30.1.11

Ai onko tää joku aikuisten salaisuus?


Marja Mikkosen lyhytelokuva 99 vuotta elämästäni (2004) kertoo osaksi toden, osaksi kuvitellun tarinan ohjaajansa elämästä. Jokainen vuosi syntymästä kuolemaan käydään läpi pikakelauksella tärkeimpien tapahtumien ja henkilöiden kautta. Elokuva esittelee yhden elämän, mutta samalla se kertoo, millaisessa maailmassa me elämme. 

Kun näin elokuvan tuoreeltaan Kettupäivät-festivaaleilla vuonna 2004, mieleeni jäi juuri tuo kysymys: Millaisessa maailmassa me elämme? Miten sitä voisi tutkia? Sain ajatuksen dokumenttielokuvasta, joka esittelee maailman, jonka juuri tänään syntyvä lapsi näkee synnytyshuoneen ikkunasta. 

Dokumentaarin sijaan aloin kuitenkin työstää aiheesta ehdotusta Yleisradion lastenohjelmille. Tekisin sarjan lyhyitä elokuvia, joissa kaksi lasta seikkailee aikuisten rakentamassa maailmassa. Kun ehdotukseni, kahdeksasta 10 minuutin jaksosta koostuva Maailman ääreen, oli valmis, sain lopulta vastauksen: "Aihe on liian yhteiskunnallinen. 70-luvulla tämä olisi ehkä sopinut." 

Suunnitelma jäi fragmentiksi kovalevylle ja unohtui sinne. 

Kunnes eräänä aamuna, joskus loppusyksystä 2009, minulle tuli vahva tunne, että Maailman ääreen on tehtävä nyt. Ja koska kukaan muu ei sitä tekisi, olisi ryhdyttävä toimeen itse.

Kuluneen vuoden aikana, Ihmiskunnan ainoa toivo -ryhmän kokoonnuttua taas kerran yhteen, syntyi  54-minuuttinen Seikkailu. Se on lasten, aikuisten ja kaikkien muiden elokuva siskosta ja veljestä, jotka lähtevät palauttamaan pulloja ja löytävät aikuisten maailman salaisuudet.

Jos uteliaisuutesi heräsi, voit katsoa elokuvan vaikka heti klikkaamalla tästä. Leffaa saa myös näyttää muille, esimerkiksi koulussa. Luulen, että se sopisi sinne erinomaisesti.

Otan mielelläni vastaan palautetta, kommentteja, kritiikkiä, ajatuksia.

2 kommenttia:

  1. Olisin varmasti mainostanut ystävilleni uutta lempisarjaani, jos Maailman ääreen olisi päässyt televisioon. Seikkalusta nimittäin pidin oikein paljon. Ajatuksia herättvä ja osuva, toteutus moitteeton omaan nuoreen silmääni ainakin. Lempikohtani olivat mallityttö ja majan omistaja. Toivottavasti teette taas pian uusia elokuvia, olen aina pitänyt IAT:n tuotoksista. :)

    VastaaPoista
  2. Oi, kiitos! Lämmittää mieltä.

    VastaaPoista