19.1.10

Hazard, Halme ja Immanuel Kant



Olen kovasti miettinyt tapoja oikeuttaa Kaarina Hazardin Halme-kolumnin värikästä sanankäyttöä. Tilanne on kiusallinen: yhtäältä olen sitä mieltä, että Hazardin sanavalinnat olivat sopimattomia, ja toisaalta, että ne olivat aivan välttämättömiä. Miten nämä voi sovittaa yhteen? Tässä eräs teorioistani:

Tony Halmeen nimitteleminen surkeaksi, säälittäväksi, aivovammaiseksi, sekakäyttäjäksi ja vitsiksi osoitti performatiivisesti median (ehkä) viimeisen tabun, joka päti Halmeen kohdalla ja pätee Nykäseen: lehdessä ei voi sanoa suoraan, että julkisuuden henkilö x on mieleltään sairas, syrjäytynyt tai muusta syystä syyntakeeton.

Ei siksi, että se olisi loukkaavaa tai epätotta, vaan siksi, että silloin mediasta tulisi virallisesti hyväksikäyttäjä. Ja tällaista illuusiota etenkin iltapäivälehdistössä elätellään:
Julkisuus on aina kohteensa oma valinta, eikä toimittaja koskaan käyttäisi hyväksi syyntakeettoman tekemää väärää valintaa.
Hazardin kolumnin mukaan toimittajat ja yleisö leikkivät syyntakeettoman ihmisen elämällä, rakentavat siitä yhdessä erilaisia rahanarvoisia tarinoita - milloin tragedioita, milloin komedioita - välittämättä paskan vertaa kohteesta ihmisenä. Tätä ei vain saa sanoa ääneen.

Ehkä journalistin ohjeisiin pitäisikin sisällyttää Immanuel Kantin kategorinen imperatiiivi?
"Kohtele kaikkia ihmisiä, myös itseäsi, ikään kuin he olisivat päämääriä sinänsä, älä koskaan pelkkinä välineinä."
Siinä sitä sitten oltaisiin.

(Kuva on Lars von Trierin elokuvasta Idiootit.)

2 kommenttia:

  1. Oivallista. Pitäisi myös luopua passiivi-ilmaisusta "media tekee sitä tai tätä" ja käyttää toimittajista oikeaa nimeä tai edes mainita "toimittajat tekevät sitä tai tätä". Ehkäpä se synnyttäisi jonkinlaista ammattiylpeyttä ja pistoa sydänalassa. No, toiveajattelua. Hyväksikäyttöä oli sekin kun MTV3 ja Iltalehti ostivat Shkupollin nimen saadakseen näkyvyyttä Googlehauissa.

    VastaaPoista
  2. Totta puhut, tuo tapa puhua mediasta kollektiivina on vähän tarpeettoman leväperäinen. Pitäisi oppia siitä eroon. Kukahan se on meille opettanut?

    Kuulostaa ihan meidän mediakasvattajien tekosilta!

    VastaaPoista