Opettajien tehtävä on purkaa ruokateollisuuden tiedotusmonopoli

Suomalaisten ruoantuottajien Ruokatieto Yhdistyksen nettisovelluksessa lapset pääsevät yhdellä klikkauksella vierailemaan lammaspyöryköiden ja kananmunien kasvatustilalle. Eläimet juttelevat vieraille sympaattisesti ja kertovat elinympäristöstään. Sovellus on osa kouluille ja päiväkodeille tuotettua oppimateriaalia.

Totuus on toisenlainen.

Kun oikeat lapset haluavat tietää, missä oikea ruoka on kasvatettu, vastaan tulee nopeasti seinä. Helsingin Puistolan peruskoulun oppilaat ryhtyivät Nuorten Ääni -toimitus -harrastuksessaan selvittämään oman koulunsa lihamakaronilaatikon alkuperää. He halusivat päästä näkemään itse, missä ruoka kasvatetaan.

Kaupunki kertoi kaiken minkä tiesi, mutta lihantuottaja HKScan ilmoitti, ettei se voi paljastaa sikojen ja nautojen kasvatustiloja. Niille ei pääse vierailemaan. Sen sijaan HKScan olisi halunnut esitellä oppilaille kotieläintiloja.

Nuoret eivät antaneet periksi. Heillä oli journalistin tehtävä ottaa selvää ja kertoa yleisölle. Lopulta HKScan taipui valikoimaan kolmestakymmenestä tilasta muutaman, joihin oppilaat saivat ottaa yhteyttä. Valtaosasta kerrottiin vain paikkakunta.

(HKScan Finland on Ruokatieto Yhdistyksen jäsen ja sen johtaja Jyrki Karlsson on yhdistyksen hallituksen varapuheenjohja.)

On ilmeistä, että eläintuottajat pyrkivät pitämään itsellään monopolin teollisuuden julkisessa kuvassa. Siksi opettajille tarjotaan valmista oppimateriaalia, jonka tarkoitus on luoda oppilaille tarkoituksenmukaisia mielikuvia ruoantuotannosta. Oikean tiedon sijaan koulu ajautuu jakamaan oppilaille mainoksia.

Opettajien tehtävä on purkaa ruokateollisuuden tiedotusmonopoli. Opettajien pitäisi aktiivisesti pyrkiä viemään oppilaita vierailuille oikeille tuotantotiloille kotieläintilojen sijaan. Lihateollisuus ei vielä ole siihen valmis, mutta se muuttuu, kun opettajat ja oppilaat vain ovat aktiivisia. Sitä odotellessa voimme ainakin vertailla saatavilla olevaa kuvastoa. Se on hyvää mediakasvatusta.

Lähde: Ruokatieto Yhdistys

Lähde: Oikeutta eläimille

Lähde: Ruokatieto Yhdistys

Lähde: Joutsan Seutu

Lähde: Ruokatieto Yhdistys

Lähde: Oikeutta eläimille

Myös journalistien ja eläinaktivistien tarjoamaan kuvastoon on syytä suhtautua kriittisesti. Koulu on siihenkin juuri oikea paikka.

Epävakaa tieto ja uutisfiktio – päivityksiä totuuden jälkeisen ajan medialukutaitoon

Jos olemme siirtyneet "totuuden jälkeiseen aikaan", mitä teemme faktan ja fiktion erottelulla – tuolla medialukutaidon ehkä perinteikkäimmällä lajilla? Onko sitä enää? Onko se taito, joka auttaa selviämään nykyisessä mediatodellisuudessa?

Totuuden jälkeistä yhteiskuntaa pohditaan muun muassa näissä kahdessa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa:

Elämme totuuden jälkeistä aikaa – tieto on kaikkien saatavilla, mutta sen vieroksumisesta on tullut hyve (HS 9.8.2016)

Onko maailma siirtymässä totuuden jälkeiseen aikaan? (HS 28.8.2016)

Ehdotan medialukutaitoon päivityksiä, jotka auttavat selviämään faktan ja fiktion hämärtymisestä. Aloitan nostamalla pöydälle Schrödingerin kissan.

Epävakaa tieto

Jo julkisen internetin alkuvuosina alettiin puhua tietotulvasta ja infoähkystä. Informaatiota on käsiteltävänä niin paljon, että ihminen kokee sen äärellä ahdistusta. Samaan aikaan yhä suurempi osa tiedosta on luonteeltaan sellaista, ettei sen alkuperästä ole näkyviä merkkejä. Staattinen wikipedia ei ole mitään verrattuna sosiaalisen median jatkuvasti virtaavaan informaatioon. Vaikka opimme koulussa faktan ja fiktion käsitteet ja auttavat taidot lähdekritiikkiin, ei niistä ole apua, kun tieto ei pysy paikallaan ja sitä on liikaa.

Vaikka haluaisin ja jopa osaisin tarkistaa kaikki faktat, minulla ei olisi siihen aikaa. Millaisia taitoja kansalaiset tällaisessa todellisuudessa sitten tarvitsevat?

Ehdotan, että faktan ja fiktion erottelun rinnalle, osin tilallekin, meidän on opittava uusi tiedonkäsittelyn strategia: taito käyttää ja käsitellä tietoa, joka on samanaikaisesti totta ja epätotta – toistaiseksi, kunnes se mahdollisesti osoitetaan toiseksi. Paradoksi on tuttu fyysikko Erwin Schrödingerin kuuluisasta ajatuskokeesta.

