Mediakasvatustapaus

Leikkaan kotikoneellani lomavideota, jossa kaksi lasta seikkailee kotieläinpuistossa. Juuri nyt kuvaruudulla on valtava sika, joka röhnöttää heinien päällä hämärässä karsinassaan ja tuhisee levollisesti. Valo siivilöityy lautojen välistä ja valaisee ilmassa leijuvan pölyn kuin elokuvissa. Lapset hiipivät varovasti sikaa kohti, kun eläin yhtäkkiä nousee jaloilleen. Lapset juoksevat kirkuen ja kikattaen ulos karsinasta kirkkaaseen päivänvaloon. Ja kohta, kun rohkeutta on kerätty, mennään taas takaisin hämärään.

Kuluneen viikon mediatapaus on Oikeutta eläimille -yhdistyksen julkaisema kuva-aineisto suomalaisesta tehotuotannosta. Televisiossa ja netissä julkaistussa aineistossa tunnelma on hyvin erilainen kuin kotieläinpuiston idyllissä. Nimettömien aktivistien kuvaamissa videoissa likaiset ja vammautuneet eläimet tungeksivat ahtaissa betonisokkeloissa.

Mitä uutta, saattaa kyynikko kysyä. Everybody knows! Kaikki ovat kuulleet, että eläinten kohtelu on keskentekoista. Tieto ei silti voita mielikuvia, jotka ovat peräisin lapsuuden idyllisistä kotieläinpuistoista ja lihanjalostajien aurinkoisista mainoskampanjoista. Eikä pelkkä tieto välttämättä ylitä uutiskynnystä.

Tehotuotantotempaus onkin paitsi mediatapaus myös ehdoton mediakasvatustapaus. Se osoittaa, mikä merkitys ja mahdollisuus on siinä, että kansalaiset ottavat mediavälineet omiin käsiinsä. Vaikka kynä kuinka olisi miekkaa vahvempi, se ei välttämättä pärjää kaikille niille aseille, joita mediatilan omistajilla ja vuokraajilla on. (Ei miekkakaan nykyaikaisessa sodassa ole enää ihan aseteknologian kärjessä.) Audiovisuaalisessa diskurssissa sananvapauden pitää tarkoittaa myös kuvan, äänen ja tilan vapautta. PISA-palkittu lukutaito ei riitä. Muuten se, jolla on eniten rahaa, vie eturivin paikat.

Toivottavasti Oikeutta eläimille -yhdistyksen kampanja sen ideologisista vaikuttimista huolimatta otetaan inspiraation lähteeksi koulujen mediakasvatuksessa. Mitä epäkohtia sinä olet nähnyt? Miten voisit jakaa kokemuksesi muiden kanssa? Näytä meille - ja muille!

Hyvä esimerkki löytyy Mikkelistä. Lyseon koulun ysiluokkalaiset voittivat Nelosen ja Unicefin järjestämän minidokumenttikilpailun videolla, jossa tutkitaan yksityisautoilun ongelmia. Dokumentissa selvitetään muun muassa, kuinka hyvin auton osia kierrätetään. Juttua varten oppilaat kävivät haastattelemassa huoltamoiden ja romuttamon työntekijöitä. Samalla he osuivat uutissuoneen: autokorjaamoissa haastatteluihin ei suostuttu, koska niissä ei kierrätetä!

Voitokkaaseen lyhytdokumenttiin tämä paljastus ei mahtunut, mutta ehkäpä oppilaat tekevät aiheesta vielä lehtijutun. Koulu tekee nimittäin säännöllistä yhteistyötä paikallisen Länsi-Savo-sanomalehden kanssa. Liekö sattumaa, että tätä porukkaa ohjastaa vastikään Aikakauslehdistön Mediakasvattajapalkinnon saanut äidinkielen lehtori Sari Noponen.