Elokuvan uusi opetussuunnitelma, osa 2: Kuva ei kerro se näyttää

Koulujen antama elokuvaopetus on kelvotonta. Se on vanhanaikaista, keskittyy vääriin asioihin ja on aivan liian pienimuotoista. Sama pätee soveltuvin osin muihin elokuvakasvatusta järjestäviin laitoksiin. Jotta asiassa päästäisiin eteenpäin, olen kirjoittamassa Elokuvan uusi opetussuunnitelma -nimistä pamflettia, joka tarjoaa paitsi ajatuksia, myös konkreettisia välineitä - esimerkiksi harjoituksia - opetuksen uudistamiseen.

Ajatukset ovat vain osittain omiani, samoin pamfletissa esiteltyjen harjoitusten alkuperäiset ideat. Siksi on ehkä soveliasta pitää myös kirjoitusprosessia avoimena. Julkaisen materiaalia tässä blogissa sitä mukaa kun raakatekstiä syntyy. Toivon kommentteja, täydennyksiä, tarkennuksia ja vastaväitteitä!

Vuorossa ensimmäinen teoriaosuus.

... Edellisessä merkinnässä: Johdanto

Perusasia 1
Kuva ei kerro, se näyttää

Monet hienot elokuvat kertovat suuria tarinoita. Yleensä ajatellaankin, että elokuvassa on aina viime kädessä kysymys tarinankerronnasta. Näin ei kuitenkaan ole: ei filosofisesti eikä historiallisesti. Elokuvan runsaan satavuotisen historian aikana on vain huomattu, että elokuva on kohtuullisen hyvä tapa esittää tarinoita suurelle yleisölle - ei suinkaan paras, mutta viihdeteollisuuden näkökulmasta oikein toimiva. Nykyään useimmat elokuvat sisältävät tarinan, mutta välttämätöntä se ei ole. Todisteeksi kelvannee kaikkien aikojen ensimmäinen elokuva.

Elokuvan historia alkaa Lumieren veljesten yksinkertaisesta elokuvasta Juna saapuu asemalle, joka näyttää, miten höyryjuna saapuu asemalle. Ensimmäisenä elokuvana siitä on perusteltua lukea ensimmäinen elokuvan perusasioista: elokuva ei kerro, se näyttää.

Tutkitaanpa hieman tarinan ja elokuvan eroa. Tarina - joko puhuttuna tai kirjoitettuna - kertoo, mitä tapahtuu, mutta ei näytä sitä. Kun luemme tai kuuntelemme tarinaa, kuvittelemme, miten kaikki meille kerrottu tapahtuu. Kerrottu tarina yhdistää mielikuvamme loogiseksi kokonaisuudeksi. Jokainen on kuullut saman tarinan, mutta jokaisen mielikuvat ovat erilaisia.

Elokuva puolestaan ei sanallakaan kerro mitä tapahtuu - se vain näyttää. Elokuva ei varsinaisesti kerro, että juna saapuu asemalle, mutta päättelemme sen siitä, mitä näemme. Päätelmämme eivät kuitenkaan ole yksiselitteisiä. Yhtä hyvin voisimme ajatella, että elokuvassa kerrotaan ihmisistä, jotka odottavat junaa. Tai rautatieaseman päivästä, jossa yksittäiset junat ovat vain laivoja, jotka vierailevat satamassa. Jokainen katsoja on nähnyt samat kuvat, mutta ei välttämättä samoja tapahtumia tai niiden muodostamaa tarinaa.

Elokuvaohjaaja Peter Greenaway (Kokki, varas, vaimo ja rakastaja; Pillow book) väittää, että kirjallisuuden tapa kertoa tarinaa kutittaa yleisön mielikuvitusta paljon enemmän kuin saman asian kertominen elokuvassa. Greenawayn viesti onkin: jos haluat olla tarinankertoja, ryhdy kirjailijaksi, älä elokuvantekijäksi.

"Because we all know that literature is superior to cinema as a form of storytelling. It empowers the imagination like no other. If you want to be a storyteller, be an author, be a novelist, be a writer, don't be a film director. Cinema is not the greatest medium for telling stories. It is too specific, leaves so little room for the imagination to take wing other than in the strict directions indicated by the director. Read "he entered the room" and imagine a thousand scenarios. See "he entered the room" in cinema-as-we-know-it, and you are going to be limited to one scenario only."