Jos edellyttäisimme kaikelta jollain tavalla käyttämältämme tiedolta varmistettavuutta, koko internet pysähtyisi. Meidän on siis hyväksyttävä, että emme tiedä, mikä on totta. Toisaalta, juuri tästä syystä, emme voi käyttää tietoa enää samalla huolettomuudella kuin ennen. Emme voi olla kokonaan käyttämättä epävarmaa tietoa, mutta meidän on käytettävä sitä eri tavalla. On jaettava linkkejä ja viitattava tapahtumiin kuin ne olisivat yhtä aikaa faktaa ja fiktiota. Kuvitelkaa sosiaalisen median keskustelu, jossa jokainen huomioisi tämän!

Totuuden jälkeisessä ajassa tarvittava uusi taito ei siis ehkä olekaan entistä tarkempi faktan ja fiktion erottaminen, vaan epävakaan tiedon järkevä käyttäminen. Se ei ole niinkään lähdekritiikin taito, vaan ennemmin kyky katsoa eteenpäin, arvioida käytössä olevan tiedon merkityksiä ja vaikutuksia sekä faktana että fiktiona.

Uutisfiktio

On edelleen tietolähteitä, joita ei ole mielekästä kategorisesti epäillä. Itse luotan uutismedioihin, jotka ovat sitoutuneet journalistin ohjeisiin. Niilläkin on vaihtelevat agendansa ja nekin tekevät virheitä, mutta suomalaisen journalismin itsesäätely on uskottavaa. Luotan siihen vastaavalla tavalla kuin tieteelliseen metodiin.

Paljon on puhuttu valeuutisista. Esimerkiksi MV-lehden kaltaiset sivustot, jotka eivät ole sitoutuneet journalistiseen etiikkaan, tuottavat uutisten muodossa ilmiselviä valheita propagandatarkoituksessa. Näitä sivustoja arvioidaan usein käyttämällä työkaluna juuri faktan ja fiktion erottelua. Tarkastelukulma on ymmärrettävä – esittäytyväthän nämä julkaisut lukijalle aitoina uutisjulkaisuina – mutta minusta hedelmätön. Samalla tavalla kuin on hedelmätöntä yrittää sijoittaa tosi-tv-ohjelmia fiktion ja dokumentaarin väliselle akselille. Tosi-tv:hän ei ole kumpaakaan, vaan oma genrensä, johon tosi–valhe-diskurssi ei sovi.

MV-lehden arviointi tosia tai epätosia esittävänä uutisjulkaisuna antaa sille ansaitsemattoman aseman journalismin kentällä. Sosiaalisessa mediassa MV-lehden uutisia verrataan "valtamedian" uutisiin ikään kuin ne olisivat samaa lajia. Eivät ole. Mediakasvatuksen näkökulmasta olisikin hedelmällisempää oppia tunnistamaan tämä genre ja erottamaan se uutisesta.

Mikä sitten on tämä MV-lehden lajityyppi, joka ei ole journalismia? Propagandaa se varmasti on, mutta se on ennemmin juttujen käyttötarkoitus kuin genre. Propagandaahan tehdään muissakin muodoissa. Valeuutisten todellisuussuhteessa on jotain samaa kuin satiirissa, kuten The Onionin tai Lehti-lehden keksityissä uutisissa. Muoto on lainattu uutiselta, mutta juttu vain viittaa todellisuuteen – osoittaakseen sillä jonnekin muualle. Siksi uutissatiirejakaan ei ole mielekästä erotella tosiin ja valheisiin.

Ehdotan genren yleiseksi nimeksi valeuutisen sijaan uutisfiktiota. Se on journalismin muotoa imitoiva mediatekstin lajityyppi, jonka käyttötarkoituksia ovat esimerkiksi satiiri, propaganda ja mainonta.

Näistä viimeinen tapaus, advertoriaali, erotetaan journalistin ohjeita noudattavissa julkaisuissa toimituksellisesta sisällöstä yleensä maininnalla "mainos". Uutisfiktion muotoista satiiria esiintyy lähinnä omissa julkaisuissaan ja ohjelmissaan – joiden tunnistaminen satiiriksi edellyttää yleisöltä toisinaan valppautta. Olen itsekin joskus ehtinyt lukea uutisjuttua useamman kappaleen ennen kuin olen hoksannut olevani satiirisivustolla. Sama vaara näyttää aktualisoituvan uudenlaisen uutispropagandan äärellä, kun lajityyppiä ei tunnisteta.

Siksi MV-lehteä ei pidä käsitellä journalismina sen enempää kuin The Onionia tai tiettyjä lifestyle-lehtiäkään. Ne eivät ole journalismia – vaan uutisfiktiota.

Ja "Parhaan palkinnon" palkinnon saa...

Kuinka usein meiltä kysytäänkään: "Etkö todella ole nähnyt SITÄ elokuvaa?"

Jokaisella on mielessään jonkinlainen tärkeiden elokuvien kaanon. Elokuvalehdet ja -kriitikot tekevät omia listojaan, IMDB:ssä on käyttäjien äänestämä TOP-250. Yksi kaanoneista muodostuu palkinnoista. Etenkin Oscarit ja Cannesin Kultaiset palmut uutisoidaan näkyvästi ja niitä käytetään elokuvien markkinoinnissa: "Tämä sinun todellakin pitää nähdä!"

Parhaan elokuvan Oscarilla, parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarilla ja Cannesin Kultaisella palmulla palkitaan kuitenkin aivan erilaisia elokuvia. Voittajat valitaan eri elokuvajoukosta, eri tavalla ja erilaisessa kulttuurissa. 

Tein kokeen: Listasin kaikki palkitut leffat ja laskin näkemäni yhteen. Kenen arvostamia elokuvia minä olen nähnyt eniten? Cannes voitti niukasti. Kun vertasin tulostani kavereiden laskelmiin, olin – kuten arvelinkin – marginaalissa. Muiden listoilta löytyi eniten Oscar-palkittuja.

