"Laki on hyvä. Se on kauhean selkeä. Ongelma on siinä, että isot tekijänoikeusjätit, mediatalot pyrkii haalimaan itselleen yksinoikeuksia, jotka vaikeuttaa esimerkiksi internetissä tapahtuvaa elokuvan kauppaa. Kun elokuville ei ole vielä syntynyt yhtä vahvaa maksullista nettilevitysjärjestelmää kuin vaikka musiikissa on, useampiakin, niin tätä kehitystä on estänyt se, että myös suomalaiset mediatalot haluavat omistaa yksinoikeudella elokuvasisältöjä, joka johtaa siihen, että tällaisten kauppapaikkojen kilpailua ei pääse syntymään. Yhteiskunnan pitäisi tekijänoikeusalaa ja nettikilpailua edistääkseen pikkuisen hillitä korporaatioiden ylivaltaa."
Näin kommentoi käsikirjoittaja, elokuvatuottaja
Aleksi Bardy A-studio: Stream -ohjelmalle. Samaa problematiikkaa käsittelee
Oatmeal-sarjakuva, jossa yritetään metsästää suosittua tv-sarjaa netistä.
Nykyiset elokuvien verkkokaupat muistuttavat valikoimiltaan lähinnä R-kioskien videohyllyjä. Tarjolla ovat suosituimmat hitit sekä jonkin verran halpaa roskaa, jonka levitysoikeudet tulevat kaiketi väkisin kaupan päälle. Esimerkiksi ruotsalaisesta
Voddlerista ei löydy yhtään
Ingmar Bergmanin elokuvaa.
Hieman lupaavammalta näyttää
Mubi, joka mainostaa itseään elokuvia rakastavien online-teatterina. Tarjolla on elokuvia eri puolilta maailmaa, erityisesti indie-tuotantoja ja klassikoita. Nopealla vilkaisulla katalogi todella näyttää kattavalta: suosituimpia-listan kärjessä ovat
8½, Unelmien sielunmessu, La Dolce Vita, Kenraali, Seikkailu, Hiroshima - rakastettuni, Elephant... Joista yksikään ei ole Voddlerin hyllyssä. Hinnatkin ovat vuokraamoihin nähden kilpailykykyisiä. Useimmat elokuvat maksavat alle kolme euroa, osa on halvempia, jopa ilmaisia.
Entä
Andrei Tarkovskin Peili? Se on oma suosikkielokuvani, jonka voisin hyvin laittaa esille vitriiniin elokuvan määritelmäksi, vähän niin kuin
metrin prototyypin, jota säilytetään Pariisin Mittojen ja painojen museossa. Tokihan se Mubista löytyy?
Kyllä, mutta...
NOT AVAILABLE TO WATCH IN YOUR AREA WHY?
Buy a plane ticket; The Mirror is now playing at MUBI in:
United States
WHY?
If we had it our way, you'd be watching this film right now instead of reading this message.
Unfortunately, the rights to show even a single movie online are often divided amongst distributors in different countries, which puts something of a damper on our plan to make great films available the world over. (Sometimes the convoluted situation of movie rights has its fun: see our blog for an example.) Rest assured, we are working hard to acquire the rights to show all our favorite films all around the world.
Keep checking back – good things can come to those who wait.
Totuus laajan katalogin taustalla valkenee nopeasti. Se, että elokuva on listalla, ei tarkoita, että sitä voisi katsoa. Mubi on nimittäin saanut elokuville esitysoikeudet vain tiettyihin maihin ja osalle ei niihinkään. Mubi kehottaa ostamaan lentolipun ja matkustamaan lähimpään esitysmaahan.
Peilin tapauksessa Yhdysvaltoihin.
Edestakainen lento New Yorkiin maksaisi noin 650€.
Pirate Bayn linkki on ilmainen. Moni valitsee mieluummin sen. Mosfilm tosin on julkaissut kaikki
Tarkovskin elokuvat ilmaiseksi Youtubessa. Itse olen ostanut
Peilin DVD:llä jo kolmasti. Yhden annoin lahjaksi, toisen lainaksi ja kolmas on hyllyssä. Mutta netissä raha ei jostain syystä kelpaa levittäjille.
Kaivan
Movielens-palvelusta luettelon
elokuvista, joille olen antanut viisi tähteä. Kuinka moni niistä olisi jäänyt näkemättä, jos käyttäisin vain Mubia? Aloitetaan tuoreesta Cannes-voittajasta,
Terrence Malickin The Tree of Lifesta.
