille tarjotaan valmista oppimateriaalia, jonka tarkoitus on luoda oppilaille tarkoituksenmukaisia mielikuvia ruoantuotannosta. Oikean tiedon sijaan koulu ajautuu jakamaan oppilaille mainoksia.

Opettajien tehtävä on purkaa ruokateollisuuden tiedotusmonopoli. Opettajien pitäisi aktiivisesti pyrkiä viemään oppilaita vierailuille oikeille tuotantotiloille kotieläintilojen sijaan. Lihateollisuus ei vielä ole siihen valmis, mutta se muuttuu, kun opettajat ja oppilaat vain ovat aktiivisia. Sitä odotellessa voimme ainakin vertailla saatavilla olevaa kuvastoa. Se on hyvää mediakasvatusta.
Lähde: Ruokatieto Yhdistys

Lähde: Oikeutta eläimille


Lähde: Ruokatieto Yhdistys
Lähde: Joutsan Seutu


Lähde: Ruokatieto Yhdistys

Lähde: Oikeutta eläimille
Myös journalistien ja eläinaktivistien tarjoamaan kuvastoon on syytä suhtautua kriittisesti. Koulu on siihenkin juuri oikea paikka.

6.6.18

Mitä 17-vuotias sinä sanoisi nykyiselle itselleen?

Psykoterapeutti Maaret Kallion käynnistämä #olisinpatiennyt-kampanja saa aikuisen tuntemaan itsensä viisaaksi – ja siitä tulee aikuiselle hyvä mieli. Tässä kirjoituksessa elokuvaohjaaja Oskari Sipola, kriitikko Aleksis Salusjärvi ja toimittaja Ina Mikkola kohtaavat itsensä 17-vuotiaina. Mutta hei – kuka puhuu nyt?

(Kuningas Salomon kirjoittaa sananlaskuja. Gustave Dore)
#Olisinpatiennyt on eräänlainen aikamatkustusleikki, jossa aikuiset matkustavat nuoruuteensa ja kertovat itselleen elämänkokemukseen perustuvia viisauksia. No, kaikki scifinsä lukeneet tietävät, että tällainen on hurjan vaarallista. Itsensä kohtaaminen aikamatkalla voi aiheuttaa kaikenlaisia katastrofeja! Mutta se on lähinnä teoreettinen riski. Käytännön ongelma on vallankäytössä.

Kun keski-ikäinen antaa ohjeita 17-vuotiaalle itselleen, nuori on hiljaa, kun aikuinen puhuu. Nuori on hiljaa, koska hän on vain marionetti. Paikalla ei ole yhtään elävää nuorta. Kampanjan äiti Maaret Kallio toivoo, että me aikuiset "miettisimme, mitä minä olisin halunnut tietää tuolloin". Leikissä ei siis puhuta pelkästään aikuisten vaan myös 17-vuotiaiden äänellä. Leikki piilottaa ne ristiriidat, joita tulisi esiin, jos aikuinen menisi puhumaan oikeille 17-vuotiaille. Kun puhuu poissa olevan itsensä puolesta, kukaan ei voi väittää vastaan.

Kyse ei tietenkään oikeasti ole itselleen juttelusta vaan julkisesta tempauksesta, jossa nuoriin suhtaudutaan kannustavin ajatuksin tavanomaisen vihamielisyyden sijaan. Kampanjan varsinaisena tarkoituksena on Kallion mukaan, "että nuoret saisivat valtavan määrän viestejä aikuisilta. Että aikuiset menisivät nuoren rinnalle."

Jokainen yksittäinen viesti varmasti tarkoittaa hyvää, mutta yhdessä ne tuottavat ideologisesti ongelmallista puhetta, jossa totuus on aikuisten hallussa. Ajatusleikin perustana on nimittäin se, että aikuisen kertomat viisaudet ovat faktoja, jotka ihminen voi tietää, kun hän on tarpeeksi kokenut. Aikuiset kokoontuvat hashtagin alle yhteen juhlistamaan sitä, että nyt he tietävät. Siksi kampanja ei kysy eläkeläisiltä, mitä he sanoisivat 40-vuotiaalle itselleen. Sitä 40-vuotias ei halua kuulla.

Millaista nuoruus on aikuisen muistikuvissa? Annetaan aikuisten kertoa itse.

Twitter-keskustelun mukaan nuori on yksinäinen, masentunut ja kokee kovia. Hän yrittää miellyttää toisia, olla virheetön ja todistella jotain, eikä uskalla olla oma itsensä. Nuori on keskeneräinen ja kantaa häpeää. Hän kätkee kyyneleensä nauruun eikä osaa muodostaa tavoitteita ja haaveita. Nuori luulee tietävänsä kaiken, haahuilee päämäärättömästi ja polttaa siltoja.

Tässä leikissä aikuinen on tietysti tuon kaiken vastakohta. Aikuinen ei ole keskeneräinen. Hän tietää, ettei tarvitse miellyttää toisia tai olla virheetön. Aikuiset eivät yritä todistella mitään. He eivät luule tietävänsä, vaan tietävät – muun muassa sen, mitä 17-vuotias haluaa kuulla heidän sanovan.

Aikuiset pääsevät määrittelemään sekä nuoret että itsensä. Entä jos kysyisimmekin, mitä 17-vuotias sanoisi aikuiselle? Onko nuoren näkemys aikuisista yhtä ruusuinen kuin aikuisilla itsellään?

Toimittaja Ina Mikkola, 27, kohtaa 10 vuotta nuoremman itsensä. Mitä nuori Ina sanoo? Hän antaa elämänohjeita.
"Älä ikinä kadota tätä nuoruuden intoa, uteliaisuutta ja taistelutahtoa. Älä kyynisty. Muista kyseenalaistaa auktoriteetit ja hierarkiat, äläkä ylpisty koskaan!"
Ja on ihan tyytyväinenkin.
”Good job! Tosin olet hieman laiskistunut, mutta ehkä se tekee vaan hyvää.”

Oskari Sipola on 34-vuotias elokuvaohjaaja. Hän on tehnyt useita lyhyitä ja kaksi pitkääkin elokuvaa, jotka käsittelevät nuoria ja nuoria aikuisia. Tutustuimme suurin piirtein 17-vuotiaina elokuvaharrastajina. Mitä Oskari arvelisi tuon vuosituhannen vaihteen nuoren sanovan, jos hän tapaisi nykyisen itsensä?
"Varmaan sitä kiinnostaisi montako elokuvaa oon jo tehnyt, ja olis avoimesti pettynyt, kun sanon että kaks 😂. Luulen että se olis myös yllättynyt, että mulla on vielä hiukset päässä. Faija kaljuuntui 22-vuotiaana ja panikoin sitä about koko lukion. 
Luulen kans et me tultais hyvin toimeen, luonne on muuttunut aika vähän. Ehkä kärsivällisemmäksi ja luottavaisemmaksi. Mulla oli jo silloin niin selkeää, mitä haluan tehdä ja miten, ja suurimmilta osin asiat on menneet just niin, että veikkaan fiiliksen olevan positiivinen." 

Aleksis Salusjärvi on 37-vuotias menestynyt kriitikko. Viime vuonna hän oli Finlandia-esiraadin puheenjohtaja. Mutta ei siinä kaikki – hän myös kiersi ympäri Suomen ammattikouluissa opettamassa lukutaitoa. Hän jos kuka siis tietää, mitä 17-vuotiaat oikeasti ajattelevat.

He eivät ole tyytyväisiä.
"Olisin kritisoinut itseäni monista asioista, konformistisesta suhtautumisestani yhteiskunnallisiin ongelmiin, joita itse olen tuottamassa. Periaatteettomasta rakentavasta ajattelusta, joka todellisuudessa on vain mukavuudenhalua, koska en ole tarpeeksi rehellinen omien etuoikeuksien suhteen.
17-vuotias minä syyttäisi suoraan etuoikeutettua keski-ikäistä itseään siitä, että hän osallistuu julkiseen valheeseen kaikkien ihmisten yhdenvertaisuudesta, vaikka todellisuudessa maailma ei toteuta kaikkien ihmisten tasa-arvoisuutta.
Pakolaisia hukkuu välimereen samalla kun omista eduista taistellaan. En olisi hyväksynyt sitä, että en pidä aktiivista meteliä tällaisista epäkohdista.
Samalla pilkkaisin itseäni siitä, etten ole saanut suhdettani luterilaiseen kirkkoon selväksi kaikessa tässä ajassa, että olen edelleen ihan hoomoilasena jumalasuhteeni kanssa."
Mutta vieläkään tässä leikissä ei puhu yksikään oikea 17-vuotias. Aikuiset vain leikkivät nuoren äänellä.

Otetaan siis lopuksi mukaan yksi elävä nuori, Nita Koivisto, 17, joka pari viikkoa sitten A-studiossa sai keski-ikäisen henkilöstöpäällikön puhumaan itsensä pussiin. Nita, mitä sanoisit aikuiselle itsellesi, jos kohtaisit hänet nyt?

"Sanoisin varmaan isolle itselleni, että älä luule tietäväs kaikkea vaikka ootkin kokenut ja oppinut paljon asioita, vaan jaksa oppia koko ajan lisää."

Entä mitä sinä, aikuinen lukija, 17-vuotiaana sanoisit nykyiselle itsellesi? Entä mitä sanoisit 20 vuotta vanhemmalle itsellesi? Mitä hän sanoisi sinulle? Osallistu hashtagilla #onehkähyväettetnäeminuanyt.