Kirjoitin tämän tekstin vuonna 2010 työpaikkani (Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen) Aloituspäivä-seminaariin. Nyt uuden nuorisobarometrin herättämissä keskusteluissa se alkoi taas tuntua ajankohtaiselta. Tässä se nyt siis sellaisenaan. Sittemmin Hesan Nuorten Äänen on korvannut uusi Ruuti-toiminta.
---
Vuonna
2000 käynnistetyn Hesan
Nuorten Ääni -kampanjan
visiona oli, että ”lapset
ja nuoret kokevat Helsingin kaupunkina, jossa heitä kuullaan ja
jossa he voivat vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin.”
Vuonna 2008 toiminta vakiintui ja visio tiivistyi muotoon: ”Helsinki
on kaupunki, jossa lapsia ja nuoria kuullaan.”
Vaikka
nykyinen visio onkin alkuperäistä vaatimattomampi, on siinä
edelleen sama painotus: kyse ei ole nuorten aktivoimisesta vaan
nuorten toimintaympäristön muuttamisesta osallisuutta tukevaksi.
Millainen on nuorisotyöntekijän rooli tässä tehtävässä? Vai
onko tehtävä mahdoton?
Keväällä
2007 kulttuuriasiainkeskus järjesti ”Osallistuva
nuori – riski vai mahdollisuus?”
-paneelikeskustelun, jossa nuoret saivat esittää päättäjille
kysymyksiä kulttuuriin liittyvistä asioista. Nuorten esittämiin
kriittisiin huomioihin suhtauduttiin ymmärtäväisesti. Voisi siis
sanoa, että nuoria kuultiin. Apulaiskaupunginjohtaja Pekka
Sauri ihmettelikin,
mikseivät nuoret ole useammin suoraan yhteydessä päättäjiin ja
virkamiehiin.
Yksi
kaupungin osallisuushankkeista on Nuorten Ääni -toimitus, jonka
toiminnasta löytyy muutamia vastauksia Saurin esittämään
kysymykseen.
- Virkamiehet käyttävät nuorten ääntä omien tarkoitusperiensä mukaan
Viime
kesänä Nuorten Ääni -toimitus teki tiedotteen, jossa
ennakkomainostettiin A-studiossa lähetettävää juttua, jonka
aiheena oli alaikäisten harjoittama seksin myynti. Nuorten tekemässä
tiedotteessa ei mainittu nuorisoasiainkeskusta, mutta itse jutussa
väitettiin, ettei nuorille ole tarjolla riittävää apua.
Nuorisoasiainkeskus kirjoitti tiedotteen uudestaan. Tekstiin
lisättiin nuorisoasiainkeskuksen virkamiesten omia näkemyksiä
aiheesta ja jutun lähetysaika jätettiin tai unohdettiin
tiedotteesta kokonaan pois.
- Virkamiehiä ei kiinnosta nuorten ajatukset
Syksyllä
2007 lukioiden nahkiaiset saivat negatiivista julkisuutta.
Opetusvirastossa kaksi virkamiestä teki välittömästi päätöksen
nahkiaisten kieltämisestä lukiolaisia kuulematta. Kallion lukion
oppilaskunta teki ehdotuksen, miten nahkiaisia pitäisi kehittää
positiivisemmaksi tapahtumaksi. Päätöksen tehneillä virkamiehillä
ei ollut aikaa ottaa nuoria vastaan ja keskustella ehdotuksesta.
Syksyllä
2008 Helsingin kaupunki päätti lopettaa lukiolaisten viikon
mittaiset syyslomat. Asiassa ei kuultu opiskelijoita. Nuorten Ääni
-toimituksen tekemän kyselyn mukaan jopa 90% lukiolaisista piti
päätöstä vääränä. Asia valmistelijat opetusvirastossa eivät
suostunut kommentoimaan kyselyn tuloksia, koska päätös tehtiin
opetuslautakunnassa. Opetuslautakunnan puheenjohtaja puolestaan
valitti, etteivät opiskelijat olleet yhteydessä opetuslautakunnan
jäseniin ennen päätöksentekoa. Kommentointivastuu siirrettiin
opetustoimenjohtaja Rauno Jarnilalle, jota ei tavoitettu
haastatteluun.
- Virkamiehet eivät halua nuorten osallistuvan
Keväällä
2007 Nuorten Ääni -toimitus oli järjestämässä
paneelikeskustelua, jossa oli tarkoituksena haastatella sivistys- ja
henkilötoimen apulaiskaupunginjohtajan virkaan hakevia ehdokkaita.
