Myös audiovisuaalinen kulttuuri on koulun vastuulla

Palaan vielä edellisen kirjoitukseni teemaan, koska haluan täydentää sitä vastauksella kiistanalaiseen kysymykseen: miksi tieto- ja viestintätekniikkaa ylipäätään pitää koulussa käyttää?

Luokanopettaja Kai-Ari Lundell kirjoittaa blogissaan, että koulu ei voi kilpailla "koukuttavan audiovisuaalisen soman" kanssa. Somalla hän viittaa Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma -tieteisromaanin hallusinogeenihuumeeseen, jolla kansalaisia hallittiin tuudittamalla heidät valheellisen onnellisuuteen. Lundellin mielestä koulun pitäisi olla paikka, jossa oppilas saa olla rauhassa tältä huumeelta – "naurettavilta mobiilipeleiltä, korvanappimusiikilta ja youtubetulvalta".

Tällaisille puheenvuoroille on selvästi tilaus ja ne saavat tyytyväistä vastakaikua. Tietotekniikka ei tosiaan ole ollut koululle helppo nakki. Se maksaa, se ei aina toimi, opettajilla ei ole taitoja tai kiinnostusta, oppilailla kiinnostusta on liikaa. Miksi sitä sitten pitäisi sitä käyttää? Miksi koulun pitäisi kilpailla audiovisuaalisen soman kanssa?

Koska opetussuunnitelma niin sanoo:
(jos peruskoulun opetussuunnitelma on tuttu, voit hypätä suoraan sitaattien yli)

"Perusopetuksen on annettava mahdollisuus monipuoliseen kasvuun, oppimiseen ja terveen itsetunnon kehittymiseen, jotta oppilas voi hankkia elämässä tarvitsemiaan tietoja ja taitoja, saada valmiudet jatko-opintoihin ja osallistuvana kansalaisena kehittää demokraattista yhteiskuntaa.-- Sen tehtävänä on myös kehittää kykyä arvioida asioita kriittisesti, luoda uutta kulttuuria sekä uudistaa ajattelu- ja toimintatapoja." (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004: 2.2 Opetuksen tehtävä)

"Oppimisympäristön varustuksen tulee tukea myös oppilaan kehittymistä nykyaikaisen tietoyhteiskunnan jäseneksi ja antaa tilaisuuksia tietokoneiden ja muun mediatekniikan sekä mahdollisuuksien mukaan tietoverkkojen käyttämiseen." (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004: 3.2 Oppimisympäristö)

"Oppilas oppii: -- tuottamaan ja välittämään viestejä ja käyttämään mediaa tarkoituksenmukaisesti, käyttämään viestinnän ja median välineitä tiedonhankinnassa, -välittämisessä sekä erilaisissa vuorovaikutustilanteissa." (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004: 7.1 Eheyttäminen ja aihekokonaisuudet)

"Ihminen ja teknologia -aihekokonaisuuden päämääränä on auttaa oppilasta ymmärtämään ihmisen suhdetta teknologiaan ja auttaa näkemään teknologian merkitys arkielämässämme. Perusopetuksen tulee tarjota perustietoa teknologiasta, sen kehittämisestä ja vaikutuksista, opastaa järkeviin valintoihin ja johdattaa pohtimaan teknologiaan liittyviä eettisiä, moraalisia ja tasa-arvokysymyksiä. Opetuksessa tulee kehittää välineiden, laitteiden ja koneiden toimintaperiaatteiden ymmärtämistä ja opettaa niiden käyttöä." (Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004: 7.1 Eheyttäminen ja aihekokonaisuudet)

Tieto- ja viestintätekniikan käyttö ei siis ole yksittäisen opettajan, koulun tai kunnan valinta, vaan valtakunnallisella tasolla tehty kaikkia koskeva velvoittava linjaus, joka on jo olemassa. Se ei voi olla kiinni omista uskomuksista, mieltymyksistä – tai edes osaamisesta, kuten luokanopettaja Rauno Haapaniemi Facebookin Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa -ryhmässä huomauttaa. TVT siis kuuluu kouluun riippumatta siitä ratkaiseeko vai aiheuttaako se ongelmia.

Valtakunnallisista linjauksista tietysti voi ja pitää keskustella. Sellaisena puheenvuorona voi Kai-Ari Lundellinkin avausta lukea. Opetussuunnitelmiahan ollaan nyt juuri uudistamassa. Pitäisikö tietotekniikan jatkossakin olla yksi oppimisen sisällöistä ja välineistä?

Pitäisi. Lundellin mainitsema audiovisuaalinen soma on tärkein syy. Jos kerran on niin kuin on, että kulttuuri oppilaiden ympärillä koostuu jopa ylenpalttisesta audiovisuaalisesta viestinnästä, eikö juuri sen kulttuurin aktiiviseksi osallistujaksi kasvattaminen ole koulun tärkein tehtävä?

Huxleyn kirjassa soma on vallanpitäjien väline kansalaisten orjuuttamiseen, ja tähän Lundellkin nähdäkseni viittaa. Koulun tehtävä on kasvattaa kansalaisia, jotka eivät vain vastaanota vaan myös luovat uutta kulttuuria. Siksi ruudun sulkeminen ei riitä.

Kirjalliseen kulttuuriin ei ole paluuta. Tulevaisuuden kulttuuri on tavalla tai toisella audiovisuaalinen ja sen tekevät ne, jotka nyt istuvat koulussa. Niillä valmiuksilla, joita he tänään oppivat. Jos lopputulos ei miellytä, palautetta voi lähettää osoitteeseen peruskouluvuonna2013@suomi.fi.

Kuva on Nuorten Ääni -toimituksen tekemän A-studio: Stream -lähetyksen harjoituksista. Koulua käsittelevän ohjelman voi katsoa Elävästä arkistosta.

(Kirjoitin samasta aiheesta Helsingin Sanomien Sunnuntaidebattiin vuonna 2006: Media on otettava kouluun työkaluksi.)