10 vuotta sitten olisin pitänyt hyvin epätodennäköisenä mahdollisuutta, että minusta tulisi nuorisotyöntekijä. En varsinaisesti ymmärtänyt nuorisosta mitään, puhumattakaan että olisin koskaan viettänyt aikaani minkäänlaisella nuorisotalolla.
Tuottajaksi en myöskään aikonut, koska tuottajana ei pääse itse tekemään. Mietinkin, että siihen asemaan ajaudutaan, ei pyritä.
Ja mitä meistä tuli! Nuorisotyöntekijöitä ja tuottajia. Enkä 10 vuotta sitten osannut kuvitella, että näin hienoa työtä voisi olla olemassa. Toisin kuin aiemmin arvelin, lapset eivät menekään pilalle tullessaan murrosikään. Myös tuottamisen salaisuus on selvinnyt: Olen tehnyt omin käsin yhtä jos toista hienoa, josta olen ollut ylpeä - mutta en niin ylpeä kuin asioista, joita olen Nuorten Ääni -toimituksessa ollut tuottamassa.
Näillä puheilla toivotan kaikki tervetulleeksi Nuorten Ääni -toimituksen "Mielipide ja minä"-näyttelyyn Helsingin kaupungintalon Virka-galleriaan. Näyttely on auki 28.2. asti.
Kannattaa mennä, se on hurjan hieno.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti