6.9.09

Harrastajaelokuvalle löytyi elokuvatarkastamosta vierashuone

Kesäkuussa Valtion elokuvatarkastamo lähetti tiedotteen, jonka mukaan monien suomalaisten elokuvaharrastajien pitäisi alkaa maksaa 800 euron vuosittaista valvontamaksua omien elokuviensa levittämisestä. Tiedote vahvisti myös kuvaohjelmalain tulkinnan synkkää pohjavirettä: tavallisten ihmisten netissä levittämiä kotivideoita kohdellaan lain edessä samalla tavalla kuin ammattimaista, kaupallista elokuvatuotantoa.

Nyt käsky on otettu takaisin: Harrastajaelokuva on harrastustoimintaa ja laista löytyy sille oma pykälä - ehkä sattumalta, mutta kuitenkin. Miten tarkastamon mieli muuttui?

Kun elokuvatakastamon tiedote kesällä tuli, soitin ylitarkastaja Maarit Pietiselle tehdäkseni blogiini aiheesta perusteellisen selvityksen siitä, mitä elokuvaharrastajalta jatkossa odotetaan. Odotukset naurattivat myös ylitarkastajaa. Sovimmekin vielä samassa puhelinkeskustelussa, että syksyn alussa kokoonnutaan nauramaan saman pöydän ääreen: elokuvatarkastamo, elokuvaharrastajat ja lainsäätäjät.

Pöytää ei kirjaimellisesti ollut, kun elokuvatarkastamon vanhaan elokuvasaliin oli viime maanantaina koottu tuoleista rinki, johon mahtui kymmenkunta harrastajaelokuvan asiantuntijaa. Edustettuina olivat elokuvatarkastamon lisäksi mm. Findie ry, Pixoff, DVoted, Koulukino ja lainvalmistelusta vastaava Opetusministeriö.

Neuvottelun jännittävistä käänteistä ei ole dekkariksi. Esittelykierroksesta lähtien kaikille oli selvää, että olimme yhteisellä asialla ja kaikki olivat siitä jokseenkin samaa mieltä. Ratkaisukin oli jo oikeastaan valmiina, sillä sitä oli sivuttu jo aiemmin mainitussa puhelinkeskustelussa. Kuvaohjelmalain neljäs pykälä nimittäin rajaa tarkastusvelvollisuuden ulkopuolelle mm. sivistyksellistä tarkoitusta ja harrastustoimintaa varten valmistetut elokuvat. Tähän asti tämän on ymmärretty tarkoittavan elokuvien sisältöä, esimerkiksi askarteluvideoita tai matkailuohjelmia. Nyt, kun perustelut oli lyöty (vertauskuvalliseen) pöytään, elokuvatarkastamo oli valmis tekemään rohkean mutta järkevän linjauksen: harrastajelokuva on tehty harrastustoimintaa varten.

Mitä tästä tulkinnasta sitten seuraa? Muutamia asioita:

1) Harrastajaelokuvaa ei tarvitse tarkastuttaa tai ilmoittaa K-18-elokuvaksi. Elokuva ei siis saa ikärajaa, eikä sen levittämistä vahdita elokuvatarkastamossa. Tarkastus- tai valvontamaksuja ei tarvitse maksaa.

2) Jos haluaa noudattaa lakia, harrastajaelokuva on kuitenkin ilmoitettava elokuvatarkastamon rekisteriin. Se on tietysti tekijälle pieni vaiva, mutta bonuksena pääsee Elonetin julkiseen elokuvarekisteriin. Ilmoitusohjeet löytyvät täältä.

3) Ilmoituksen perusteella tarkastamo voi pyytää elokuvan tarkastettavaksi, jos näyttää siltä, että neljäs (vapauttava) pykälä ei toteudu. Näin voisi tapahtua esimerkiksi sellaisessa tapauksessa, että hyvin väkivaltaista elokuvaa levitettäisiin niin, että se päätyisi lasten nähtäväksi. Millainen linja tulee olemaan, jää nähtäväksi.

4) Periaatteessa laki ja sen tulkinta koskee kaikkea netissä julkaistavaa liikkuvaa kuvaa. Lomavideotkin - esimerkiksi edellisten merkintöjeni lyhyet klipit - pitäisi ilmoittaa tarkastamoon. Käytännössä näin ei tule tapahtumaan, eikä kukaan siihen tule kannustamaan. Eikä se kannatakaan, edes protestihengessä. Laki on sellainen kuin on, huono, eikä elokuvatarkastamo voi siihen vaikuttaa. Uusi laki on tulossa.

5) Neljännen pykälän uusi tulkinta ei kuitenkaan ratkaise kaikkia ongelmia. Jos harrastajaelokuvansa tarkastuttaa, sitä levittäessään pitää edelleen valvoa katsojien ikää, myös netissä. Jää elokuvasivustojen ylläpitäjien ja historian arvioitavaksi, onko tämä mahdollinen vaatimus. Ja edelleen, jos ilmoittaa elokuvansa ilman tarkastusta K-18-elokuvaksi, joutuu maksamaan vuosittaista 800 euron valvontamaksua. Niin ei siis kannata tehdä.

Kaikki tämä on väliaikaista.

Opetusministeriössä valmistellaan nimittäin jo kiivaasti kokonaisuudistusta, jonka tarkoitus on siirtää VHS-vuosina säädetty laki internet-aikaan. Maanantaina pidetyn tapaamisen ansiosta uutta lakia valmistelevaan asiantuntijaryhmään kutsuttiin myös harrastajelokuvan edustaja. Pidän teidät ajantasalla siitä, miten asia etenee.

Tarinan opetus siis on: Asioihin voi toisinaan vaikuttaa. Puhelin, blogi ja rakentava asenne ovat hyviä apuvälineitä.

6 kommenttia:

  1. Eikö tässä yhä ole ongelmana tuo epämääräinen "harrastajaelokuvan(tekijän)" käsite?

    Raja pitäisi käytännössä vetää johonkin, ettei soveltaminen ole mielivaltaista. Kuitenkin esimerkiksi se, että elokuvia myydään / harrastetaan myymättä, ei ole sopiva raja.

    VastaaPoista
  2. Se on hyvin suuri ongelma. Nykytilanteessa ollaan käytännössä elokuvatarkastamon hyvän tahdon varassa, koska laissa tätä ei sen tarkemmin määritellä.

    Toivottavasti tuleva, uudistettu laki on viisaampi. Helppoa se ei kuitenkaan ole. Olisiko jollain hyvä määritelmää, jolla tulevaisuudessa erotellaan kaupallinen ja ei-kaupallinen?

    VastaaPoista
  3. Minun ehdoukseni on se, että kaupallisen elokuvan rajaksi laitetaan kylmänviileästi joku vuosikohtainen tuloraja.

    Ihan samalla tavalla yrityksetkin pyörii, yritys voi ansaita n. 1800€ vuodessa maksamatta pennin hyrrää veroja. Samalla tavalla jos elokuva tuottaa voittoja vaikka yli 5000€ vuodessa, tulisi se tarkastuttaa.

    Tietenkin myös tuo 800€ vuosittainen maksu on vähän hämärä vielä: jos tekee yhden elokuva ja laittaa sen k-18 leiman alla omille kotisivuilleen, joutuu lain nykyvalossa maksamaan 800€ / vuodessa siihen asti kunnes poistaa videon netistä.

    VastaaPoista
  4. Tuloraja olisi kieltämättä helppo määritellä. Mutta olisiko se lain kannalta järkevää?

    Kun tarkoituksena on suojella lapsia haitalliselta sisällöltä, on sinällään triviaalia, kenen tuottamaa tuo sisältö on. Onhan hyvin mahdollista, että harrastajan tekemä video löytää isomman yleisön kuin jokin vähemmän menestynyt kaupallinen hanke. Jos elokuvia ylipäätään halutaan ennakkotarkastaa, on sinällään loogista, että se jollain tavalla koskee myös laajalle levitettäviä ei-kaupallisia leffoja.

    Entä jos harrastaja saisikin tarkastuttaa elokuvansa ilmaiseksi? Yhteiskunta maksaisi itse asettamansa velvoitteen kustannukset. Se ainakin olisi sananvapauden kannalta johdonmukainen ratkaisu.

    Viimekätinen ongelma on kuitenkin koko ennakkotarkastusjärjestelmässä, jota on hyvin vaikea sovittaa internet-aikaan, jossa video on muuttunut myös tavallisten kansalaisten itseilmaisun välineeksi sekä taiteellisessa että yhteiskunnallisessa mielessä.

    Odotan mielenkiinnolla millaiseksi uusi laki muodostuu.

    VastaaPoista
  5. Anonyymi8:25 ip.

    Niin toki, jos kysyttäisiin, että onko mitään tarvetta ennakkosensuurille, sanoisin tietenkin "Ei".

    Lapsien suojelulla on tuota perusteltu jo vuosikymmenien ajan, mutta kyllä sitä itsekin VHS aikana katseltiin kavereiden kanssa Bad Tastea ja pornoa.

    Aikana jolloin Internettiä ei käytännössä edes ollut, ei sensuuri silloinkaan toiminut. Nykyisin vielä vähemmän, kaikki on jokatapauksessa lapsien saatavissa, jos vanhemmat eivät hoida hommiaan.

    Jos minulta kysyttäisiin, lakkauttaisin kokonaan kaikki sensuurivirastot ja tarjoaisin niillä varoilla lapsien vanhemmille mahdollisuuden säätää heidän kasvatusmetodeihin kuuluvat rajat.

    Tarkoitan siis esimerkiksi F-sercuren tietoturva-työkaluja, joiden mukana tulee myös työkalut, joilla voidaan säätää lapsille sopivat ajat päästä nettiin ja sivu t joilla he voivat käydä.

    Eihän sekään tietenkään estä ketään, joka oikeasti haluaa nähdä vaikkapa pornoa, mutta eipähän lävähdä vahingossa kenenkään silmille.

    Mutta niin, eihän tälläistä tule tapahtumaan moniin kymmeniin vuosiin. Nykyisin pitää pelata tasapainopelejä kontrollitarpeisen/vanhoillisen valtionvallan ja maalaisjärjen välillä. Ja pitäähän virkamiehillä olla työpaikkojakin.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi9:59 ap.

    Kiitos aktiivisuudesta asian tiimoilta. Tässä on jälleen kerran hyvä esimerkki virkamieskoneistosta, joka on unohtanut osin toimintansa tarkoituksen. Tavallinen tallaaja jää välistä, kun kuunnellaan vain ääriliikkeitä ja asiasta hyötyviä tahoja.

    VastaaPoista