Kuukausiliite kertoo tarinan kirjeestä, jonka toimittaja Lauri Malkavaara kirjoitti Nokialle vuonna 2008. Kirjeessä Malkavaara tuskailee uuden Nokia-puhelimensa monimutkaista käyttöliittymää ja vertaa sitä intuitiiviseen Applen iPodiin. Hän ennustaa Nokialle murheita.
Loppu on historiaa. Se menee näin: Applen julkaisemasta iPhonesta tuli hitti. Humanisti-visionääri Steve Jobsin johdolla Apple oli alkanut tehdä puhelimia ihmisille. Nokian insinöörit jatkoivat koneiden tekemistä toisille insinööreille. Sen kaksintaistelun Nokia hävisi.
Tämä tarina on toistunut suomalaisessa mediassa. Se onkin hyvä tarina, mutta juuri siksi se ei ole tosi.
Nokian romahdus huippuvuosista oli tosiaan huima. Sen osuus maailman matkapuhelinten myynnistä oli parhaimmillaan 40% paikkeilla. Tämän vuoden heinäkuussa se oli enää 16%. Älypuhelimista Nokia myi mitättömät 3%.
Markkinoita ei kuitenkaan vienyt Apple, jonka osuus älypuhelimista on samassa vertailussa 14%. Markkinat valtasi Googlen Android-käyttöjärjestelmä, jonka osuus viimeisimmissä mittauksissa on tavoittanut 80% rajan. Ylivoimaisesti suurin valmistaja on korealainen Samsung, mutta muitakin on lukematon määrä. Android on tavoittanut myös ne halvempien puhelinten markkinat, joilla Nokia aiemmin menestyi. Apple ei sinne koskaan pyrkinytkään.
(EDIT: Pitkän aikavälin kuvaaja älypuhelinten käyttöjärjestelmien markkinaosuuksista. Lähde: Wikipedia.)
Miksi toimittajat silti hellivät ajatusta Applen ja Nokian kaksintaistelusta? Ehkä siksi, että iPhone on pienemmästä markkinaosuudestaan huolimatta hyvin edustettuna toimittajien omissa taskuissa ja käsilaukuissa. On hauskaa olla voittajan puolella. Ennen kaikkea myytti Applesta ja Nokiasta elää kuitenkin siksi, että se on hyvä tarina.
Elokuvaohjaaja Paul Verhoeven on kirjoittanut kirjan Jeesus Nasaretilainen (2008), joka kertoo historiallisesta Jeesuksesta. Verhoeven on elokuvauransa ohella harrastanut Jeesus-tutkimusta ja kertoo kirjassa oman näkemyksensä siitä, mikä evankeliumeissa on totta ja mikä sepitettä. Johdannossa hän perustelee, miksi hän uskoo elokuvantekijän taustasta olevan hyötyä historian hahmottamisessa.
Verhoeven kertoo tarinan hollantilaisesta juutalaisesta Friedrich Weinrebistä, joka toisen maailmansodan jälkeen kirjoitti kirjan "urheasta taistelustaan saksalaisia miehittäjiä ja heidän holokaustipolitiikkaansa vastaan". Sitä pidettiin yleisesti totuutena. Kirjailija W. F. Hermans ei kuitenkaan uskonut tarinaa, joka oli hänestä liian suoraviivainen. Myöhempi historiantutkimus osoitti Hermansin olleen oikeassa – ja historioitsijoiden väärässä. Weinreb tekikin itse asiassa yhteistyötä saksalaisten kanssa.
Verhoeven uskoo, että dramaturgin näkökulma paljasti sepitteen. Tarinankertoja tunnistaa ne keinot, joita tarinassa on käytetty dramaturgisista syistä. Myytissä Applen ja Nokian taistelusta niitä riittää.
Nokia on ollut suuri kansallinen kertomus. Sellaisessa tarinassa ylivertaiseksi vastustajaksi sopii paljon paremmin taivaasta laskeutunut ja sinne palannut Steve Jobs – paremmin kuin sekalainen joukko aasialaisia monialaisia laitevalmistajia ja epäilyttävän hakukonejätin keskinkertaisehko käyttöjärjestelmä.
Vaikka tarina ei sitten olisikaan ihan tosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti