(Lue ensin osa 1.)
"We have not seen any cinema yet. We have only seen 105 years of illustrated text. And recorded theater."
- Peter Greenaway, "105 years of illustrated text"
Alussa oli Sana.
Kun ranskalaisen elokuvan uusi aalto pärskähti rantaan 50-60-lukujen vaihteessa, se ei tullut kumoamaan elokuvan traditiota, koska elokuvalla ei varsinaisesti koskaan ollut omaa traditiota. Varhainen elokuva oli ennemminkin kuin Espoo: muualta muuttaneiden leirintäalue, jonka keskuksessa on vain asema, jolle saapuu junia.
Se mitä kutsuttiin elokuvaksi, oli kirjallisuuden, teatterin ja valokuvauksen traditiota, jotka lankesivat yhteen teollistumisen tuottamana ja kulutusyhteiskunnan tilaamana. Tämän kehikon ympärille kasattiin toki erilaisia elokuvan omia tyylilajeja ja sääntöjä - vähän niin kuin Espootakin ikään kuin kaavoitettiin. Osa periaatteista tuli lippuluukulta, osa keksittiin, mutta tärkeimmät lainattiin Aristoteleen Runousopista.
Hollywoodin kultakausi vei tämän kehityksen huippuunsa: valokuvauksen, teatterin ja bisneksen liitto täydellistyi valtavissa studiospektaakkeleissa, jotka noudattivat kaikkia mahdollisia sääntöjä niin kuvaamisen, liiketoiminnan kuin siveydenkin saralla. Mitkä säännöistä olivat Jumalasta ja mitkä Saatanasta, on jäänyt sittemmin epäselväksi. Kultaisista vasikoista tuskin oli pulaa.
Hollywoodin kultakausi ei kuitenkaan ole koko totuus ensimmäisen puolen vuosisadan elokuvasta. Samaan aikaan, kun Hollywoodissa rakenneltiin studioita ja sääntöjä, Neuvostoliitossa rakennettiin teorioita. Eisenstein ja Vertov kumppaneineen olivat ilmeisen vilpittömästi uteliaita selvittämään, mitä (tai mikä) elokuva todella oli. Vertov, esimerkiksi, puhui elokuvasilmästä, joka liikkuu ajassa ja tilassa poimimassa palasia todellisuudesta.Se oli hyvin kaukana Hollywoodista. (Kirjoitan tästä tarkemmin Elokuvakerronnan kolme perusasiaa -oppaassa.)
Varhaiset elokuvateoreetikot jäivätkin historiaan enemmän teorioidensa kuin elokuviensa takia, ja heidän vaikutuksestaan tuon ajan yleiseen elokuvailmaisuun voidaan vähintään kiistellä. Miksi? Koska he olivat elokuvan Vanhan testamentin profeettoja: heidän kirjoituksensa tulisivat käymään toteen vasta myöhemmin.
Jeesus tuli kumoamaan vanhan lain ja korvaamaan sen uudella. tuomaan Jumalan valtakunnan maan päälle. Hän ei tullut perustamaan uutta uskontoa, vaan kuten Luther, Jeesus oli uskonpuhdistaja. Ihmisten ja Jumalan väliltä piti raivata pois kaikki siihen kertynyt tarpeeton ryönä, piti palata alkuun, antaa anteeksi kaikki synnit Aatamista ja Eevasta alkaen. Uusi oli siis sama asia kuin alkuperäinen, mutta samaan aikaan tämä uusi alkuperäinen syntyi vasta vanhan jälkeen.
Sen enempää elokuvan uusi aalto ei ollut mitään uutta. Se vain palautti elokuvan sinne, missä se oli ennen syntiinlankeemusta ollut – ja samalla, ehkä, ensimmäistä kertaa perusti elokuvan.
Mutta jotta tietäisimme, minne uusi aalto elokuvan palautti, meidän on katsottava vielä hieman kauemmas: paratiisiin. Pohditaan sitä seuraavaksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti