Valtion elokuvatarkastamo tarkensi pari vuotta sitten tulkintaansa kuvaohjelmalaista. Tulkinnan mukaan videoiden levittäminen netissä on aina lain tarkoittama "tilausohjelmapalvelu", johon pätee laki kuvaohjelmien tarkastamisesta. Tilausohjelmapalvelu voi siis olla satojen elokuvien kaupallinen kokoelma tai se voi olla yksityishenkilön kotisivuille liitetty video.
Tämä hämmensi suomalaisia harrastajaelokuvantekijöitä. Tulkinnan mukaan kaikki harrastajaelokuvat pitäisi siis joko tarkastuttaa (joka maksaa) tai ilmoittaa (jolloin elokuva saa automaattisesti K-18-leiman).
Nyt kuvaohjelmalakia on uudistettu ja tilanne on entistä mutkikkaampi. Elokuvatarkastamon lähettämässä tiedotteessa kerrotaan mm. uudesta 800 euron suuruisesta valvontamaksusta, joka pitäisi maksaa ilmoitettujen elokuvien levittämisestä. Sen myötä kaikki elokuvien levittäminen netissä muuttuisi jollain tavalla maksulliseksi.
Olen itse harrastanut elokuvantekoa pitkälle toistakymmentä vuotta. Harrastajaryhmämme Ihmiskunnan ainoa toivo on tehnyt parikymmentä elokuvaa ja levittänyt niitä alusta asti netissä. Se on tähänkin asti ollut - ilmeisesti - laitonta, mutta nyt silmukka tuntuisi kiristyvän entisestään.
Soitin Valtion elokuvatarkastamoon ja tavoitin ylitarkastajan Maarit Pietisen. Kysyin elokuvaharrastajien ja ennen kaikkea omasta puolestani, mitä pitäisi tehdä, jotta ei jatkossa rikkoisi lakia - tai ainakin selviäisi siitä ilman pahempia seurauksia. Pietinen ymmärsi hyvin elokuvaharrastajien hämmennyksen.
Kuvaohjelmalaki ei ilmeisesti tee mitään poikkeusta harrastajaelokuvan kohdalla?
"Ei", Pietinen vastaa, "periaatteessa."
Mutta monia poikkeuksia se kyllä tekee. Tarkastuksesta on kokonaan vapautettu joukko lain 4§:n mukaisia kuvaohjelmia, muun muassa sellaiset, jotka on valmistettu yksinomaan koulutusta tai muuta sivistyksellistä tarkoitusta, tieteellistä tutkimusta tai harrastustoimintaa varten. Näistä elokuvista riittää pelkkä ilmoitus, eikä valvontamaksua peritä.
Tarkoitetaanko tässä harrastustoiminnalla sitten elokuvan sisältöä vai sen tekotapaa, ei laissa tarkemmin määritellä. Pietinen arvelee, että muotoilu viittaa ensisijaisesti ohjelman sisältöön - kuten vaikka lennokkiharrastukseen. Yksiselittäistä sekään ei ole.
Kuvitellaan 15-vuotiaiden nuorten porukka, joka on kuvannut puolituntisen elokuvan. He haluaisivat levittää sitä kotisivuillaan. Miten heidän pitää toimia?
Periaatteessa elokuva on kuvaohjelmalain piirissä, koska sitä ei ole erikseen millään perusteella vapautettu. Elokuvan levittäminen kotisivuilla on aina tilaisuohjelmapalvelu, koska elokuva on yleisön saatavilla. Se pitäisi siis joko tarkastuttaa tai ilmoittaa.
"Käytännössä emme kuitenkaan katso yksittäisten ihmisten kotisivuja tilausohjelmapalveluiksi", Pietinen selventää elokuvatarkastamon tulkintaa. "Paitsi jos elokuvissa on jotain lapsille erityisen haitallista, voidaan sitten puuttua erikseen."
Viiva on veteenpiirretty. Elokuvatarkastamon näkökulmasta olisi ongelmallista ottaa yksittäisiä harrastajaelokuvia valvonnan piiriin, koska sitten pitäisi ottaa ja selvittää kaikki muutkin. Se ei olisi mahdollista.
Voivatko tällaiset porukat siis jatkaa toimintaansa kuten ennenkin?
"Jaa-a. Mitähän tohonkin nyt sanois", ylitarkastaja naurahtaa ja ehdottaa, että tavallisten, harmittomien elokuvien suhteen voi jatkaa niin kuin ennenkin. Jos elokuvissa on gore-splätteriä, sivusto voisi itse huolehtia siitä, ettei sitä pääse katsomaan kuka tahansa.
Elokuvansa voi myös ilmoittaa elokuvatarkastamolle, jolloin niihin saa K-18-leiman. Harrastajan kannalta ongelmallista on kuitenkin se, että kaikille ilmoituksen tehneille rapsahtaa automaattisesti 80o euron vuosittainen valvontamaksu. Se ei katso toiminnan laatua - sama maksu koskee harrastaja, ammattilaisia, yksityishenkilöitä ja yrityksiä.
Toinen vaihtoehto on tarkastuttaa elokuvat, mutta se tulee köyhälle harrastajalle kalliiksi. Elokuvan tarkastaminen saattaisi maksaa helposti enemmän kuin itse elokuvan tekeminen.
Ilmoituksen tai tarkastuksen lisäksi elokuvan levittäjän pitäisi huolehtia aukottomasti siitä, että annettua ikärajaa noudatetaan. Tähän ei riitä pelkkä rasti ruutuun -kysely kotisivuilla, vaan valvonnan pitää perustua järeämpään tunnistukseen - esimerkiksi pankkitunnuksiin.
Pietinen suositteleekin harrastajaelokuvantekijöille suljettuja sivustoja, koska niihin kuvaohjelmalaki ei päde. Jos elokuvia levitetään vain tietylle porukalle, kyse ei ole lain tarkoittamasta julkisesta luovuttamisesta. Tämä ei tietenkään sovi useimmille elokuvantekijöille, jotka haluaisivat levittää elokuvia yleisölle - ei vain harrastajayhteisölle. Pietinen ymmärtää tämän ja harmittelee nykylain tiukkuutta.
"Toivottavasti jatkossa tulee selkeämpi laki, joka sulkee esimerkiksi harrastajien nettisivut säätelyn ulkopuolelle. Pitäisi paremmin ottaa huomioon kentän monimuotoisuus."
Sitä odotellessa hän lupaa elokuvatarkastamon katsovan tilannetta ainakin osittain sormien läpi.
Ihmiskunnan ainoa toivo -ryhmällä on netissä kymmenen vuoden ajalta parikymmentä elokuvaa ja niiden oheismateriaaleja. Osa elokuvista on tarkastettu, osa ei.
Pietisen mielestä on ongelmallista, että osa elokuvista on tarkastettu, mutta osa ei. "Se tekee toiminnasta kuitenkin virallisempaa. Jos osa on tarkastettu, pitäisi muidenkin olla."
Tarkastettujen elokuvien kohdalta ikärajamerkinnän pitäisi olla esillä ja katsojien ikää valvoa. IAT:n leffojen ikärajat ovat kuitenkin melko matalia, joko sallittuja tai alle 7-vuotiailta kiellettyjä. Pietinen arvelee, että tällaisten elokuvien suhteen ei harrastajan tarvitse olla huolissaan. (Harva alle 7-vuotias pääsee itse katsomaan leffoja netistä.)
Jos ikäraja on korkeampi, sitä pitäisi valvoa paremmin. Monilla harrastajaryhmillä tilanne onkin toinen.
Mitä seuraamuksia harrastajalle voi tulla elokuvien laittomasta nettilevityksestä?
"En haluaisi sanoa - on the record - mutta todennäköisyys seuraamuksille on aika pieni."'
Periaatteessa joku vanhempi voisi tehdä rikosilmoituksen, jos hänen lapsensa olisi nähnyt elokuvan, joka ei ole lapsille sopiva. Siinä tapauksessa asia etenisi juridisesti normaaleja teitä. Pietinen pitää kuitenkin hyvin epätodennäköisestä, että syyttäjä nostaisi tällaisesta syytettä.
Pietisen mukaan harrastajien kannattaa tässä kantaa itse vastuunsa. Jos tekee lapsille sopimattomia elokuvia, kannattaa järjestää asiat niin, etteivät lapset pääse elokuvia katsomaan. Edelleen Pietinen muistuttaa, että elokuvatarkastamo lähtökohtaisesti ei ole kiinnostunut yksityisten henkilöiden tai harrastajaryhmien nettisivuista. Uhkana ovat siis korkeintaan huolestuneet vanhemmat.
Entä sitten isommat harrastajaelokuvasivustot, jotka tarjoavat satoja elokuvia isommalle yleisölle?
Pietinen naurahtaa: "Virkamiehenä minun pitäisi sanoa, että pitää noudattaa kuvaohjelmalakia."
Iso sivusto on yksittäistä nettisivua isompi ongelma, koska se on toimintana järjestäytyneempää. Elokuvien pitäisi olla tarkastettuja tai ilmoitettuja. Ilmoitetuista levittäjän pitäisi maksaa valvontamaksu. Levittäjä on tässä tapauksessa joko elokuvan tekijä tai sivuston ylläpitäjä, riippuen siitä, kuka elokuvan on ilmoittanut.
Johdonmukaisuuden vuoksi saman käytännön pitäisi koskea kaikkia sivuston elokuvia, joukossa ei siis saisi olla lainsuojattomia. Siitä taas seuraisi erikoisia paradokseja: 15-vuotiaan elokuvantekijän pitäisi joko tarkastuttaa tai ilmoittaa elokuvansa. Jos hän päätyisi maksuttomaan ilmoitukseen, hänen elokuvastaan tulisi kielletty alle 18-vuotiailta. Jos sivuston ylläpitäjä noudattaisi lakia, hän estäisi 15-vuotiasta katsomasta omaa elokuvaansa.
Ylitarkastajaa naurattaa. Juridiikka on vaikea laji: aina on tapauksia, joihin säädökset ei sovellu.
Mitä sitten voi tehdä?
"Ei mitään", Pietinen toteaa lakonisesti. Laki on luonut pattitilanteen. Elokuvatarkastamo ei voi valvoa kaikkea, mitä sen pitäisi, eivätkä elokuvantekijät voi käytännössä noudattaa lakia.
Yksi selvittämätön vaihtoehto kuitenkin on.
Harrastaja voisi ilmoittaa elokuvansa lain 4§:n mukaisena harrastustoimintaan tehtynä kuvaohjelmana. Tällaiset teokset olisivat automaattisesti sallittuja kaikille, eikä niistä tarvitsisi maksaa valvontamaksua.
Elokuvatarkastamolle jäisi kuitenkin mahdollisuus ottaa elokuva synopsiksen perusteella tarkastettavaksi, jos se tuntuisi kyseisen elokuvan kohdalla tarpeelliselta.
Olisiko siis mahdollista, että kaikki harrastajaelokuva - ehkä pahinta gorea lukuunottamatta - luettaisiin automaattisesti tähän tarkastuksesta vapautettujen kastiin?
Pietinen pohtii hetken. "Henkilökohtaisesti: kyllä, pitäisin sitä mahdollisena. En kuitenkaan voi antaa tässä tarkastamon virallista kantaa. Siitä pitää keskustella päällikön kanssa."
Näyttäisi siltä, että nykyinenkin laki - niin kankea kuin se onkin - mahdollistaisi harrastajaelokuvan huomioimisen, jos sitä vain tulkittaisiin suotuisasti.
Sovimme Pietisen kanssa, että heti lomien jälkeen järjestetään elokuvatarkastamon ja elokuvaharrastajien tapaaminen, jossa pelisääntöjä pohditaan yhdessä - ettei lain tulkinta tuo yllätyksiä kummallekaan osapuolelle. Pietinen innostuu ajatuksesta, että elokuvaharrastajia voisi tapaamisessa olla edustamassa esimerkiksi Findie ry. Näin elokuvatarkastamokin saisi ajantasaista tietoa siitä, mitä harrastajelokuvan kentällä tapahtuu.
Siihen asti, Pietinen lupaa, elokuvaharrastajat voivat jatkaa toimintaansa kuten ennenkin.
Elokuvien ilmoittaminen K-18-leimalla ei kuitenkaan kannata, sillä 800 euron valvontamaksu tulee automaattisesti - tulkinnasta riippumatta.
EDIT: Muistin väärin elokuvatarkastamon edellisen ulostulon ajankohdan tässä asiassa. Se tapahtuikin jo vuonna 2007. Linkitin silloisen tiedotteen tuonne alkuun. Tein muutamia muitakin pieniäkin viilauksia.
Tämä hämmensi suomalaisia harrastajaelokuvantekijöitä. Tulkinnan mukaan kaikki harrastajaelokuvat pitäisi siis joko tarkastuttaa (joka maksaa) tai ilmoittaa (jolloin elokuva saa automaattisesti K-18-leiman).
Nyt kuvaohjelmalakia on uudistettu ja tilanne on entistä mutkikkaampi. Elokuvatarkastamon lähettämässä tiedotteessa kerrotaan mm. uudesta 800 euron suuruisesta valvontamaksusta, joka pitäisi maksaa ilmoitettujen elokuvien levittämisestä. Sen myötä kaikki elokuvien levittäminen netissä muuttuisi jollain tavalla maksulliseksi.
Olen itse harrastanut elokuvantekoa pitkälle toistakymmentä vuotta. Harrastajaryhmämme Ihmiskunnan ainoa toivo on tehnyt parikymmentä elokuvaa ja levittänyt niitä alusta asti netissä. Se on tähänkin asti ollut - ilmeisesti - laitonta, mutta nyt silmukka tuntuisi kiristyvän entisestään.
Soitin Valtion elokuvatarkastamoon ja tavoitin ylitarkastajan Maarit Pietisen. Kysyin elokuvaharrastajien ja ennen kaikkea omasta puolestani, mitä pitäisi tehdä, jotta ei jatkossa rikkoisi lakia - tai ainakin selviäisi siitä ilman pahempia seurauksia. Pietinen ymmärsi hyvin elokuvaharrastajien hämmennyksen.
Kuvaohjelmalaki ei ilmeisesti tee mitään poikkeusta harrastajaelokuvan kohdalla?
"Ei", Pietinen vastaa, "periaatteessa."
Mutta monia poikkeuksia se kyllä tekee. Tarkastuksesta on kokonaan vapautettu joukko lain 4§:n mukaisia kuvaohjelmia, muun muassa sellaiset, jotka on valmistettu yksinomaan koulutusta tai muuta sivistyksellistä tarkoitusta, tieteellistä tutkimusta tai harrastustoimintaa varten. Näistä elokuvista riittää pelkkä ilmoitus, eikä valvontamaksua peritä.
Tarkoitetaanko tässä harrastustoiminnalla sitten elokuvan sisältöä vai sen tekotapaa, ei laissa tarkemmin määritellä. Pietinen arvelee, että muotoilu viittaa ensisijaisesti ohjelman sisältöön - kuten vaikka lennokkiharrastukseen. Yksiselittäistä sekään ei ole.
Kuvitellaan 15-vuotiaiden nuorten porukka, joka on kuvannut puolituntisen elokuvan. He haluaisivat levittää sitä kotisivuillaan. Miten heidän pitää toimia?
Periaatteessa elokuva on kuvaohjelmalain piirissä, koska sitä ei ole erikseen millään perusteella vapautettu. Elokuvan levittäminen kotisivuilla on aina tilaisuohjelmapalvelu, koska elokuva on yleisön saatavilla. Se pitäisi siis joko tarkastuttaa tai ilmoittaa.
"Käytännössä emme kuitenkaan katso yksittäisten ihmisten kotisivuja tilausohjelmapalveluiksi", Pietinen selventää elokuvatarkastamon tulkintaa. "Paitsi jos elokuvissa on jotain lapsille erityisen haitallista, voidaan sitten puuttua erikseen."
Viiva on veteenpiirretty. Elokuvatarkastamon näkökulmasta olisi ongelmallista ottaa yksittäisiä harrastajaelokuvia valvonnan piiriin, koska sitten pitäisi ottaa ja selvittää kaikki muutkin. Se ei olisi mahdollista.
Voivatko tällaiset porukat siis jatkaa toimintaansa kuten ennenkin?
"Jaa-a. Mitähän tohonkin nyt sanois", ylitarkastaja naurahtaa ja ehdottaa, että tavallisten, harmittomien elokuvien suhteen voi jatkaa niin kuin ennenkin. Jos elokuvissa on gore-splätteriä, sivusto voisi itse huolehtia siitä, ettei sitä pääse katsomaan kuka tahansa.
Elokuvansa voi myös ilmoittaa elokuvatarkastamolle, jolloin niihin saa K-18-leiman. Harrastajan kannalta ongelmallista on kuitenkin se, että kaikille ilmoituksen tehneille rapsahtaa automaattisesti 80o euron vuosittainen valvontamaksu. Se ei katso toiminnan laatua - sama maksu koskee harrastaja, ammattilaisia, yksityishenkilöitä ja yrityksiä.
Toinen vaihtoehto on tarkastuttaa elokuvat, mutta se tulee köyhälle harrastajalle kalliiksi. Elokuvan tarkastaminen saattaisi maksaa helposti enemmän kuin itse elokuvan tekeminen.
Ilmoituksen tai tarkastuksen lisäksi elokuvan levittäjän pitäisi huolehtia aukottomasti siitä, että annettua ikärajaa noudatetaan. Tähän ei riitä pelkkä rasti ruutuun -kysely kotisivuilla, vaan valvonnan pitää perustua järeämpään tunnistukseen - esimerkiksi pankkitunnuksiin.
Pietinen suositteleekin harrastajaelokuvantekijöille suljettuja sivustoja, koska niihin kuvaohjelmalaki ei päde. Jos elokuvia levitetään vain tietylle porukalle, kyse ei ole lain tarkoittamasta julkisesta luovuttamisesta. Tämä ei tietenkään sovi useimmille elokuvantekijöille, jotka haluaisivat levittää elokuvia yleisölle - ei vain harrastajayhteisölle. Pietinen ymmärtää tämän ja harmittelee nykylain tiukkuutta.
"Toivottavasti jatkossa tulee selkeämpi laki, joka sulkee esimerkiksi harrastajien nettisivut säätelyn ulkopuolelle. Pitäisi paremmin ottaa huomioon kentän monimuotoisuus."
Sitä odotellessa hän lupaa elokuvatarkastamon katsovan tilannetta ainakin osittain sormien läpi.
Ihmiskunnan ainoa toivo -ryhmällä on netissä kymmenen vuoden ajalta parikymmentä elokuvaa ja niiden oheismateriaaleja. Osa elokuvista on tarkastettu, osa ei.
Pietisen mielestä on ongelmallista, että osa elokuvista on tarkastettu, mutta osa ei. "Se tekee toiminnasta kuitenkin virallisempaa. Jos osa on tarkastettu, pitäisi muidenkin olla."
Tarkastettujen elokuvien kohdalta ikärajamerkinnän pitäisi olla esillä ja katsojien ikää valvoa. IAT:n leffojen ikärajat ovat kuitenkin melko matalia, joko sallittuja tai alle 7-vuotiailta kiellettyjä. Pietinen arvelee, että tällaisten elokuvien suhteen ei harrastajan tarvitse olla huolissaan. (Harva alle 7-vuotias pääsee itse katsomaan leffoja netistä.)
Jos ikäraja on korkeampi, sitä pitäisi valvoa paremmin. Monilla harrastajaryhmillä tilanne onkin toinen.
Mitä seuraamuksia harrastajalle voi tulla elokuvien laittomasta nettilevityksestä?
"En haluaisi sanoa - on the record - mutta todennäköisyys seuraamuksille on aika pieni."'
Periaatteessa joku vanhempi voisi tehdä rikosilmoituksen, jos hänen lapsensa olisi nähnyt elokuvan, joka ei ole lapsille sopiva. Siinä tapauksessa asia etenisi juridisesti normaaleja teitä. Pietinen pitää kuitenkin hyvin epätodennäköisestä, että syyttäjä nostaisi tällaisesta syytettä.
Pietisen mukaan harrastajien kannattaa tässä kantaa itse vastuunsa. Jos tekee lapsille sopimattomia elokuvia, kannattaa järjestää asiat niin, etteivät lapset pääse elokuvia katsomaan. Edelleen Pietinen muistuttaa, että elokuvatarkastamo lähtökohtaisesti ei ole kiinnostunut yksityisten henkilöiden tai harrastajaryhmien nettisivuista. Uhkana ovat siis korkeintaan huolestuneet vanhemmat.
Entä sitten isommat harrastajaelokuvasivustot, jotka tarjoavat satoja elokuvia isommalle yleisölle?
Pietinen naurahtaa: "Virkamiehenä minun pitäisi sanoa, että pitää noudattaa kuvaohjelmalakia."
Iso sivusto on yksittäistä nettisivua isompi ongelma, koska se on toimintana järjestäytyneempää. Elokuvien pitäisi olla tarkastettuja tai ilmoitettuja. Ilmoitetuista levittäjän pitäisi maksaa valvontamaksu. Levittäjä on tässä tapauksessa joko elokuvan tekijä tai sivuston ylläpitäjä, riippuen siitä, kuka elokuvan on ilmoittanut.
Johdonmukaisuuden vuoksi saman käytännön pitäisi koskea kaikkia sivuston elokuvia, joukossa ei siis saisi olla lainsuojattomia. Siitä taas seuraisi erikoisia paradokseja: 15-vuotiaan elokuvantekijän pitäisi joko tarkastuttaa tai ilmoittaa elokuvansa. Jos hän päätyisi maksuttomaan ilmoitukseen, hänen elokuvastaan tulisi kielletty alle 18-vuotiailta. Jos sivuston ylläpitäjä noudattaisi lakia, hän estäisi 15-vuotiasta katsomasta omaa elokuvaansa.
Ylitarkastajaa naurattaa. Juridiikka on vaikea laji: aina on tapauksia, joihin säädökset ei sovellu.
Mitä sitten voi tehdä?
"Ei mitään", Pietinen toteaa lakonisesti. Laki on luonut pattitilanteen. Elokuvatarkastamo ei voi valvoa kaikkea, mitä sen pitäisi, eivätkä elokuvantekijät voi käytännössä noudattaa lakia.
Yksi selvittämätön vaihtoehto kuitenkin on.
Harrastaja voisi ilmoittaa elokuvansa lain 4§:n mukaisena harrastustoimintaan tehtynä kuvaohjelmana. Tällaiset teokset olisivat automaattisesti sallittuja kaikille, eikä niistä tarvitsisi maksaa valvontamaksua.
Elokuvatarkastamolle jäisi kuitenkin mahdollisuus ottaa elokuva synopsiksen perusteella tarkastettavaksi, jos se tuntuisi kyseisen elokuvan kohdalla tarpeelliselta.
Olisiko siis mahdollista, että kaikki harrastajaelokuva - ehkä pahinta gorea lukuunottamatta - luettaisiin automaattisesti tähän tarkastuksesta vapautettujen kastiin?
Pietinen pohtii hetken. "Henkilökohtaisesti: kyllä, pitäisin sitä mahdollisena. En kuitenkaan voi antaa tässä tarkastamon virallista kantaa. Siitä pitää keskustella päällikön kanssa."
Näyttäisi siltä, että nykyinenkin laki - niin kankea kuin se onkin - mahdollistaisi harrastajaelokuvan huomioimisen, jos sitä vain tulkittaisiin suotuisasti.
Sovimme Pietisen kanssa, että heti lomien jälkeen järjestetään elokuvatarkastamon ja elokuvaharrastajien tapaaminen, jossa pelisääntöjä pohditaan yhdessä - ettei lain tulkinta tuo yllätyksiä kummallekaan osapuolelle. Pietinen innostuu ajatuksesta, että elokuvaharrastajia voisi tapaamisessa olla edustamassa esimerkiksi Findie ry. Näin elokuvatarkastamokin saisi ajantasaista tietoa siitä, mitä harrastajelokuvan kentällä tapahtuu.
Siihen asti, Pietinen lupaa, elokuvaharrastajat voivat jatkaa toimintaansa kuten ennenkin.
Elokuvien ilmoittaminen K-18-leimalla ei kuitenkaan kannata, sillä 800 euron valvontamaksu tulee automaattisesti - tulkinnasta riippumatta.
EDIT: Muistin väärin elokuvatarkastamon edellisen ulostulon ajankohdan tässä asiassa. Se tapahtuikin jo vuonna 2007. Linkitin silloisen tiedotteen tuonne alkuun. Tein muutamia muitakin pieniäkin viilauksia.
No jopas. Mielenkiintoista.
VastaaPoistaKiitos aktiivisuudesta kaikkien meidän muiden harrastelijoiden yms. välimuotohäröilijöiden puolesta. Parempi olla selkeät pelisäännöt kuitenkin suhteellisen tarpeelliseen asiaan. =)
Huomasin IRCssä, että ihmiset lukevat artikkelistasi vain ~6 ensimmäistä kappaletta ja skippaavat lopun, joten ymmärrettävästi aiheuttaa helppoa nurinaa.
Herra X IRCssä kuitenkin otti esille, että luultavasti kaupalliset tai kaupalliseksi aiotut pelivideot ja trailerit joutuvat luultavasti valvontamaksun piiriin. Tämä ei hirveästi hymyilyttänyt, mutta meneekin jo pikkasen tämän artikkelin tangentille.
Erittäin mielenkiintoinen artikkeli. Minua jäi vaivaamaan miten laki suhtautuu kokonaan tai osittain ulkomaiseen tuotantoon. Eli jos suomalainen webbisivu jakaa ulkomailla tuotettua harrastelijaelokuvaa, täytyykö se ilmoittaa tai tarkastuttaa Suomessa ja siis maksaa tuo 800 euron maksu? Olettaisin niin.
VastaaPoistaVaan toimiiko siinä tapauksessa käänteinen tapaus - eli jos ulkomainen sivusto jakelee suomalaisen porukan tekemää harrastelijaelokuvaa, kuuluuko se lain piiriin? Ja jos ei kuulu, niin mikä määrittelee sen onko sivusto suomalainen vai ei?
Olen useasti pohtinut että haluaisin laajentaa sivustoni (www.xihalife.com) palvelua indie-musiikin jakelusta indie-elokuviin. Ehkä suurin este miksi emme ole asiassa edenneet on juuri se, että asiassa on niin paljon selvitettävää ettei ole tosikaan. Firma on Sveitsissä, palvelin jenkeissä ja käyttäjät vähän kaikkialta maailmasta... joten mitäs lakeja sitä sitten noudatetaan? :)
Selvennän vielä muutamia perusasioita:
VastaaPoistaElokuvan tarkastaminen
Levitettävä elokuva pitää tarkastuttaa elokuvatarkastamossa, ellei sitä ole erillisellä perusteella tarkastuksesta vapautettu. Tarkastuksessa elokuvalle määrätään ikäraja. Tarkastamisesta maksetaan minuuttitaksa. Maksu on 2 euroa minuutilta, mutta yhtä elokuvaa kohden vähintään 36 euroa. Tarkastettua elokuvaa saa levittää vapaasti, kunhan huolehtii tarkastamon määräämän ikärajan noudattamisesta. Uuden lain mukaista valvontamaksua ei peritä tarkastettujen elokuvien levittämisestä.
Elokuvan ilmoittaminen
Jos haluaa välttyä tarkastukselta, elokuvan voi myös vain ilmoittaa, jolloin sille määrätään automaattisesti ikärajaksi K-18. Ilmoittaminen on maksutonta. Tämän takia monet tv-sarjat, kuten esimerkiksi Pieni talo preerialla, ovat alaikäisiltä kiellettyjä. Uuden lain mukaan ilmoitettujen elokuvien levittäjän tulee maksaa vuosittainen 800 euron valvontamaksu.
Elokuvien tarkastaminen ja ilmoittaminen liittyvät nimenomaan levittämiseen Suomessa. Sikäli on sama missä leffat on tehty. Mutkikkaampi kysymys sitten onkin, milloin nettipalvelu sijaitsee Suomessa :)
Entäpä ne lukuisat virikkeettömät, jännitystä kaipaavat suomalaiset jotka tykkäävät käräytellä toisia maksamatta jääneestä maksusta? En minäkään ole huolissani siitä, että elokuvatarkastamolla tai muulla valtiollisella taholla olisi aikaa ja resursseja käydä kaikkia videoita läpi. Mutta kateellisia tai muuten vaan pahantahtoisia suomalaisia löytyy tuhansittain, jotka mielellään ilmiantavat kenen tahansa YouTube -videon koska eivät vain siitä pidä. Kun ilmiannettu ei taas suostu tai pysty maksamaan, meneekö 800 euron maksu ulosottoon? Vai onko nyt sitten niin, että suomalaisella nyt vain pitää olla valmiina 800 euroa, jos haluaa ilmaista itseään ja sanoa jotain? Turpa ja netti kiinni köyhiltä!
VastaaPoista0
Jakelu torrentiin, ja torrent-tiedostoja ylläpitävä sivusto ulkomaiselle palveluntarjoajalle. Asia ratkaistu, no?
VastaaPoistaEi hemmetti pikkasen kuse ja haise monopolille tämmöinen?
VastaaPoistaItsekkin harrastan amatööritoimintaa videokamerani kanssa "splätteriä ei löydy" mutta en todellakaan lähde missään pahuksen tapauksessa maksamaan 800 euroa kuukaudessa siitä, että teen ilmaista viihdettä ihmisille. Tämä on aivan absurdia ja hommasta pitäisi samantien tehdä naurettavan tyhjä uho.
Siis alistummeko me suomalaiset, harrastelijat plus muut elokuvan tekijät tälläiseen moskaan?
Oikeasti? Nyt kaikki lähettämään pirusti valituksia moisen lain säätäjille ja tekemään kantansa asiasta selväksi, että penniäkään ei tipu.
Kyllä sitä amatööri kuvaajat nyt itse osaavat vähän miettiä millekkä kohderyhmälle elokuvansa on tarkoittanut ja laittaa luokituksen sen mukaan pystyyn. Rikollinen ei suinkaan ole se joka levittää kuvaa vaan se joka sitä katsoo jos tuppaa olemaan kohderyhmän ulkopuolella.
Kaikki messiin protestiin. Video youtubeen, kyltti kouraan ja kadulle. Tämä on lakisäädännön absoluuttinen huippu ja tätä ei purematta niellä.
Saatamme ehkä olla koko maailman suurimpia munan nieliöitä asiassa kuin asiassa mutta kohtuu ja raja kaikessa. 800 euroa jonkin amatööri videon tekemisestä ja sen levittämisestä on aivan naurettavaa ja tulee niin kalliiksi ettei kenelläkään ole sellaiseen varaa. Kyseessä on harrastus jumaliste. Siis halvinkin kamera itsessään maksaa jotain 400 euroa ja sitten pitäisi viellä mukamas jotain lähteä maksamaan sen käytöstä?
Hei,
VastaaPoistahuomasithan Vasemmistonuorten ja Pirkin kannanoton tästä aiheesta:
http://www.vasemmistonuoret.fi/?/site/vasemmistonuoret_ennakkotarkastusmaksut_lopettavat_pienelokuvien_internetle/
Jos käry käy, niin luultavasti kuvetta saa kaivaa enemmänkin kuin 800 euron edestä. Laissahan on vielä sanktiokin (sakko), niille, jotka ovat ko. lakia vastaan rikkoneet.
VastaaPoistaTämä laki EI koske videoita jotka on pistetty nettiin ulkomaalaisten palvelimien kautta ulkomaalaisella käyttäjätunnuksella.
VastaaPoistaEli näin kierrät tätä lakia:
1. Lähetä videotiedostosi ulkomaalaiselle kaverille joka myös asuu ulkomailla.
2. Pyydä kaveria pistämään video YouTube:iin (tai muuhun vastaavaan ei-suomalaiseen palveluun) tunnuksella jota ei ole luotu Suomessa.
3. Video on sitten näkyvillä laillisesti Suomessa, eikä tämä laki koske mitenkään sitä videota koska levityksen on katsottu tapahtuneen täysin ulkomailla.
> 3. Video on sitten näkyvillä
VastaaPoista> laillisesti Suomessa, eikä tämä
> laki koske mitenkään sitä videota
> koska levityksen on katsottu
> tapahtuneen täysin ulkomailla.
Mutta älkää kertoko tätä eduskunnalle, tai netin käytöstä aletaan kohta periä tullimaksuja.
Koska en taida olla ihan järkevä, lueskelin mielenkiinnosta Eduskunnan verkkosivuilta valtiopäiväasiakirjoja asiaan liittyen. Ja koska Eduskunnan websivujen osoitteet ovat äärettömän kauniita ja pitkiä, lyhennän kyseistä osoitetta hieman:
VastaaPoistahttp://bit.ly/6TyQm
Muutamia näennäisen kyynisiä ja pikkutarkkuudessaan kompuroivia hajahuomiota , sekä osittain kontekstistaan irroitettuja kansanedustajien lausahduksia:
* Sivistysvaliokunnassa pyörähtäneiden asiantuntijoiden lausunnoista ei kerrottu mitään. Ei myöskään sivistysvaliokunnan jäsenten keskusteluista. "Todettiin asiantuntijakuuleminen päättyneeksi. Käytiin valmistavaa keskustelua, joka keskeytettiin." Ainoastaan kansanedustajien puheet ovat luettavina.
* Jos luen oikein sivustysvaliokunnan sitä pöytäkirjaa, jossa mietintöluonnos hyväksyttiin, niin poissaolijoiden lisäksi käsittelystä olivat jossain määrin poissa 9 henkilöä 13:sta. ("5 § ja 6 § osittain"). Tosin, asia oli ko. valiokunnassa 2kk käsiteltävänä, joten ehkä asia hautoi jäsenien mielessä, vaikkeivat aina paikalla olleetkaan?
* Jostain syystä valmistuneessa mietinnössä ei ollut nimettynä niitä asiantuntijoita, jotka olivat mukana siinä kokouksessa, joka todettiin kokouspöytäkirjassa ei-päätösvaltaiseks. Asiantuntijat SAMOK:sta, Suomen ylioppilaskuntien liitosta ja Opetusalan ammattijärjestöstö OAJ:stä siis jäivät uupumaan listoilta, mutta sitä ei voi mistään päätellä olivatko he sitten sanoneet kokouksessa jotain, joka vaikutti käsittelyprosessiin.
* Sivustysvaliokunnan mietintö on kirjoitusasultaan ja sisällöltään selkeää ja hyvin ymmärrettävää tekstiä, siis jos minä olen mikään sitä arvioimaan. "Tavoitteena tulisi olla teknisten taitojen ja kulttuurisen mediakasvatuksen sekä suojeluun tähtäävän mediakasvatuksen integroiminen niin varhaiskasvatuksessa kuin yleissivistävässä koulutuksessa, ammatillisessa koulutuksessa ja yliopistotasolla erityisesti opettajankoulutuksessa."
* Sivistysvaliokunta tiedostaa itsekin, että "Ongelmana on, että kuvaohjelmalain mukainen ennakkotarkastus kohdistuu varsin kapeaan sektoriin kaikesta audiovisuaalisten mediasisältöjen tarjonnasta. Tällä hetkellä ulkomailta välittyvää aineistoa ja sen luonnetta ei myöskään seurata lainkaan. Erittäin suuri osa lapsille mahdollisesti haitallisista sisällöistä välittyy ulkomailta internetin ja satelliittikanavien kautta."
[ jatkuu seuraavassa viestissä.. ]
[ ..jatkoa edellisestä viestistä ]
VastaaPoista* Kansanedustajista kantaa ottivat ensimmäisessä ja toisessa käsittelyssä mm. Tuulikki Ukkola, Jyrki Kasvi, Raija Vahasalo, Sanna Lauslahti..
* Virtasen Pentti tarjoaa takuuhelmiä lausahduksia, kuten "Nyt voisi ajatella sitten, että kun meillä vaihtuu hallitus kovemmaksi, yksinkertaisemmaksi ja joku voisi sanoa tyhmemmäksi, niin se vaihtaa sinne semmoisia virkamiehiä, jotka heijastavat niitä moraalikäsityksiä, jotka sillä kyseisellä luokalla ja heidän vanhemmillaan on ollut, jolloin nämä vaihtelisivat aina sen mukaan, miten tässä sitten vallanpitäjäkin muuttuu."
* Useampikin kansanedustaja esitti viittauksia netin valvontaan ja seurantaan, kuten mm. Tuulikki Ukkola: "Onneksi tässä keskustelussa on käynyt selville se, että tehtiinpä mitä tahansa, niin millään ei voida valvoa internetiä. Millään ei voida valvoa sitä, että taivas on avoinna. Vai aiokooko tämä talo, eduskunta, laatia jonkinlaisen kuoren, lyijykuoren, Suomen ympärille, että mikään radioaalto, televisioaalto tai muu vastaava ei pääse sen läpi?"
* Jyrki Kasvi esitti saman asian toisin: "Lastensuojelun nimissä on tehty myös pahoja virheitä. Esimerkiksi moneen kouluun ja kirjastoon on lastensuojelun nimissä hankittu suodatusohjelmat ja suositellaan vielä kotiinkin asennettavaksi. Nyt näiden järjestelmien ansiosta meidän lapset ja nuoret eivät välttämättä mistään saa enää netissä tietoa, asiallista tietoa ja valistusta, ehkäisystä, sukupuolitaudeista tai huumeista. Valistukseltako me halusimme heitä suojella, esimerkiksi kansanedustajan blogilta, johon ei enää Vantaan kouluista pääse, koska ohjelma ei osaa erottaa pornoa ja kansanedustajan blogia toisistaan." [ Eipä taida vieläkään päästä Lauritsalan lukion koneilta minun verkkosivuilleni ( http://hoito.org ) ]
* YLE:n Areenalla on jo tälläkin hetkellä käytössä esto alle 15-vuotiaille, jonka ohittaminen vaatii tv-luvalla henkilöllisyytensä ja täten myös ikänsä todistamista. Näistä "teknisin keinoin" (verkkosivuanalysaattorit, verkkoliikenteen seuranta, kryptaus, autentikointi..) iän toteuttamisesta on pientä kuvailevaa selvitystä varsinaisessa hallituksen esityksen perusteluosioissakin, jota pn hiukan päässyt mukaan myös sivistysvalikunnan lopulliseen eduskunnalle tarkoitettuun mietintötekstiinkin.
* Olisi ollut mielenkiintoista [ihan oikeasti] lukea miten eduskunta suhtautui mihinkin lainkohtaan lain ensimmäisessä käsittelyssä. Hieman erikoista on se, että vaikka tuolla sanotaan, että "Eduskunta hyväksyi lakiehdotuksen sisällön mietinnön mukaisena ensimmäisessä käsittelyssä.", niin eduskunnan vastauksessa hallitukselle näkyy kyllä useitakin lakiehdotukseen tehtyjä korjauksia, mm. juurikin siihen "Levittämistavan perusteella tarkastuksesta vapautetut kuvaohjelmat" kohtaan.
Odotan innolla 800 euron laskua jokaisesta youtubeen kuvaamastani kalastusvideosta. Koostin videoista vieläpä DVD:n, jota jakelen torrenttina.
VastaaPoistahttp://laillisettorrentit.net/index.php?page=torrent-details&id=f1565e81ba4ecf5a2e8c29536709efbeae8f5896
Eli kysyn viisaammilta, pitääkö minun tulevaisuudessa laittaa kaikkiin kalastusvideoihini K-18 merkintä?
Lokakuun lopussa 1915 lähti suomalainen lähetystö Tukholmaan: senaattori Otto Stenroth, Samuli Sario, A. H. Saastamoinen ja Axel Lille. Aaro Pakaslahti kertoo tästä teoksessaan Suomen politiikka maailmansodassa. Ruotsin valtakunnanmarsalkka kreivi Douglas vaati Suomelta Pohjois-Suomea (Kemijoki rajaksi) ja tarjosi korvaukseksi "niin suuren osan Venäjän Karjalaa kuin se haluaisi".
VastaaPoistaSuomalaisten lähetystö ei kuitenkaan halunnut luovuttaa Pohjois-Suomea, mitä Ruotsi yritti anastaa vielä 1918.
lyyxem.freehostia.com/teljo.htm
Presidentti Relander kaatui ruotsalaismielisyyteensä kuusi vuotta sitten [1931]. Olin mukana siinä kokouksessa, jossa maalaisliitto päätti olla asettamatta presidentti Relanderia uudelleen presidenttiehdokkaaksi. Ja se tapahtui juuri hänen ruotsalaisystävällisen politiikkansa takia.
Presidentti Svinhufvud ei kaatunut yksin ruotsalaisystävälliseen politiikkaansa, mutta se kuitenkin hyvin oleellisesti edisti hänen kukistumistaan.
- Veikko Heiskanen, kansanedustaja (ml), professori
lyyxem.freehostia.com/1930.htm
Vuonna 1905 yleistä äänioikeutta vastusti "Huusis"-lehti. Linkissä Tuulispään pilapiirros.
Piikkilangalla aidattu koulu Espoossa talvella 1908
Vähävaraisten torpparien ja muonamiehien ponnistuksilla syntyi Luukkaan eli Luukin kansakoulu vuonna 1906. Jouluna 1907 C.G. Avellan teetti koulurakennuksen ympärille piikkilanka-aidan sekä karkoitti kevätlukukauden alussa kouluun pyrkivät lapset pois.
http://suomenmaa.bravehost.com/