Siitä, miten asiat ovat, ei voi kuitenkaan päätellä, mitä elokuvia pitäisi katsoa. Kun joku seuraavan kerran ihmettelee, miksi et ole nähnyt hänen mielestään maailman parasta elokuvaa, voit vastata Dancer in the Darkin Selman sanoilla:

I've seen it all, I've seen the dark
I've seen the brightness in one little spark.
I've seen what I chose and I've seen what I need,
And that is enough, to want more would be greed.

Elokuvat ovat niin kuin ihmiset; hienoja on joka tapauksessa enemmän kuin mihin kukaan ehtii tutustua. Jokainen valitsee ne, jotka haluaa osaksi itseään. Katsottujen elokuvien määrällä ei kannata elvistellä, mutta oman palkintojakauman tarkastelu voi olla valaisevaa.

Tässä omat tulokseni. Voit kopioida listan itsellesi ja haastaa elokuvaystäväsikin mukaan! (Lista löytyy myös Facebookista.)

---

Oscar: Paras elokuva, yhteensä: 19 kpl

Oscar: Paras vieraskielinen elokuva, yhteensä: 17 kpl

Cannes: Kultainen palmu, yhteensä: 22 kpl

Oscar: Paras elokuva (tai muu pääpalkinto), yhteensä 85 elokuvaa

[] 2012 Argo

[x] 2011 The Artist

[] 2010 Kuninkaan puhe (The King's Speech)

[] 2009 The Hurt Locker

[] 2008 Slummien miljonääri (Slumdog Millionaire)

[x] 2007 Menetetty maa (No Country for Old Men)

[] 2006 The Departed

[] 2005 Crash

[x] 2004 Million Dollar Baby

[] 2003 Taru sormusten herrasta: Kuninkaan paluu (The Lord of the Rings: The Return of the King)

[] 2002 Chicago

[] 2001 Kaunis mieli (A Beautiful Mind)

[] 2000 Gladiator

[x] 1999 American Beauty

[x] 1998 Rakastunut Shakespeare (Shakespeare in Love)

[x] 1997 Titanic

[] 1996 Englantilainen potilas (The English Patient)

[x] 1995 Braveheart – taipumaton

[] 1994 Forrest Gump

[x] 1993 Schindlerin lista (Schindler's List)

[] 1992 Armoton (Unforgiven)

[x] 1991 Uhrilampaat (The Silence of the Lambs)

[x] 1990 Tanssii susien kanssa (Dances with Wolves)

[] 1989 Palveluksessanne, Miss Daisy (Driving Miss Daisy)

[x] 1988 Sademies (Rain Man)

[x] 1987 Viimeinen keisari (The Last Emperor)

[] 1986 Platoon – nuoret sotilaat

[] 1985 Minun Afrikkani (Out of Africa)

[] 1984 Amadeus

[] 1983 Hellyyden ehdoilla (Terms of Endearment)

[x] 1982 Gandhi

[] 1981 Tulivaunut (Chariots of Fire)

[] 1980 Tavallisia ihmisiä (Ordinary People)

[x] 1979 Kramer vastaan Kramer (Kramer vs. Kramer)

[] 1978 Kauriinmetsästäjä (The Deer Hunter)

[x] 1977 Annie Hall

[x] 1976 Rocky

[] 1975 Yksi lensi yli käenpesän (One Flew Over the Cuckoo's Nest)

[] 1974 Kummisetä osa II (The Godfather Part II)

[] 1973 Puhallus (The Sting)

[x] 1972 Kummisetä (The Godfather)

[] 1971 Kovaotteiset miehet (The French Connection)

[] 1970 Panssarikenraali Patton (Patton)

[] 1969 Keskiyön cowboy (Midnight Cowboy)

[] 1968 Oliver!

[] 1967 Yön kuumuudessa (In the Heat of the Night)

[] 1966 Kunnian mies (A Man for All Seasons)

[x] 1965 The Sound of Music

[] 1964 My Fair Lady

[] 1963 Tom Jones

[] 1962 Arabian Lawrence (Lawrence of Arabia)

[] 1961 West Side Story

[] 1960 Poikamiesboksi (The Apartment)

[] 1959 Ben-Hur

[] 1958 Gigi

[x] 1957 Kwai-joen silta (The Bridge on the River Kwai)

[] 1956 Maailman ympäri 80 päivässä (Around the World in 80 Days)

[] 1955 Marty

[] 1954 Alaston satama (On the Waterfront)

[] 1953 Täältä ikuisuuteen (From Here to Eternity)

[] 1952 Suuri maailmansirkus (The Greatest Show on Earth)

[] 1951 Pariisin lumoissa (An American in Paris)

[] 1950 Kaikki Eevasta (All About Eve)

[] 1949 Kaikki kuninkaan miehet (All the King's Men)

[] 1948 Hamlet

[] 1947 Hiljainen sopimus (Gentleman's Agreement)

[] 1946 Parhaat vuodet (The Best Years of Our Lives)

[] 1945 Tuhlattuja päiviä (The Lost Weekend)

[] 1944 Kulje tietäni (Going My Way)

[] 1943 Casablanca

[] 1942 Rouva Miniver (Mrs. Miniver)

[] 1941 Vihreä oli laaksoni (How Green Was My Valley)

[] 1940 Rebekka (Rebecca)

[] 1939 Tuulen viemää (Gone with the Wind)

[] 1938 Komedia meistä ihmisistä (You Can't Take It With You)

[] 1937 Emile Zolan elämä (The Life of Emile Zola)

[] 1936 Ziegfeld, naisten kuningas (The Great Ziegfeld)

[] 1935 Kapina laivalla (Mutiny on the Bounty)

[] 1934 Tapahtui eräänä yönä (It Happened One Night)

[] 1933 Cavalcade

[] 1932 Grand Hotel

[] 1931 Cimarron

[] 1930 Länsirintamalta ei mitään uutta (All Quiet on the Western Front)

[] 1929 Broadwayn sävel (The Broadway Melody)

[] 1928 Siivet (Wings)

Oscar: Paras vieraskielinen elokuva, yhteensä 65 elokuvaa

[] 2012 Rakkaus (Amour)

[x] 2011 Nader ja Simin: Ero (Jodái-e Náder az Simin)

[] 2010 Kosto (Hævnen) 

[] 2009 Katseeseen kätketty (El secreto de sus ojos)

[] 2008 Lähtöjä (Okuribito)

[] 2007 Väärentäjä (Die Fälscher)

[] 2006 Muiden elämä (Das Leben der Anderen)

[] 2005 Tsotsi

[] 2004 Meri sisälläni (Mar Adentro)

[x] 2003 Barbaarien invaasiot (Les Invasions barbares)

[x] 2002 Jossain Afrikassa (Nirgendwo in Afrika)

[x] 2001 Ei kenenkään maa (Nicija zemlja, No Man's Land)

[x] 2000 Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (Wo hu cang long)

[x] 1999 Kaikki äidistäni (Todo sobre mi madre)

[] 1998 Kaunis elämä (La vita è bella)

[] 1997 Character – miehen kuva (Karakter)

[x] 1996 Kolja

[] 1995 Antonian maailma (Antonia)

[] 1994 Auringon polttama (Utomlyonnye solntsem)

[] 1993 Belle Epoque – muutosten aika (Belle époque)

[] 1992 Indokiina (Indochine)

[] 1991 Mediterraneo

[] 1990 Unelma onnesta (Reise der Hoffnung)

[] 1989 Nuovo cinema Paradiso

[] 1988 Pelle Valloittaja (Pelle erobreren)

[x] 1987 Ranskalainen illallinen (Babettes Gæstebud)

[] 1986 Muistojen vanki (De Aanslag)

[] 1985 La Historia oficial (engl. The Official Story)

[] 1984 Vaaralliset siirrot (La Diagonale du fou)

[x] 1983 Fanny ja Alexander (Fanny och Alexander)

[] 1982 Volver a empezar (engl. Starting Over)

[] 1981 Mefisto (Mephisto)

[] 1980 Moskova ei usko kyyneliin (Moskva slezam ne verit)

[] 1979 Peltirumpu (Die Blechtrommel)

[] 1978 Préparez vos mouchoirs (engl. Get Your Handkerchiefs Ready)

[] 1977 Madame Rosa (La Vie devant soi)

[] 1976 Mustaa ja valkoista väreissä (Noirs et blancs en couleur)

[x] 1975 Dersu Uzala

[x] 1974 Amarcord

[x] 1973 Amerikkalainen yö (La Nuit américaine)

[] 1972 Porvariston hillitty charmi (Le Charme discret de la bourgeoisie)

[] 1971 Finzi Continin puutarha (Il Giardino dei Finzi-Contini)

[] 1970 Epäilyksen ulkopuolella (Indagine su un cittadino al di sopra di ogni sospetto)

[] 1969 Z – hän elää (Z)

[] 1968 Sota ja rauha (Voyna i mir)

[x] 1967 Tarkoin vartioidut junat (Ostre sledované vlaky)

[] 1966 Mies ja nainen (Un homme et une femme)

[] 1965 Liike pääkadulla (Obchod na korze)

[] 1964 Eilen, tänään, huomenna (Ieri, oggi, domani)

[x] 1963 8½ (Otto e mezzo)

[] 1962 Kohtalokas sunnuntai (Les dimanches de ville d'Avray)

[x] 1961 Kuin kuvastimessa (Såsom i en spegel)

[x] 1960 Neidonlähde (Jungfrukällan)

[] 1959 Musta Orfeus (Orfeu Negro)

[] 1958 Enoni on toista maata (Mon Oncle)

[] 1957 Cabirian yöt (Le Notti di Cabiria)

[x] 1956 La Strada – Tie (La Strada)

[] 1955 Samurai, The Legend of Musashi (Miyamoto Musashi )

[] 1954 Helvetin portti (Gate of Hell)

[-] 1953 [ei palkintoa]

[] 1952 Kielletyt leikit (Jeux interdits) 

[] 1951 Rashomon - Paholaisen portti (Rashomon)

[] 1950 Mies tuli mereltä (The Walls of Malapaga)

[] 1949 Polkupyörävaras (The Bicycle Thief)

[] 1948 Monsieur Vincent

[] 1947 Sciuscia - viattomat (Sciuscià)

Cannes: Kultainen palmu (tai muu pääpalkinto), yhteensä 74 elokuvaa

[] 2013 La Vie d'Adèle

[] 2012 Rakkaus (Amour)

[x] 2011 The Tree of Life

[] 2010 Setä Boonmeen edelliset elämät (Lung Bunmi raluek chat)

[x] 2009 Valkoinen nauha (Das weiße Band - Eine deutsche Kindergeschichte)

[x] 2008 Luokka (Entre les murs)

[x] 2007 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää (4 luni, 3 saptamâni si 2 zile)

[x] 2006 The Wind that Shakes the Barley

[] 2005 Lapsi (L’enfant)

[x] 2004 Fahrenheit 9/11 (Fahrenheit 9/11)