Malickin elokuvaa ei voi katsoa Mubin kautta missään maassa. Sama pätee ohjaajan varhaisempiin leffoihin
Julmaan maahan ja
Onnellisten aikaan. Ei voi katsoa. Onneksi ne löytyvät jo jalostettuina luonnonvaroina DVD-hyllystäni. Entäs
Emir Kusturican Mustalaisten aika? Sitä on ollut vaikea löytää DVD:llä.
Otetaan jotain helpompaa.
Paul Thomas Anderssonin Magnolia sai kolme Oscar-ehdokkuutta. Se on siis melkein valtavirtaa. Voisinko vuokrata sen?
En. Mutta voin katsoa sen, jos matkustan läppärini kanssa Belgiaan tai Luxemburgiin. DVD:n tilaaminen Benelux-maista kuulostaisi järkevämmältä.
Entäs sitten
Kolme väriä: Punainen? Irlanti, Mansaari, Italia tai Iso-Britannia.
Veronikan kaksoiselämä? Samat paitsi ei Italia.
Kymmenen käskyä? Ei missään.
Puhu hänelle,
Korppi sylissä,
Toisen kerroksen lauluja: Ei katsottavissa.
Entäs se Bergman? Oscar-voittaja Fanny ja Alexander ei ole katsottavissa. Persona ja Hiljaisuus löytyisivät Italian internetistä. Kohtauksia eräästä avioliitosta ei mistään.
Neuvostoliittolaista Tarkovskia (Peili, Uhri) saa katsoa vain Yhdysvalloissa. Paitsi Nostalghiaa, joka löytyy Australian, Itävallan, Saksan, Sveitsin ja Uuden-Seelannin tietoverkoista.
Lars von Trierin levittäjät ovat vapaamielisempiä. Dancer in the Darkia saa katsoa 26 maassa, mm. Yhdysvalloissa, Australiassa, Itävallassa, Brasiliassa, Kanadassa, Kolumbiassa, Tanskassa, Perussa, Filippiineillä ja Turkissa. Breaking the Wavesin yleisö on vielä kansainvälisempi, mukaan mahtuu muiden muassa levoton Itä-Timor. Molemmilta listoilta löytyy myös Suomi, mutta jostain syystä elokuva ei kuitenkaan ole katsottavissa.
Melko liberaaleja ollaan myös Hongkongissa. Wong Kar-wain In the Mood for Love on tarjolla 16 maassa, tosin lähinnä Euroopan ja Aasian rajavuoristoissa. Mubi kehottaa lentämään esimerkiksi Armeniaan, Azerbaidzaniin, Georgiaan, Kazakstaniin tai Kirgisiaan.
Vuoden 2009 Cannes-voittaja Valkoinen nauha käsittelee fasismin syntyä pienessä pohjoissaksalaisessa kylässä. Saksassa elokuvaa kuitenkaan ei saa katsoa. Pitää mennä Norjaan, kuten saksalaiset vuonna 1940 tekivät.
24 elokuvan joukosta löysin lopulta kaksi, jotka voin vuokrata katsottavaksi: Fellinin La Dolce Vita ja Atom Egoyanin Suloinen ikuisuus. Kumpikin maksaa 2,99 euroa.
(Cannesissa vuonna 1997 palkittu Suloinen ikuisuus muuten tuli Suomen ensi-iltaan vasta viisi vuotta myöhemmin, 2002. DVD julkaistiin pari vuotta sitten, esihistoriallisella 4:3 pan & scan -rajauksella.)
Vaikka Mubin petollinen katalogi ärsyttääkin, se on asiallista vinoilua elokuvalevittäjille. Ylläpito kehottaa elokuvien ystäviä ylittämään rajat astumalla lentokoneeseen, mutta on siinä tuskin tosissaan. Ennemminkin Mubi muistuttaa yleisöä siitä, että maailma on täynnä hienoja elokuvia, joita ei haluta näyttää, ja huonoja, joita halutaan.
Keep checking back – good things can come to those who wait.
Kärsimättömämpi lukee rivien välistä
Wim Wendersin Pina-elokuvasta (ei voi katsoa Mubissa) tutun lauseen, tosin hieman vääristyneessä muodossa:
Kopioikaa, kopioikaa, muuten olette hukassa!