Viime hetkellä kaupunginjohtajalta tuli käsky, että hankkeen
työntekijät eivät saa auttaa nuoria paneelin järjestämisessä,
koska asia liittyy kaupungin politiikkaan.
- Virkamiehet eivät ota nuoria vakavasti
Keväällä
2008 Nuorten Ääni -toimitus halusi haastatella tuoretta
apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haataista siitä, miten nuori pärjää
virkamiesten Helsingissä. Haastatteluajan sopiminen vaati nuorilta
kymmeniä puhelinsoittoja. Lopulta haastattelu peruuntui
sairastumisen takia. Uutta aikaa ei kalenterista löytynyt. Kun
työntekijä puuttui asiaan, aika järjestyi heti.
- Virkamiehet eivät kunnioita nuoria
Syksyllä
2007 katukuvaa käsittelevään keskusteluohjelmaan haluttiin
haastattelu sähkökaappeja hallinnoivalta Helsingin Energialta.
Kolmeen ensimmäiseen soittoon vastattiin tylysti: Meillä ei ole
aikaa nuorten kysymyksille. Teemme täällä oikeita töitä. Älä
enää soita tänne. Vasta neljäs soitto ohjattiin eteenpäin.
Samaan
aikaan yhdeksäsluokkalainen tyttö teki artikkelia Lasten ja nuorten
kunta -kirjaan. Artikkelia varten oli sovittu haastattelu erään
viraston johtajan kanssa. Kun tyttö soitti johtajan sihteerille
sopiakseen haastatteluajan, hänelle vastattiin, ettei heillä ole
aikaa ”typerien pikkutyttöjen typeriin kysymyksiin”.
- Virkamiehet piiloutuvat nuorilta
Syksyllä
2008 nuoret halusivat selvittää, miksi Espoon nuorisovaltuuston
tekemän koulupsykologialoitteen käsitteleminen kesti 2 vuotta.
Koulupsykologien päällikkö kieltäytyi vastaamasta kysymyksiin.
Kun nuoret menivät tapaamaan päällikköä Espooseen, tämä veti
oven nuorten nenän edestä kiinni eikä tullut ulos huoneestaan.
Onko
tavallisilla nuorisotaloilla samanlaisia kokemuksia? Todennäköisesti
ei. Miksi – siitä minulla on hypoteesi.
Edellä
mainitut törmäykset ovat tietysti yksittäisiä esimerkkejä siitä,
että kaikki kaupungin virkamiehet eivät ole sisäistäneet
virastonsa perustehtävää. Mutta – ennen kaikkea ne ovat merkkejä
siitä, että nuoret ovat päässeet osallisiksi
asioihin, joilla on oikeasti merkitystä. Törmääväthän
samankaltaisiin esteisiin myös aikuiset – jopa virkamiehet ja
poliitikot itse – aina, kun käsillä on oikea poliittinen kysymys.
Visio
kaupungista, jossa lapsia ja nuoria kuullaan heitä koskevissa
asioissa, johtaa käytännössä siis kaksoisstandardin luomiseen:
nuorille vaikuttaminen on helpompaa kuin aikuisille. Tavoite on
perusteltu, mutta vaarana on, että sen toteutuminen perustuu vain
illuusioon. Jos nuoren ääni kuuluu esteettä, on syytä pysähtyä
pohtimaan, kuunteleeko kukaan.
Kun
pyrimme suojelemaan nuoria törmäyksiltä virkamiesten kanssa,
ohjaamme heitä samalla vaikuttamaan asioihin, jotka koskevat vain
nuoria. Sellaisia asioita on kuitenkin melko vähän, eivätkä ne
välttämättä ole nuorille tärkeitä. Silti osallisuustoimintamme
keskittyy usein juuri niihin. Onko kyse myös omasta
mukavuudenhalustamme?
Kokemukseni
mukaan epäonnistuneetkin yritykset vaikuttaa tärkeisiin asioihin
voivat antaa nuorelle merkittävämmän kokemuksen osallisuudesta
kuin vaarattomat harjoitukset hiekkalaatikon sisällä.
Nuorisotyöntekijän tehtävä onkin opastaa nuori ulos laatikosta,
kohti virkamiehiä, ja olla nuorten tukena väistämättömissä
törmäyksissä.