[x] 2003 Elephant (Elephant)

[x] 2002 Pianisti (The Pianist)

[] 2001 Pojan huone (La stanza del figlio)

[x] 2000 Dancer in the Dark (Dancer in the Dark)

[] 1999 Rosetta (Rosetta)

[] 1998 Ikuisuus ja päivä (Mia aioniotita kai mia mera)

[x] 1997 Kirsikan maku (Ta'm-e gilas)

[] 1997 Ankerias (Unagi)

[x] 1996 Salaisuuksia ja valheita (Secrets and Lies)

[x] 1995 Underground (Podzemlje – Bila jednom jedna zemlja)

[x] 1994 Pulp Fiction – tarinoita väkivallasta (Pulp Fiction)

[] 1993 Jäähyväiset jalkavaimolle (Bàwáng Bié Ji)

[x] 1993 Piano (The Piano)

[] 1992 Hyvä tahto (Den goda viljan)

[x] 1991 Barton Fink (Barton Fink)

[x] 1990 Villi sydän (Wild at Heart)

[] 1989 Seksiä, valheita ja videonauhaa (Sex, Lies and Videotape)

[] 1988 Pelle Valloittaja (Pelle erobreren)

[] 1987 Paholaisen auringon alla (Sous le soleil de Satan)

[] 1986 Linnake (The Mission)

[] 1985 Isä on työmatkalla (Otac na službenom putu)

[x] 1984 Paris, Texas

[] 1983 Narajaman balladi (Narayama bushi-ko)

[] 1982 Kateissa (Missing)

[] 1982 Yol

[] 1981 Rautamies (Czlowiek z zelaza)

[] 1980 Syke ei sammu (All That Jazz)

[] 1980 Kagemusha – varjokenraali (Kagemusha)

[x] 1979 Ilmestyskirja. Nyt (Apocalypse. Now)

[] 1979 Peltirumpu (Die Blechtrommel)

[] 1978 Puukenkäpuu (L’albero degli zoccoli)

[] 1977 Isäni, herrani (Padre padrone)

[x] 1976 Taksikuski (Taxi Driver)

[] 1975 Ahdat sanawovach el-djamr (ransk. Chronique des années de braise)

[] 1974 Keskustelu (The Conversation)

[] 1973 Palkkalainen (The Hireling)

[] 1973 Variksenpelätin (Scarecrow)

[] 1972 Työväenluokka nousee taivaaseen (La classe operaia va in paradiso)

[] 1972 Mattein tapaus (Il caso Mattei)

[] 1971 The Go-Between – sanansaattaja (The Go-Between)

[] 1970 M.A.S.H. – armeijan liikkuva kenttäsairaala (MASH)

[] 1969 Jos… (If…)

[-] 1968 [ei festivaaleja]

[x] 1967 Blow-Up – erään suudelman jälkeen (Blowup)

[] 1966 Mies ja nainen (Un homme et une femme)

[] 1966 Hyvät naiset ja herrat (Signore & signori)

[] 1965 Temppu – ja miten se tehdään (The Knack… and How to Get It)

[x] 1964 Cherbourgin sateenvarjot (Les Parapluies de Cherbourg)

[] 1963 Tiikerikissa (elokuva) (Il Gattopardo)

[] 1962 Lupaus (O Pagador de Promessas)

[] 1961 Pitkä poissaolo (Une aussi longue absence)

[] 1961 Viridiana (Viridiana)

[x] 1960 Ihana elämä (La dolce vita)

[] 1959 Musta Orfeus (Orfeu Negro)

[] 1958 Kurjet lentävät (Letjat žuravli)

[] 1957 Onnellisen laakson kansa (Friendly Persuasion)

[] 1956 Hiljainen maailma (Le Monde du silence)

[] 1955 Marty

[] 1954 Helvetin portti (Jigokumon)

[] 1953 Pelon palkka (Le Salaire de la peur)

[] 1952 Othello (The Tragedy of Othello: The Moor of Venice)

[] 1952 Kahdella pennillä toiveita (Due soldi di speranza)

[] 1951 Neiti Julie (Fröken Julie)

[] 1951 Milanon ihme (Miracolo a Milano)

[-] 1950 [ei festivaaleja]

[] 1949 Kolmas mies (The Third Man)

Lomavideodogma #3 – Innsbruckista etelään

Elokuvassa Viisi kampitusta Lars von Trier laatii kollegalleen Jørgen Lethille säännöt, joiden mukaan tämän on kuvattava uudestaan 1960-luvun lyhytelokuvansa Täydellinen ihminen. Säännöt ovat mielivaltaisia. Ensin elokuva pitää kuvata Kuubassa ja yksi otos saa kestää vain puoli sekuntia. Toisella kerralla kuvausryhmä pitää viedä maailman kurjimpaan paikkaan. Sitten elokuvasta pitää tehdä animaatio.

Tämä hanke on inspiroinut minua, kun olen viime vuosina tehnyt teoreettisia ja empiirisiä kokeiluja lomavideoiden parissa. Ensin kyllästyin siihen, että kuvaamani videot vaativat leikkaamista. Päätin, että jokainen tilanne on kuvattava yhdellä otoksella. Toisella matkalla jokaisen otoksen piti olla videopostikortti jollekin.

Koska olen mieltynyt pitkiin rauhallisiin otoksiin, päätin tänä vuonna (luotettavan ystäväni kannustamana) haastaa itseni von Trierin ensimmäisen kampituksen hengessä: jokaista hetkeä saa kuvata vain 1–3 sekuntia. Kuuban sijaan menimme (jälleen) Alpeille.

