Tosi-tv-sarjojen myötä Suomeen on hiipinyt uudenlainen suuren volyymin ennakkomainonta. Ohjelmista, kuten Idols, Popstars, Big Brother ja viimeisimpänä Baari, kuultiin jo hyvissä ajoin ennen sarjojen alkamista - ja kovaa. Tavoitteena on saattaa sarja suuren yleisön tietoisuuteen jo ennen ensimmäistä jaksoa. Se tuntuu toimivan: ohjelmien ensimmäiset jaksot vetävät usein muita jaksoja selvästi enemmän katsojia.Ennakkohypeen kuuluu siekailematon suitsutus. Milloin mikäkin sarja on lehtien mukaan jonkinlainen merkkitapaus tv-historiassa ja syksyn tai kevään tai kesän "kuumin puheenaihe" - jo ennen kuin ensimmäistäkään jaksoa on nähty.
Ideana näyttäisi olevan, että katsojille luodaan ohjelmasta mahdollisimman myönteinen kuva jo etukäteen. Hyvässä lykyssä katsoja siis pitää tuotteesta jo ennen kuin on nähnyt siitä vilaustakaan. Kun ohjelmassa on ennakkotietojen mukaan "huikeaa draamaa" ja "koskettavia käänteitä", niitä on helpompi nähdä tai kuvitella. Toisaalta tällainen markkinointi myös toteuttaa itseään: kun jotain sanotaan riittävän usein puheenaiheeksi, se myös on sitä.
Tämä strategia tuo mieleen varhaiset tietokonepelit, joiden visuaalinen maailma luotiin pääasiassa kansipapereilla. Pahvikotelon kannessa saattoi olla kuvattuna huikeita maisemia ja yksityiskohtaisesti maalattuja sankarihahmoja, vaikka peli itsessään koostui ruudulla edestakaisin liikkuvasta tunnistamattomasta pikselimöykystä. Mutta se toimi. Pikselimöykky kantoi mukanaan kansipaperin herättämiä mieli- ja muistikuvia, ja pelaaja näki enemmän kuin ruudulla tapahtui. Vuosienkin jälkeen peleistä muistaa maisemia, joita ei ole koskaan ollut olemassa: mielikuvituksen tuottamia yhdistelmiä pikseligrafiikasta ja kansipaperien maalauksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti