Sain pari viikkoa sitten ilmoituksen: minun on osoitettava, että elokuvan historia on paralleelinen kristinuskon historian kanssa, ja että todellinen elokuva syntyi vasta uuden aallon myötä.
Olin juuri lukenut Tuomas Nevanlinnan ja Jukka Relanderin kiehtovan kristinuskotutkielman Uskon sanat, jossa pohditaan erityisesti niitä perustavia muutoksia, joita Uuden testamentin Jeesus toi maailmaan. Yksi niistä oli tämä perustava muutos itse, vanhan järjestyksen (tradition) kumoaminen palaamalla alkuun – mistä on sittemmin tullut eurooppalaisen kulttuurin kehittymisen keskeinen mekanismi. Tästä Nevanlinna ja Relander puhuvat perusteellisesti myös Tukevasti ilmassa -ohjelman "Euro"-jaksossa.
Kirja sai minut pohtimaan kulttuurisia revoluutioita, jotka ovat pyyhkineet yli eri taiteenlajien. Klassismi syntyi, kun palattiin antiikin (kuviteltuihin) ihanteisiin. Punk syntyi, kun musiikki palautettiin kansalle. Kännykkä toi takaisin yksinkertaiset nettisivut. Vaikka näissä kaikissa palattiin jollain tavalla alkuun, syntyi myös jotain uutta.
Niin, ja sitten on taiteenlaji, jonka syvin olemus minua on pohdituttanut kaikkein eniten: elokuva. Sen yli pyyhki 1960-luvulla uusi aalto. Olisiko Jeesus avain elokuvan ymmärtämiseen? Syntyikö elokuva vasta uudessa aallossa?
Mitä jos sovittaisin elokuvan ja kristinuskon historiat päällekkäin niin, että Uusi testamentti ja uusi aalto osuvat kohdakkain? Paljastaisiko se jotain kiinnostavaa siitä, mitä elokuva on? Kuka on elokuvan Jeesus? Keitä olivat elokuvan Vanhan testamentin profeetat? Entä kymmenen käskyä ja rakkauden kaksoiskäsky? Kuka oli elokuvan Luther ja mitkä teesit hän naulasi Wittenbergin kirkon oveen? Ketkä lopulta pelastuvat?
Aloitetaan keskeltä.
Ranskan elokuvan uusi aalto syntyi vastaliikkeenä elokuvan tuotantojärjestelmän kankeudelle ja levisi nopeasti ympäri Euroopan ja toki myös Yhdysvaltoihin. Nuoret elokuvantekijät vastustivat hierarkista, hidasta ja kallista koneistoa, joka ohjasi väärällä tavalla taiteen tekemistä ja maailman havainnointia. Úuden aallon ohjaajat ottivat kamerat haltuunsa ja siirtyivät studioista kaduille. Samalle he tulivat ratkaisevalla tavalla uudistaneeksi elokuvailmaisua tavoilla, joista oli kyllä aikaisemmin elokuvan profeettojen keskuudessa puhuttu, mutta joita oli onnistuttu tuomaan käytäntöön hyvin vähän.
Uuden aallon ohjaajat luopuivat monista sellaisista kuvaamiseen liittyvistä säännöistä, esimerkiksi jatkuvuusleikkauksesta, joita studiojärjestelmä oli pitänyt pyhinä. Sääntöjä ei kuitenkaan rikottu vaan ne hylättiin. Vanhan testamentin kymmenen käskyä korvattiin siis jollain uudella. Jeesus toi rakkauden kaksoiskäskyn, mutta mitä uusi aalto toi? Kysymys ei varmasti ollut pohjimmiltaan vain ulkoisten sääntöjen hylkäämisestä, vaan fundamentaalista muutoksesta elokuvassa itsessään.
Jotta tästä muutoksesta saisi otteen, pitää aloittaa kauempaa, elokuvan tradition syntymisestä. Siitä siis seuraavaksi, osassa 2.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti