"Nuoriso häiriköi", 374 hakutulosta Googlessa. Nuoriso häiriköi viljelypalstalla, nuoriso häiriköi Nousiaisissa, Kuopiossa, julkisissa kulkuneuvoissa, uimarannalla, lähiöissä ja keskustassa. Lisäksi nuoriso riehuu: valtatien varressa, junassa ja Hyrylässä.
Aikuiset sen sijaan eivät häiriköi kovinkaan paljon. Googlen mukaan vain 7 kertaa.
Otos saattaa kuitenkin olla vääristynyt. Esimerkiksi Iltalehti kirjoittaa paljon enemmän nuorista ja nuorisosta (yhteensä 87 500 hakutulosta) kuin aikuisista (16 700).
Jos Iltalehti kirjoittaisi aikuisista yhtä paljon, saattaisimme nähdä esimerkiksi tällaisia otsikoita:
"Aikuiset riehuivat keskustelupalstalla"
"Aikuiset sikailivat netissä"
Aikuiset nimittäin todellakin riehuvat ja sikailevat, mutta se pääsee lööppeihin vain, jos asialla on poliitikko. Suurten medioiden keskustelupalstoilla on suurempi tapaus se, jos joku kirjoittaa asiallisesti. Eräs ilmiö on erityisesti kiinnittänyt huomioni, nimittäin:
"Aikuiset nolasivat toisiaan Iltalehden foorumilla"
Yleinen selviytymisstrategia verkkokeskustelussa on väittelykumppanin nolaaminen. Joko toinen on liian nuori, stalinisti, punavihreä, ei osaa kirjoittaa, ei ole ottanut asiasta selvää, lukenut edellistä viestiä, sortuu argumentaatiovirheeseen tai on vain trolli. Ja se pitää kertoa kaikille.
Yksi suosituimmista sosiaalisen median eleistä on myötähäpeä. Se on siitä erikoinen empatian laji, että sitä käytetään lähes yksinomaan myötäelämisen kohteen pilkkaamiseen. Tiedättehän sen hetken, kun joku sosiaalisessa tilanteessa käyttäytyy meidän mielestämme kiusallisella tavalla. Nostamme käden silmiemme eteen merkiksi siitä, että emme halua nähdä tätä.
Samalla välittyy myös toinen viesti: kerromme olevamme tilanteen yläpuolella. Jos emme peittäisi kasvojamme, ylemmyydentunteemme voisi jäädä muilta huomaamatta. Emmekä tietenkään puutu toisen kiusalliseen tilanteeseen, koska olisimme silloin itse vaarassa. Käsi suojaa meitä, ei myötähäpeän kohdetta.
Tätä elettä kutsutaan englanninkielisessä maailmassa facepalmiksi. Se on varsin suosittu huudahdus netissä. Facebookissa voi linkittää jonkun nolon jutun ja evästää sen "facepalm"-huokaisulla. Tarkoituksena ei ole myötäelää vaan pilkata.
Olenkin pohtinut, onko myötähäpeä oikea tunne lainkaan. Ehkä se onkin vain pahantahtoinen ele? Lähipiirini psykologit ovat kuitenkin torjuneet teoriani. Myötähäpeän tunne todella on olemassa. Häpeä nimittäin on yhteisöllinen ilmiö ja sitä voi siksi tuntea myös toisen puolesta. Toisin on esimerkiksi syyllisyyden laita, se on henkilökohtaista.
Korjaan siis teoriaani: myötähäpeä on hyvä tunne, jos se johtaa häpeällisessä tilanteessa olevan puolustamiseen. Eleenä facepalm on vain huonoa käytöstä.
Pitäkää siis myötähäpeänne omana tietonanne. Ja lakatkaa sikailemasta siellä netissä, aikuiset ihmiset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti