Kaikki normaalit pelisäännöt

Poikkean hieman vanhanaikaisen kirjallisen kulttuurin puolelle, koska Helsingin Sanomien pääkirjoitus "La rue voitti jälleen" (11.4.2006) kiinnitti huomioni. Lehden pääkirjoitustoimittaja paheksuu Ranskan kansanliikkeen sotkeutumista uuden työlain säätämiseen:

"Kun demokraattisesti valitut päättäjät ovat tehneet ratkaisuja, jotka ärsyttävät riittävän monia, osa ranskalaisista käynnistää prosessin, joka ohittaa ja ylittää kaikki normaalit pelisäännöt: he kerääntyvät osoittamaan mieltä ja pysäyttämään yhteiskunnan toiminnan. Tämä ns. etujoukko on itse itsensä tehtävään valinnut: he eivät kanna vastuuta toimintansa taloudellisista eivätkä poliittisista seurauksista."

On kiinnostavaa, että Suomen suurimman päivälehden pääkirjoituksessa moititaan edustuksellisen demokratian ulkopuolelta vaikuttamista. Ikään kuin se ei kuuluisi demokratiaan. Miltä kuulostaisi kritiikki, joka kohdistetaan journalistien tapaan puhua asioista ohi edustuksellisen järjestelmän? Olisiko paikallaan huomauttaa, että journalistit eivät kanna vastuuta toimintansa taloudellisista eivätkä poliittisista seurauksista?

On kiinnostavaa, että Helsingin Sanomat paheksuu mielenosoituksia ja pitää niitä "kaikkien normaalien pelisääntöjen" ylittämisenä. Kiinnostavaa on myös se, että Helsingin Sanomien mukaan kansanliike ei kanna vastuuta toimintansa seurauksista. He jos ketkä kantavat vastuun ja seuraukset, koska he jos ketkä ovat kansaa. Tuskin pääkirjoituksessa kuitenkaan tarkoitettiin välikohtauksesta seurannutta pääministerin henkilökohtaista poliittista kriisiä.