"The cinema is about other things than storytelling. What you remember from a good film-and let's only talk about good films-is not the story, but a particular and hopefully unique experience that is about atmosphere, ambience, performance, style, an emotional attitude, gestures, singular events, a particular audio-visual experience that does not rely on the story."

Peter Greenaway: 105 Years of illustrated Text

Kirjallisuus siis kertoo sen, mitä tapahtuu - elokuva näyttää, miten se tapahtuu. Kääntäen: kirjallisuus jättää näyttämättä sen, miten jokin tapahtuu - elokuva jättää kertomatta se, mitä tapahtuu. Yksinkertaista, eikö?

Mitä elokuvakerronta sitten on, jos se ei varsinaisesti ole kerrontaa? Teknisesti ottaen elokuva on kameran tekemiä havaintoja kohteesta. Elokuvantekijä pyrkii esittämään kameran avulla yleisölle sellaisia havaintoja, jotka joko yksinään tai yhdessä ovat merkityksellisiä. Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovskin (Stalker, Peili) mukaan "elokuvallinen kuva rakentuu taidolle esittää oma mielikuva kohteesta havaintona siitä."

Palataan taas asemalle, jonne höyryjuna on saapumassa. Kuvittele itsesi sinne. Jos haluat kertoa tapauksesta sellaiselle, joka ei ollut paikalla, joudut kirjoittamaan monta yksityiskohtaista kuvailevaa lausetta (joissa todennäköisesti pyrit kuvailemaan sitä, mitä näit). Tai - voit tehdä sen parilla hyvin rajatulla kuvalla, jotka näyttävät, miten kaikki tapahtui.

Jos siis haluat esittää yleisölle mielikuviasi ja havaintojasi, älä ryhdy kirjailijaksi - tee elokuva.

Aiheeseen liittyvät harjoitukset

"Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa"

• Pohditaan mitä sanonta "kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa" tarkoittaa.
• Kirjoitetaan taululle: Hän tulee huoneeseen. Jokainen kuvittelee tapahtuman mielessään.
• Piirretään samasta tilanteesta kuva. Kuvitellaan, että se pysäytetty hetki elokuvasta. Kuka astuu huoneeseen? Onko hän mies vain nainen? Minkä ikäinen hän on? Miten hän kävelee? Miten hän avaa oven? Miksi hän astuu huoneeseen? Keitä muita huoneessa on? Mitä he tekevät? Mihin kellonaikaan kuva on otettu? Mikä vuodenaika on? Sitä mukaa, kun yksityiskohtia keksitään, kuvaa täydennetään piirtämällä.
• Tämän jälkeen pohditaan uudestaan, mitä kaikkea kuvassa tapahtuu. Nyt vaihtoehtoja on lukuisia: nainen pakenee gangstereita, huoneessa on juhlat, kello lyö kaksitoista, ovi narahtaa, seinä on punainen, naisen silmä on musta.

Mitä kuva kertoo?

• Tämä on variaatio harjoituksesta "Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa"
• Päätetään jokin aihe ja haetaan netistä siihen liittyvä kuva. Pohditaan, mitä kaikkea informaatiota kuva sisältää.

Miltä maailma näyttää?

• Tehkää video, joka esittää, miltä kotikaupunkinne teidän mielestänne näyttää. Videossa ei siis puhuta ja esitellä vaan näytetään. Otsikkona voi olla esimerkiksi "Miltä Kerava näyttää?"
• Jokainen ryhmä saa videokameran ja tehtävän: kuvatkaa 3 minuutin mittainen video, joka vastaa kysymykseen "Miltä kotikaupunkini näyttää?" Videon alkuun voi kuvata otsikon, jossa kysymyksessä on paikkakunnan nimi. Videon ei tarvitse sisältää ollenkaan puhetta.
• Kun katsotte videoita, kirjoittakaa ylös adjektiiveja videon pohjalta. Kotikaupunki voi näyttää esimerkiksi likaiselta, suurelta, vilkkaalta, tyhjältä... Pohtikaa havaintoja yhdessä. Miksi tässä videoissa kylä näytti tyhjältä, mutta toisen ryhmän videossa vilkkaalta?

...Seuraavassa merkinnässä: Perusasia 2 - Rajaus.