Helsinki maksaa Teostolle korvauksia musiikista, jota esitetään kaupungin järjestämisssä tapahtumissa, puhelinvaihteissa ja esimerkiksi koulujen kevätjuhlissa. Jälkimmäisestä tulee väistämättä mieleen jännittävä tekijänoikeusfilosofinen ongelmanasettelu, joka päättyy kysymykseen: omistaako koulu oppilaiden tekijänoikeudet?
Koulun kevätjuhla on julkinen tilaisuus. Siksi lasten laulamista lauluista maksetaan korvausta kappaleiden tekijöille. Se on totta kai hassua, mutta tietyn periaatteen mukaan ihan reilua. Onhan tekijöillä oikeus saada korvaus oman teoksensa käytöstä.
Erikoisen tästä periaatteesta tekee se, että saman maksiimin mukaan korvaukset kuuluisivat myös lauluja esittäville oppilaille! Ovathan hekin tuottamassa teosta yleisölle, tilaisuuden luonteen kannalta jopa kappaleiden tekijöitä enemmän. Lapset eivät ole juhlissa omalla asiallaan vaan edustamassa koulua. Oppilaat eivät voi kieltäytyä esiintymisistä, koska ne kuuluvat koulun opetussuunnitelman toteuttamiseen. Ainakaan tästä oikeudesta ei yhteiskuntaopin tunnilla kerrota. Kyse ei ole siis vapaaehtoistyöstä.
Ongelmaa voi lähestyä toisenkin esimerkin kautta: Olisiko koululla oikeus lupia kysymättä julkaista oppilaiden piirrustuksista koostuva kuvakirja ja myydä sitä eteenpäin? Ei - koska koulu ei omista oppilaiden tekijänoikeuksia.
Tällainen filosofinen saivartelu on kiehtovaa, koska se osoittaa oikean yhteiskunnallisen ongelman: oppilaiden oikeuksia ei koulussa juurikaan pohdita. Viime keväänä Nuorten Ääni -toimituksen Robert Sundman teki Hesariin jutun, jossa kerrotiin Keravan koulujen laittomasta nettivalvonnasta. Vaikka käytäntö on ilmeisen ongelmallinen, sitä sovelletaan edelleen lukuisissa kouluissa ympäri Suomen. Oppilaat ovatkin käynnistäneet kampanjan, jonka tarkoitus on kitkeä laiton urkinta kouluista.
Ihmisoikeuskysymyksenä lasten tekijänoikeuksien polkeminen koulun kevätjuhlissa on tietysti mieletön. On kuitenkin vähän liian oireellista, että koulu on enemmän kiinnostunut Teoston edustamien biisinikkarien kuin omien oppilaidensa oikeuksista. Millaista kansalaiskasvatusta se oikein on?
Huonoa, tietysti.
Moi Ismo!
VastaaPoistaKun me lukioaikoina keikkailimme bändimme kanssa Oulun yössä, niin etulyöntiasemassa keikkojen saamisen suhteen olivat meidän kaltaisemme yhtyeet, jotka soittivat omia, Teosto-vapaita tuotoksiaan. Tämä siksi, että covereita rullaavien bändien esityksistä joutui ravitsemusliike suorittamaan Teostolle korvauksen. Maksut lankesivat nimenomaan raflan piikkiin, eli tilaisuuden järjestäjälle, ei koskaan bändeille. Jos periaate on edelleen sama, ja äkkiä muisteltuani se ei liene muuttunut, kuuluu Teoston kultaisten sääntöjen mukainen korvausvastuu aina koululle, ei edes hypoteettisesti oppilaille.
Tosi kiva blogi sulla! Nähdään!
-Kaisu
Tarkoitin toki, että oppilaiden pitäisi _saada_ korvauksia esittämästään musiikista!
VastaaPoistaOnko teillä taltiointeja bändinne kiertueista?
Kiva oot ite, nähdään!