Ilmaisumuotohan on hyvin muodikas. Elokuvatrailerit, musiikkivideot ja mainokset on yleensä tehty juuri tämän dogmin mukaan, nopeilla leikkauksilla. Ylen Sinun tarinasi on hyvä esimerkki. (Se taitaa olla myös hyvä esimerkki Terrence Malickin The Tree of Lifen vaikutuksista elokuvailmaisuun.)

En kuitenkaan ajatellut sliipattuja vakuutusmainoksia, joissa musiikki ja kertojanääni sulauttavat kuvat säröttömäksi virraksi. Edes Malickia en ajatellut vaan von Trieriä ja 90-luvun dogmaliikettä. Olen nimittäin nähnyt monia viehättäviä musiikkivideoiksi leikattuja lomapotpureita, mutta harvoihin niistä olen uskonut. Kun hauskimmat otokset ja hymyt huolellisesti kääritään tunnelmalliseen musiikkiin, käy helposti niin, että video alkaa näyttää matkailumainokselta. Videolla matka esitetään sellaisena kuin sen haluamme muistaa. Minä haluaisin, että video paljastaa matkasta jotain, mitä en itse edes tiedä. Tanskan dogmaatikkojen siveyslupaus tuntui siksi luontevammalta referenssiltä.

Tekotapa muistuttaa myös hieman Miltä maailma näyttää? -kuvausharjoitusta, jota käytän elokuvakerronnan perusasioiden opettamisessa. Lyhyitä audiovisuaalisia havaintoja peräkkäin, suoraan kameralla, leikkaamatta.

Elokuvailmaisun matokuuri oli mielenkiintoinen kokemus. Monet hetket todella tiivistyivät sekunnin välähdykseen. Toisaalta: monet eivät. Menomatkalla, kaupunkien sykkeessä, nopea liipasinsormi oli kotonaan. Poimin ilmeitä, junia, kiirettä, liikennevaloja ja ääniä kuin marjoja. Kun saavuimme ikuisten vuorten rinteille, aika ei enää pirstoutunutkaan samalla tavalla. Monta kertaa teki mieli jättää kamera paikalleen minuutiksi ja antaa vuoristoajan virrata sisään. Pääosin pysyin kuitenkin dogmissani. Joskus samaa asiaa oli mahdollista katsoa eri tavalla, lyhyemmin. Ei aina.

Olisin tietysti voinut kuvata aina vähän pidempiä otoksia, varmuuden vuoksi, ja valita vasta leikkauspöydällä parhaat freimit. Se olisi kuitenkin ollut aivan erilaista kuvaamista – eikä yhtään niin hauskaa.

Kahden viikon matkalta kertyi yhteensä 1226 klippiä. Laitoin ne peräkkäin editointiohjelman aikajanalle ja poistin tarpeettomat ja epäonnistuneet. Joitain ylipitkäksi venähtäneitä otoksia lyhensin. Joistain poistin tahattomat heilahdukset, jotka seurasivat rec-nappulan painamisen jälkeisestä hätiköinnistä. En kaikista. Paria kohtaa lukuunottamatta jätin kronologian ennalleen. Halusin säilyttää videossa fiiliksen siitä, että nämä pienet havainnot kuvattiin juuri näin, tässä järjestyksessä.

Yllätyin siitä, kuinka paljon äänimaailma korostui lyhyissä otoksissa. Terävät ristiriitaiset ääniskarvit ihastuttivat minua heti alusta lähtien. Ne ovatkin yksi elementti, joka vakuutusmainoksista on häivytetty. Kuuluvat äänileikkaukset tekevät katsomisesta hieman hermostuttavan kokemuksen. Toisaalta niissä on rytmiä ja huumoria, jotain orgaanista. Jatkuvuusleikkauksen ihanne on pilannut nämäkin bileet.

Videokooste löytyy tästä alta. Ehdotuksia seuraavasta lomavideodogmasta otan vastaan!


Aikaisempia lomavideoita:
Juna lähtee Lauterbrunnenin asemalta (Junalla ja kävellen Keski-Euroopassa 2009)
Scener ur en resa (Fårön saarella 2010)
Bodensee–Como (Kävellen Alppien yli 2011)

Osattaisiinkohan Panimoliitossa selittää?

Vuonna 2009 peruspalveluministeri Paula Risikko perusti työryhmän pohtimaan alkoholimainonnan rajoituksia. Työryhmä jätti muistionsa kesällä 2010. Nyt hallituksella on taas aikeita kiristää etenkin niin sanottua mielikuvamainontaa. Tällä kertaa julkinen keskustelu on saanut poikkeuksellisen näyttäviä piirteitä.

Risikon työryhmä katsoi, että alkoholimainonta tutkimusten mukaan lisää jonkin verran lasten ja nuorten alkoholinkäyttöä ja alentaa aloitusikää. Työryhmä ei kuitenkaan pitänyt mielikuvamainonnan rajoittamista tarkoituksenmukaisena, koska se saattaisi siirtää mainonnan sääntelemättömiin ympäristöihin kuten nettiin. 

Ryhmän työskentely näyttäytyi mediassa varsin ristiriitaisena ja lopulliseen muistioon onkin jätetty useita eriäviä mielipiteitä ja täydennyksiä. Esimerkiksi tutkija Markku Soikkelin mukaan alkoholiteollisuuden intressit ohittivat jatkuvasti tieteellisen tutkimusnäytön. Alkoholijuomakauppayhdistys taas peräänkuulutti hallitukselta laaja-alaisempaa ja pitkäjänteisempaa alkoholipolitiikkaa sekä vahvaa panostusta valistustyöhön.

Kerrataanpa siis lyhyesti: Sosiaaliviranomaiset haluaisivat kiristää alkoholimainontaa tutkimusnäytön perusteella. Elinkeinoelämä puolestaan ei pidä tutkimusnäyttöä uskottavana ja vastustaa siksi rajoituksia. Sen sijaan vaaditaan enemmän resursseja alkoholivalistukseen.

Hetkinen – tämä kuulostaa siltä, että mainonta ei lisää kulutusta, mutta valistus voisi kuitenkin vähentää sitä. Vaikuttaa ristiriitaiselta. Osattaisiinkohan Panimoliitossa selittää? Tehtävä osoittautui haastavaksi sekä kysyjälle että vastaajalle.

Panimoliiton toimitusjohtaja Elina Ussa, mikä on panimoteollisuuden virallinen kanta, lisääkö alkoholimainonta alkoholin kulutusta?

Muutama vuosi sitten kokoontui se työryhmä. Siinä tutkijat tulivat siihen lopputulokseen, että tarvitaan kotimainen tutkimus, että me tiedetään, mikä se vaikuttavuus on. Alkoholipolitiikka jos jokin vaihtelee hirvittävän paljon maasta toiseen. Meillähän on Suomessa omanlaiset juomisongelmat verrattuna muuhun Eurooppaan. Eli meiltä puuttuu oikeasti analyysiä siitä, miten mainontakiellolla voidaan vaikuttaa. Siihen johtopäätökseen se työryhmä päätyi silloin kaksi vuotta sitten. Mä ihmettelen, että sitä tutkimusta ei ole vielä tehty. Tää on selvästi enemmän politiikkaa kuin tutkimusta, mitä tehdään.

(Tutkin keskustelun jälkeen työryhmän muistiota ja yritin etsiä Ussan mainitsemaa johtopäätöstä kotimaisen tutkimuksen tarpeesta. En löytänyt. Tutkija Markku Soikkeli vahvistaa myöhemmässä kommentissa, ettei sellaista johtopäätöstä ole tehty.)

Onko sulla omaa näkemystä siitä, pystyttekö te lisäämään alkoholimainonnalla alkoholinkulutusta?

Tää kokonaiskulutus on meillä ollut neljä vuotta laskusuunnassa ja se on yleiseurooppalainen trendi. Siinä mielessä se on vähän niin kuin hammastahnamarkkinat, että se ei ole kasvava. Me pidetään kiinni siitä, että me voidaan omien tuotemerkkien välistä kilpailua käydä.

Pystytkö sä sanomaan kyllä tai ei – lisääkö mainonta kulutusta?

Ei, ei lisää.

Te olitte tekemässä tätä Kännissä olet ääliö -kampanjaa. Mikä sen tarkoitus on?

Me halutaan olla vahvasti humalahakuista juomista vastaan. Meillehän elinkeinona olisi viisasta, että suomalainen juomakulttuuri olisi paljon fiksumpaa kuin mitä se tällä hetkellä on. Mitä enemmän meillä on tällaista alkoholin väärinkäyttöä, sitä enemmän se kohdistuu kiristyksenä meidän elinkeinoon. Teollisuus kantaa vastuun omalta osaltaan, mutta talkoissa pitää olla kaikkien muidenkin. Yhteiskuntakin voisi laittaa sinne omia roposiaan, mutta tällä hetkellä hallitus ei tee mitään valistustyötä.

Uskotko, että valistuksella voitaisiin vähentää alkoholin kokonaiskulutusta?

Suomessa on nuoriso raitistunut koko 2000-luvun. Tässä on menossa hyvä trendi ja näillä tällaisilla kampanjoilla on voitu hyvinkin vahvistaa sitä. Niin pitäisikin tehdä.

Mun korvaan tässä on vähän ristiriita. Te uskotte, että valistuksella ja mainonnalla voidaan vähentää mutta ei lisätä alkoholin kulutusta. Miten selität tämän ristiriidan?

Minusta on taas ristiriita se, että sanotaan, että mainonnalla on hirveän suuri vaikutus nimenomaan lapsiin ja nuoriin ja sitten taas valistuksella ei nähdä mitään vaikutusta. Musta se ristiriita on ennemmin näin päin.

Hmm, kysyn vielä uudestaan. Sinä uskot siis, että valistuksella voidaan vähentää kulutusta, mutta et usko, että sitä voidaan mainonnalla lisätä. Miten selität sen?

Meillä on kotisivuilla tilastot. Esimerkiksi Norjassa on kielletty mainonta kokonaan ja siellä on kokonaiskulutus kasvanut siitä lähtien. Ruotsissa on viisi vuotta sitten lievennetty mainontarajoituksia ja siellä on sitten taas kulutus laskenut. Edelleen peräänkuulutan sitä, että me tarvittaisiin kotimainen tutkimus siitä, että mikä se meidän tilanne oikeasti on.

Pystytäänkö Kännissä olet ääliö -tyyppisillä kampanjoilla vähentämään kulutuksen kokonaismäärää?

Pystytään ohjaamaan vastuullisempaan alkoholinkäyttöön.

Hmm. Kysyn vielä uudestaan. Pystytäänkö sillä valistuksella mitä te teette, vähentämään kulutuksen kokonaismäärää?

Jos kysyt THL:stä, mitä heidän tutkijat arvioi, hehän eivät lähde siitä, että valistuksella olisi mitään merkitystä.

Mutta entä te?

Mä uskon, että valistuksella pystytään vaikuttamaan ainakin siihen, miten alkoholia nautitaan.

Mutta entä määrään?

Mä en tiedä, onko se määrä edes se ongelma. Meillä 10% kuluttajista käyttää 50% alkoholista. Muut käyttävät aika fiksusti.

Mutta pystytkö sanomaan, että jos halutaan vaikuttaa siihen määrään, onko se mahdollista?

Mä en ole valistuksen mikään tutkija. Sun täytyy toi kysyä kyllä joltain tutkijalta. Mun on turha spekuloida, kun en ole asiantuntija. Sun pitäis kysyä THL:stä ja ne kyllä sanoo, ettei sillä ole mitään merkitystä, valistuksella. Sehän on meidän tämä yhteiskunnan virallinen linja.

Me ollaan ääliöitä kaikki

Nuorten Ääni -toimituksen havaintokierroksella eräs lukiolaistyttö ihmetteli, miksi känniörvellykset ovat kaveripiirissä ylpeilyn aiheita. Muu ryhmä suhtautui havaintoon ymmärrettävän ristiriitaisesti ja keskustelu kääntyi trapetsitaiteiluksi. Känniörvellys ei ole ylpeilyn aihe, mutta toisaalta olisi moralismia tuomita... Eräs toinen toimituksen jäsen, Robert, summasi ongelman hieman kiusaantuneena: alkoholikulttuuria on vaikea kritisoida, kun on itse osa sitä. 

Edellinen hallitus päätti viime töikseen maaliskuussa, ettei se aio rajoittaa alkoholin mielikuvamainontaa. Päätöstä edelsi monen kuukauden julkinen keskustelu, jonka käsikirjoitukseen oli kirjoitettu mm. panimoteollisuuden erikoinen repliikki, jonka mukaan mainonta ei lisää alkoholinkulutusta.

Sikäli on osuvaa, että "Kännissä olet ääliö"-valistuskampanja on juuri panimoteollisuuden rahoittama. Uskotaankohan siellä siis kuitenkin, että mainonnalla voi vähentää alkoholinkäyttöä? Kuulemma, mutta tuskinpa. Panimoteollisuudenkin äijät varmasti tietävät, että kampanjan kohderyhmän mielestä on nimenomaan siistiä olla ääliö, etenkin juuri kännissä.

Suomen suurin mielikuvamainos järjestettiin maanantai-iltana Helsingin Kauppatorilla. Järjestäjänä oli Suomen Jääkiekkoliitto. Humalaiset jääkiekkoilijat lauloivat melkein yhtä humalaisen yleisön kanssa Me ollaan sankareita kaikki. Lopuksi veisattiin vielä yhdessä Petri Nygårdin kännäämisen ylistyslaulu Selvä päivä. Panimoteollisuutta vapaasti lainaten: Kauppatorilla järjestettiin ääliöiden juhla.

Sitä ei vain saa sanoa. Tässä muutamia poimintoja kansalaiskeskusteluista:

"Mitä hem**tin hienostelijoita tässä maassa oikeen hiippailee? Pitäiskö sitä MM-kultaa juhlistaa teekutsuilla ja lausua runoja?"

"Mun mielestä se nyt oli ihan selvääkin selvempi asia, että tolleen ne käyttäytyy lavalla maanantaina. Itekin oisin käyttäytynyt, jos oisin voittanut mestaruuden ;)"

"Antaa nyt poikien juhlia, ne on kyllä sen ansainnu! ..onpahan ainaki mitä vanhana sitte muistella. Ihan mahtavaa uskomatonta tämä Suomen kultamitali!"

"Kyllä nää jätkät ovat juhlansa ansainneet, parin kuukauden ränni sanon minä!"

"Mikä loistava voitto 16 vuoden jälkeen! Ja vaikka koko joukkue dokaisi viikon - niin hyvin on ansaittu! Eiköhän lapset ja muut näe sitä meidän muiden tavisten dokailua jo kotona ja muualla tarpeeksi muutenkin! Ihan turhaa arvostelua ja nipotusta!" 

"Suomi sai kerran KULTAA! En voi ymmärtää tätä kaksinaismoraalihommaa penniäkään!"

Syytökset nipotuksesta ja moralismista on kuitenkin helppo torjua. Typerää käytöstä saa ja pitääkin pilkata, ivata ja kritisoida. Eikä kyse ole vain ääliöistä.

Suomen alkoholipolitiikka on nimittäin pysyvässä limbossa. Alkoholinkäyttöä halutaan vähentää, mutta samaan aikaan sitä ei haluta vähentää. Alkoholin aiheuttamien vahinkojen korjaamiseen ja niiden ennaltaehkäisyyn käytetään vuosittain miljardeja euroja. Tiukempia päätöksiä on vaikeampi tehdä, koska suomalaiset eivät sitten kuitenkaan halua vähentää juomistaan. Mielikuvamainontaa ei siis rajoiteta, mutta sitä kyllä rahoitetaan: bileet järjestäneen Jääkiekkoliiton toimintaa tuetaan Veikkauksen varoilla.

Miten suomalaiset sitten ovat limboon joutuneet? Miksi poliitikot pystyvät vain jakomieliseen alkoholipolitiikkaan? Samasta syystä kuin Robert joutui vaikenemaan Nuorten Ääni -toimituksen kokouksessa. On vaikea paheksua uskottavasti sellaista, mitä itse tekee.

Tukevasti ilmassa -suosikkiohjelmastani muistan jakson, jossa siteerattiin emeritusprofessori Antti Eskolaa.  Tarkkaa sanamuotoa en enää tavoita, mutta ajatus oli tämä: vanhemmistaan vapautunut nuori, joka ei ole vielä joutunut osaksi markkinoita ja hankkinut yhteiskunnallista asemaa, voi välähdyksenomaisesti tavoittaa totuuden. Sen jälkeen omat intressit ohjaavat pois totuuden ääreltä.